Olisipa totta!

Aika hauska sahkoposti tuli tanaan. Siina luki nain:

My wife and I won One hundred and Fourty eight million six hundred and

fifty six thousand pounds (£148,656,000 GBP) Euromillions jackpot on the

10.08.12 and have voluntarily decided to donate the sum of £2,000,000.00

GBP to you as part of our own charity project to improve the lot of

individuals all over the world.Incase you are wondering how we got Your

email address,well it was amongst the email address submitted to us by

Google INC as a web user. On receipt of this email, you should count

yourself as one of the lucky individuals.Kindly get back to us via e-mail

so that we can send your details to our lawyer to proceed with imediate

remittance of your funds to you

Viela retkelta

Tuli vastaan tallainen oliivipuurykelma. Opas kertoi etta tama on oikeasti yksi puu.
Alkuperainen on ehka kaadettu, ja kannosta kasvaa aina uusia versoja, ja tassa sen
tulos.
Olen huomannut etta Suomessa myytavat oliivioljyt ovat yleensa aika mauttomia
espanjalaisia tuotteita. Harmi etta takalaiset maukkaat extra virgin oljyt eivat ole
sinne asti saapuneet. Niilla saa kylla salaatin ihan erilaiselle makutasolle. Nyt kun
on kesalla suorat lennot, ja meilla ei ole mitaan nesterajoituksia, taidan ottaa
reppuun pullollisen tuliaiseksi. Matkalaukkuihin en ole koskaan uskaltanut laittaa mitaan
nestepulloja, varsinkin kun meidan laukkumme eivat ole mitaan Samsonite-tasoisia.

Vakoilua

Kannykassani Google Maps ohjelmassa on kiva Latitude mahdollisuus,

jolla voin kytata ystavieni sijaintia, tietysti heidan suostumuksellaan.

Yritin aikoinaan ladata taman mahdollisuuden miehen kannykaan, mutta

ei jostain syysta onnistunut. Nyt se toimii, ja voin seurata, missa han taksinsa

kanssa pyorii.

Minakin kavin lenkilla!

Hoksasin vasta puolivalissa, etta tatahan voisi kuvatakin. Ja liittya Minen

alkamaan lenkkibuumiin.Kuvat kannykalla.

 Tassa vaiheessa oli jo hyva vetaa vahan portaita ylos.

Ja lisaa. Mita ylemmaksi kiipeaa, sen jyrkemmaksi ne tulevat.

 Ylhaalta oli sentaan maisemia. Tuota vasemmanpuolista

arkkitehtuuria olen joskus aikaisemmin jo esitellyt.

Ilma oli vahan tuhruinen tanaan.

Vahan makroakin piti kannykalla kokeilla. Ihan hyva.

 Ja sitten toista puolta alas.

Syklaameja.

 Tata parvekemuotia sitten jaksan ihmetella. Siis siella on lasikaiteet,

niinhan meillakin, mutta tassa ei ole mitaan kehyksia naiden lasilevyjen

ymparilla tai paalla. Miten ihmeessa se voi olla tarpeeksi kestava?

Sita paitsi ainakin mina tykkaan nojailla leveaan alumiinikaiteeseen, 

kun katselen maisemia.

Nain meilla poistetaan vanhat huonekalut. Kadulle vaan. Kisu ainakin

nauttii. Nain toisen kisun terottavan kynsiaan tuon sohvan takaosaan,

mutta siita en ehtinyt ottamaan kuvaa.

 Puistossa on kuntosalikin. Nyt se oli yllattaen ihan tyhja.

 Siella se kotitalokin jo nakyy, tuo vihrealasinen.

 Aika paljon on korkeita taloja taalla. Nama ovat "vain" 20-kerroksisia,
nyt rakennetaan jo korkeampiakin.

Ja tassa se koko kierros oli. Runkeeper tietaa missa mennaan.

Kevainen aurinko ja hyva kaveri

Ei siina paljon muuta tarvita.

Haasteita

Eeeviregina haastoi:

Säännöt:

1.Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2.Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4.heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5.Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6.ei takaisin haastamista

 Taidan osallistua osaan haasteesta. 

11 asiaa itsestani.

1. Voisin olla kotona tosi pitkaan omissa touhuissani tapaamatta ketaan.

     Mies nyt ehka olisi poikkeus. 

2. Edelliseen liittyen, olen tosi innokas ilmottautumaan retkille ja matkoille.

    Mutta, kun kun lahto koittaa, hetken ajan on semmonen ajatus, etta olisi 

    ollut kiva jaada kotiin. Se kylla menee tosi akkia ohi ja nautin joka hetkesta.

3. Inhoan aikaisia lentoja. Ja meilla ne on yleensa aina.  Pipariksi menneet

     younet stressaa. Niin, kesan Suomen lento lahtee taalta kello 1:20. Onneksi

    on sentaan suora, kiitos Finnairin. Taidamme jaada alussa Hesaan nukkumaan.

4. Tilaan ulkomaan matkat omin pain, ja ilmoitan miehelle viime tingassa.

    Kerran, kun olimme Marokkoon menossa, sovin miehen lomat tyonantajan

    kanssa ja han sai tietoa vasta muutama paiva ennen. 

5. Tilaan turkinpippureita Suomikaupasta, vaikka lahetys maksaa enemman

    kuin karkit. Nyt tilasin 2.2 kilon laatikon. Osa menee kylla ystavalle.

6. Niita pippureita napostelen talla hetkellakin.

7. Tarkkailen painoani jatkuvasti. Jos menee vahankin yli normaalilukeman,

     dieetti astuu kehiin.

8. Ruoka on silti tarkea osa elamassani. Tykkaan maistella uusia makuja.

9. Aamiaiseksi en voi syoda mitaan makeaa. Englantilainen aamiainen

     on minun juttuni. 

10. Rakastan kissoja. Siin lahes kaikkia elaimia, mutta kissat ovat ihania.

       Taallahan on paljon katukissoja. Jokainen niista joka suostuu silitykseen

       saa osansa. 

11. Silti meilla ei ole omaa kissaa kotona. Matkailemme paljon, ja olisi 

      hankalaa loytaa sille babysitteria. Sita paitsi en ole keksinyt asunnossamme

      hyvaa paikkaa hiekkalaatikolle, ettei haisisi koko asuntoon. Alakerran 

      naapurilla on laatikko parvekkeellaan, ja silti se haisee joskus meille 

      asti. Ainakin kesaisin.

Sitten nama Eevareginan kysymykset.

1. Harrastatko kierrätystä?

 Taalla ei ole Suomen tyylisia kirppiksia, harmi. Joka Suomen lomalla

kiertelemme niita. 

No, muovipullot ja paperit vien niita varten tehtyihin paikkoihin.

Vaatteet myos keraykseen. Vanhoista lakanoista voi repia soiroja ja

kayttaa karvanpoistovahaukseen saarista.

 

2. Missä konsertissa kävit viimeksi?

Empa muista. En yleensa kay.

 

3. Oletko toiveammatissa ja oletko siinä ammatissa, johon olet valmistunut?

Toiveammattini oli elainlaakari. Ei kaynyt toteen. Taalla opiskelin

tietokoneohjelmoijaksi ja siina ammatissa olen. On sekin ihan ok. 

Kibbutsissa olