Onnellista vuotta 2013 blogistaniin!

Ihanat villisyklaamit kukkivat nyt upeasti alkutalven runsaiden sateiden ansiosta.

Tiskikone osa 2

Eilen sitten isanta rupesi kylmapesevaa konetta kaapistosta
 ulkoistamaan. Harmi kun en ottanut kuvia tai mieluummin videonpatkaa,
jossa kiroilukin kuuluisi. Kylla se olikin jamptisti sinne aikoinaan asennettu.
Kaapin alasokkeli piti irroittaa myos, ja sinne ovelasti katkettyja
varakeramiikkalaattoja siirtaa. Osaavatkin olla painavia.

Ajateltiin etta paasisi kasiksi siihen vetta lammittavaan osaan kasiksi.
Samalla aloin katsella netista enemman tietoa ja akkia loytyikin pitka lista
hakusanoilla ' aeg favorit 44060 heizt nicht'. Kavi ilmi etta tama malli karsii
usein tuosta oireesta ja vika on jossain elektronisessa kortissa, jossa
joku juotos pimahtaa. Tata varten pitaisi ovi purkaa, kaivella se kortti esiin
ja korjata. Isantaa siina sentaan toppuuttelin. Sitten luin jostain foorumista
(luin = kaansin googlella saksasta) etta joku oli vaan ottanut topselin
seinasta ja pannut takaisin, ja mokoma oli alkanut toimia.

Ja kaiken sen turhan pingerryksen jalkeen, niin siina kavikin.

Tuli ainakin imuroitua sielta kaappien alta sokkelin takaa kahdeksan
vuoden polyt.  Ja oppikaa tasta! Mika tahansa kodinkone saattaa palata
toimimaan talla tapaa. Kannattaa kokeilla ennen korjaajan tilaamista,
 ei maksa mitaan.

Hollantilainen delikauppa Tel Avivissa

Tein tanaan tosi kattavan torikierroksen Tel Avivissa.
Oikeastaan olin menossa ostamaan isoa maaraa tuoretta korianteria
tehdakseni jemeninjuutalaisten suosikkimaustetta shuqia, josta olen
jo aiemmmin kirjoittanut taalla.

Nyt kuitenkin yhtakkia muistin, etta lahistolla on toiminut jo kymmenisen vuotta
hollantilainen deli, ja paatin menna kurkkaamaan mita sielta loytyy.

Kiva kauppa olikin, harmi etta nettisivut on van hepreaksi. Siella oli kaikenlaisia
karkkeja, vohveleita, viineja ja tietysti laksitsiarkkeja, joita ostin joka makua.

Mutta ei niista vahvinkaan parjannyt meidan Fazerin Turkish Pepperin kanssa.
Taytyy vieda maistiaisia seuraavalla kerralla kun tilaan Suomesta herkkuja.

OMG mita vauhtia!

Konsertto etenee hiljalleen

Kohtahan sita on viikko jo naperrelty.

Nyt tilanne on tama. 

Taitaa olla vaikeampi kuin viinipullon korkit aikoinaan.

Vai onko se vaikeus  niin kuin kipu, etta kun se menee ohi, sen unohtaa.

Harmi kun en silloin laittanut minnekaan muistiin, pitkaanko silloin meni.

Tiskikone saastaa sahkoa!

No nyt se mokoma pimahti. Saksalaista AEG-laatua, 8-vuotias vasta.
Kylla se hyvin toimii, ei vaan viitsi vetta lammittaa. Voi voi. Millahan sen
edes sielta kaapistosta repii irti, kun on semmosta integraalimallia.
Ei naa nykyajan koneet kesta. Puoltoista vuotta sitten samaan aikaan hankittu
Amana jaakaappi (senhan pitaisi olla hyva firma kanssa) lakkasi toimimasta
ja milloin, muutamaa tuntia ennen Suomeen lahtoa. Kivaa. Onneksi loydettiin
kiva korjaaja, jolle annoimme avaimet, ja kavi jaakaappia katsomassa
viela pari kertaa matkoilla ollessammekin. Siita kerroin taalla.
Rahanmenoa tiedossa!

Yllattavia blogivieraita

Yhtakkia nyt joulun alla huomasin etta blogistani tuli kumman suosittu.
Sitten huomasin etta Googlen hakusanalla "joulukortti" yksi ensimmaisista
oli tama kuva. Ja linkki johti blogiini.

Sen olin viime vuonna jostain loytanyt ja liittanyt omaan joulutervedykseeni.
Eli terveiset Anita Bolbutrille ja anteeksi jos olen kayttanyt herttaista kuvaasi
ilman lupaa.

Haastetta sateiseen viikonloppuun

Taitaa olla vahan yllytyshullun vikaa, kun otin taman palapelin tyon alle.
Kaksi alan harrastajaa on jo luovuttanut, mitenkahan minun kay?

Mistahan konsertosta tama mahtaa olla? Ehka opin lukemaan nuottejakin
tata kootessani.

Yksinainen ratsastaja

Pieni beduiinipoika retkella eramaassa. Oikea luonnonlapsi. Ja luonnonratsastaja,
ei suitsia eika mitaan. Pohjetyota ja muoviletkun patka raippana.

Ei vaan, oli hanella kaverikin mukana. Paljain jaloin. Satula, mika se on?
Siita pistivat laukaksi, ja pomppivat vauhdissa selasta alas ja takaisin.
Jotain kadehdittavaa tuollaisessa lapsuudessa.

Taustalla Kuolleenmeren etelapaa (tai mita siita on jaljella) ja Jordanian vuoret.

Ompas harmi...

kun hauska kuva menee pilalle, kun kameran rannelenkki tulee mukaan!

No, toisaalta paljon harmimpi olisi ollut jos joku olisi livennyt tuonne
viime viikon sateiden tayttamaan lammikkoon.

Viime kerralla kun ryhmamme patikoi tata reittia (yli 10 vuotta sitten, se oli
eka retkeni tassa ryhmassa), yksi mies liukastui ja katkaisi katensa. Jaksoi
silti kavella viela pari kilometria vaikeaa maastoa, kunnes paasi jeepin
kyydissa sairaalaan.

Talla kertaa selvittiin parilla kaatumisella ja verinaarmuilla. Ei minun.

Säilöttyjä unelmia

Katselen tassa aika surullista dokumenttia Sailottyja unelmia, joka tuli YLEn TV1 kanavalta maanantaina. Se kertoo sailykepurkin uskomattomasta matkasta kammottavalta metallikaivokselta Brasiliasta

 tehdasmaiseen sikalaan Tanskassa, ja ilmeisesti (en ole viela
jatkoa katsonut) ikavien teurastamonakymien jalkeen Suomen supermarketin hyllylle.
Itse en kylla mitaan lihasailykkeita osta, mutta taman jalkeen tuntuu etta aika paljon
vahemman muitakin purkkiruokia.

Lahiruoka taitaa sittenkin olla parasta.

Tyontekijoiden tarinat kohteissa koskettavia. 

Kuvat netista.

Makroviikko 84

Aiheena 3 X 12, eli paivamaara tanaan.

Meillahan on kaksi ajanlaskua, tama tavallinen ja juutalainen kalenteri.
Taman jalkimmaisen mukaan tanaan on 28. paiva Kislev kuuta vuonna 5773.

Lehdessa mainitaan kummatkin.

Lisaa 3 X 12 makroja taalla.

Talvea pukkaa meillekin

Ei nyt ihan lumisateessa kuten muumipeikko vissiin tassa, mutta kylla
oli aamulla aika haastavaa kompia sangysta ja lahtea toimistoa kohti.

Lamminta vaan 11 astetta ja sadettakin vahan. Koska isanta oli kompinyt
yopuulle kello 5:05 (arvaa kuka ei saanut tietysti unen paasta kiinni sen jalkeen)
en viitsinyt hanta vaivata kyytimaan. Kova tuuli poisti heti mahdollisuuden
avata sateenvarjoakaan.

Paivalla paistoi jo aurinkokin. Taas kotimatkalla pilvet vaijyivat ja odottivat
tilaisuuttaan. Ja, kas! Heti kun suoriuduin hedelma- ja vihanneskaupasta
kahden ison pussukan kanssa, sade alkoi taas. Nyt ei ollut tuulta, mutta
toisaalta ei myos vapaata katta pidella sita sateenvarjoa.

Ei vaan, en silti tata vaihtaisi Suomen pimeaan talveen millaan hinnalla.
Tammikuussa v-83 sielta lahdin enka ole sen jalkeen kaynyt kuin heinakuussa.
No kerran olimme syyskuussa (mistahan sekin idea lahti) ja toisen kerran
kavin toukokuussa olosuhteiden pakosta.

Eli siis ihan kohta voin viettaa 30-v israeilaistumisjuhlia! Mitenkahan niita
kannattaisi juhlia?

Olet asunut liian pitkaan Israelissa kun...

Ei missaan tarkeysjarjestyksessa...

kun keskusteluissa puhut toisen ihmisten paalle, etka odota omaa
puheenvuoroasi. Sita ei tule.

kun korotat aanesi pienessakin vaittelyssa. Mieheni sanoi etta yllatten suomalaisesta
vaimosta on tullut marokkolainen (he ovat kuuluisia lyhyesta pinnastaan)

kun et bussissa istu ortodoksijuutalaisen miehen viereen (naisena) vaikka paikka
olisikin vapaa.

kun sinua ei enaa ihmetyta etta 25 asteessa (plussaa siis!) nuoret naiset teputtavat
Uggin karvatossuissa tai muuten polveen asti ylettyvissa saapikkaissa. Nythan on talvi!

kun bussin matkustajista neljannes on automaattikivaarin kanssa kulkevista sotilaista,
eika se ole yhtaan outoa.

kun telkkarissa on naytetty Suomen loistavasta koulujarjestelmasta kertova ohjelma,
ja sina sanot etta niin se vain on (vaikket tiedakaan mitaan Suomen nykyisista
koulujutuista, eika sinulla ole takuulla siihen mitaan osaa).

kun ole tottunut siihen etta perjantai-illan sapattiateria on syoty alusta loppuun 15
minuutissa, alkuruuista jalkkariin, ja olet itsekin pysynyt siina vauhdissa.

kun paistat munkkeja joulukuussa Hanukkajuhlaan, etka vapunpaivana.

kun auringonkukansiemenet (kuorelliset) ovat suosituin iltanapostelusi, ja niita
menee ainakin puoli kiloa viikossa.  Oikeaan alaetuhampaaseen on jo kulunut
pieni kolo, jonka avulla siemenesta saa hyvan otteen.

kun kesalomalla Suomessa kaupassa unohdat punnita hedelmasi itse. Taalla
ne punnitaan kassalla, muuten kaupan havikki voisi olla aika suuri,
 Tai maistelet irtokarkkeja, suklaarusinoita yms ja ihmettelet miksei kukaan muu
niin tee. 

kun poliitikot ja niiden edesottamukset tuottavat sinulle pahoinvointia, ja lakkaat
katsomasta uutisia. Poissa silmista, poissa mielesta.  No tama oli aika huono,
sita kai sattuu muuallakin.

kun ilmahalytyksen kuullessasi horistat korviasi josko kuulisit jonkun pamauksen
ja syoksyt nettiin katsomaan minne putosi. 

Kupongeilla ravintolaan

Kavimme taas vaihteeksi syomassa edullisesti Groupon-kupongeilla.
Naitahan on tarjolla Suomessakin. Tietoja taalta.
Onko kukaan kayttanyt? Ostan tammoisia aika usein. Taalla on monta muutakin
kuponkifirmaa, ja tarkistan heidan tarjouksensa joka paiva. Olen ostanut
kaikenlaisia, mutta yleensa ravintoloihin. Sopii meille hyvin, kun olemme muuten vahan
laiskoja lahtemaan mihinkaan illalla, mutta kun ostettu kuponki on menossa
vanhaksi, niin on "pakko". Tanaan menimme Caza do Brazil-ravintolaan,
jossa 16 eurolla saimme "syo niin paljon kuin jaksat" aterian. Ensin poytaan tuodaan
alkupaloja/lisukkeita: salaatti, uuniperunoita, chili con carne (tosi hyvaa), riisia.
Sitten siella pyorii iso lauma tarjoilijoita valtavien lihavartaiden (8 eri lajia) kanssa,
joista he leikkaavat paloja lautaselle, ja tekevat toisen ja kolmannenkin kierroksen.
Huh huh, tuli todella massu tayteen.  Yleensa en tykkaa tallaisista paikoista, (jotkut
ihmiset kai pystyy syomaan TOSI paljon), ja hinta on yleensa aika kallis, mutta
nain kupongin alennuksella emme tunkeneet kitusiimme ihan niin paljon
herkkuja kuin muuten olisi kaynyt.  Hyvaa oli, tuskin heraan nalkaan kesken yota.

Ihana Maru-kissa!

Siis kaikkihan me kissojen ystavat tunnemme Marun,
mutta jos han on viela jollekin tuntematon, niin tassa pieni vinkki.
Youtubesta loytyy paljon ihanan Marun edesottamuksia!
suosittelen katsomaan ainakin yhden  paivittain, hyva mieli on taattu!

Happy Hanukka ja munkkeja

Tanaan alkoi Hanukka juhja. Lisaa tietoa taalta.

Harmi etta tama juhla ei tuo mukanaan vapaapaivia. Siis kouluista on lomaa, 

meilla raskaan tyon tyolaisilla ei. 

Hanukkaan liittyy oljyssa paistettujen ruokien syominen. Siis munkit. Mitas jos kerran 

yllattaisin ja tekisin rosetteja? Onhan minulla taalla rosettirautakin. 

No, tanaan anopin kaskysta tein sitten niita munkkeja, ihan aidin kotoisella vappureseptilla. 

Suomessa kaytimme kylla sellaista kookosrasvaa paistamiseen, mutta taalla sita

ei ole. 

Siis rypsioljy tulelle. Se tekee aika kauniita kuvioita kattilaan lammetessaan. 

Laitoin munkit nousemaan uuniin, jota olin lammittanyt muutaman sekunnin. 

 Sitten oljyyn...

ja toinen puoli.

Ja tassa niita valmiita.

 Kaikkiaan tuli 47 kappaletta. Ah niin hyvia ja kevyita. Ainoa ero munkkeihin suomalaisiin

on se etta kierittelen ne polysokerissa, enka tavallisessa.

Matkalla anopille naimme parissa konditoria-liikkeessa piiitkia jonoja, 

ostamassa naita oljypaistoksia. Taalla ne ovat yleensa pyoreita ja isoja palloja,

taikina hadin tuskin jos ollenkaan kypsyy siella sisalla. Sitten niihin valmiisiin

tungetaan viela pahaa punaista hillontapaista ruiskulla. Hyh. 

No itsenaisyydesta minakin...

viela kantaisin korteni tahan jo korkeaan kekoon.

Toimistossa kerroin etta tanaan on Suomen 95v. itsenaisyyspaiva.
Kysyivat tietysti miten sita juhlitaan. Sanoin etta ei kovin iloisesti. Paivalla
perhepiirissa, katsotaan ehka telkkarista, kuten joka vuosi, sama mustavalkoinen
sotaelokuvaklassikko. Ja illalla sitten jatketaan saman toosan aaressa seuraamassa
presidentin vastaanottoa, kun han siella kattelee tuhansia vieraita. Selostajat
ja kotikatsomo arvostelevat vieraiden juhla-asuja. No, se jonkun rouvan
nallekarhuhelmamekko olikin aika outo...

Etta mitaan riehakkampaa ja iloista karnevaalimeininkia ei ole. Yritin sanoa etta
se johtuu historiasta, kun Suomi on joutunut taistelemaan itsenaisyyden saavuttamiseksi
ja sailyttamiseksi. Molemmat vanhempanikin olivat rintamalla maata puolustamassa.

Sita selitysta ei oikein taalla uskottu. Israelhan on taistellut itsenaisyydestaan alusta
 (1948) saakka ja monta kertaa ihan lahimenneisyydessakin. Sodissa kaatuneita
on lahes jokaisen perhe- tai tuttavapiireissa. Ihan tuoreitakin. Silti taalla juhlitaan
itsenaisyyspaivaa iloisen karnevaalin merkeissa. Ja edellinen paiva on se
kaatuneiden muistopaiva, joten suru muuttuu iloon ihan yks kaks. Mutta muuttuu!

Joten mikahan selitys tahan loppujenlopuksi on? Pohjoisen kansan melankolinen luonne?
Hapea iloita kalliilla hinnalla saadusta itsenaisyydesta? Synkka vuodenaika? Mina
en ainakaan osannut kunnolla tuohon vastata.

St. George luostari

Kuolleenmeren retken lopuksi kavimme katsomassa kreikkalaisortodoksista

St. Georgen luostaria Jerikon liepeilla. Luostari sijaitsee hienossa paikassa

jyrkan Wadi Kelt kanjonin seinamassa. 

Jotkut yhdistavat taman laakson 23.psalmin "pimeaan laaksoon".

Luostari sai alkunsa jo neljannella vuosisadalla, persialaiset

valloittajat tuhosivatsen, ristiretkelaiset yrittivat uudelleenrakentaa.

Lopulta vuonna 1878 kreikkalainen munkki tarttui asiaan ja 

luostari nykyisessa mallissaan valmistui vuonna 1901. 

Vesi virtaa taalla ympari vuoden, saa alkunsa Jerusalemin itapuolella olevista lahteista.

Portilla on seka Kreikan lippu etta punavalkonen pyhan Yrjon lippu.

Huomasin etta vanhoissa kuvissa nama kupolit olivat siniseksi maalattuja.

En tieda milloin vari on vaihtunut ja miksi. Nykyaan taalla asuu vain kaksi munkkia.

 Kanjonin seinamissa nakyy luolia, joissa aiemmin, kun munkkeja oli enemman,

 osa heista vietti erakkoelamaa omissa oloissaan rukoillen.

Luostarissa voi vierailla, mutta vain aamupaivalla,

joten me tyydyimme talla kertaa vain ihastelemaan

sita ulkoapain.

Vauhtia ja extremea Youtubessa

Sain kaksi ihan uskomatonta linkkia Youtubeen.
Tama ensimmainen on Norjasta, hurjalta rantatielta myrskyssa.
Taman tien haluaisin kokea, vaikka ehka vahan rauhallisemmissa olosuhteissa.

Ja tama toinen on todella hurja. Hulluja lepakkomiehia liitamassa Alpeilla.
Kylma hiki tuli kun katsoin, nyt viela toisenkin kerran. Mutta upea!! 

Yllattava taideteos Kuolleellamerella

Viime viikon retken loistava oppaamme vei meidat yllattavaan paikkaan. 

Kuolleen meren ranta oli kuuden paivan sotaan (1967) Jordanian hallussa.

Rannalla oli hotelli ja iso ravintola. Sodassa Israel valloitti rannan ja hotelli

seka ravintola jaivat autioiksi. 

Vuonna 1973 reservipalveluksessa ollut sotilas maalasi aution ravintolan

seiniin jattilaiskokoisen maalauksen Pyhasta maasta vanhan ristiretkelaisten

kartan perusteella.Ihmeen hyvin on sailynyt.

Puoliympyran muotoisen rakennuksen seinat ovat kokonaan maalauksen peitossa.

Taalla oli kai keittio. Laasti putoili katosta, ilmeisesti edellisen yon sateen ansiosta.
Siirryimme nopsaan sielta pois, ettei romahda koko katto paalle. 

Reika seinassa tuo hyvan kehyksen sille vanhalle hotellille. Silloin ranta

oli ihan tassa ravintolan juurella, nyt sinne on matkaa varmaan kilometri.

Harmi etta ketaan ei tarpeeksi kiinnosta Kuolleenmeren

tulevaisuus. Puolin ja toisin (Israel ja Jordania) vesi kaytetaan

kasteluun ja mineraaleja otetaan merenpohjasta, ja veden pinta 

sen kun laskee vuosi vuodelta.

Yksityiskohtia maalauksesta.

Ja viela yksi yleiskuva.

Banaaneja tuhoamassa

Torstaina pieni aukko kommunikaatiossa johti siihen, etta mies oli jaatelotarvikkeita
ostaessaan myos napannut ison nipun banaaneja mukaansa. Mina tulin kotiin
marketin kautta, ja kun banaanit olivat tarjouksessa, pitihan niita ostaa.
Tuloksena banaaniroykkio, jota tuskin kahteen pekkaan voittaisimme.

Kakut ovat aina tervetulleita perjantai-illan sapattiaterian paatteksi, joten
etsin netista banaanikakkuohjeita. Valitsin  kaksi, Kotikokin ja Hellapoliisin.
Hellapoliisin versioon lisasin vajaan 100 grammaa karkeaksi rouhittua
maitosuklaata.

Molemmat kakut onnistuivat oikein hyvin, Hellapoliisin versio meni kylla
ykkossijalle vaikka olinkin arvioinut, etta Kotikokin mausteinen versio
olisi parempi. Ehka mausteita voisi laittaa enemmankin.

Banaanithan kasvavat taalla Israelin Valimeren rannikkoalueiilla
 hyvin, vaikka ovatkin vahan pienempia
kuin Suomessa syotavat Chiquitat. Niita saa ympari vuoden. Kesan banaanit
ovat mielestani vahemman maukkaita, eivatka sailykaan lampimassa
ilmassa kovin kauan. Kesalla on muutenkin paljon muita hedelmia tarjolla,
mutta nain syksyn tullessa alan niita taas ostamaan.

Banaanithan kasvavat taalla Israelin Valimeren rannikkoalueilla
 hyvin  ja niita on saatavilla koko vuoden. Maukkaita ovat, vaikkakin vahan pienempia
kuin Suomessa syotavat Chiquitat.
Usein viljelykset on katettu verkoilla, en tieda miksi, ehka jotkut linnutkin
tykkaavat banaaneista. Hyonteisia tuo verkko tuskin torjuu.

 Kesan banaanit ovat mielestani vahemman maukkaita, ja kypsyvat lampimassa
ilmassa turhan nopeasti. Kesalla on muutenkin paljon muita hedelmia tarjolla,
mutta nain syksyn tullessa alan niita taas ostamaan.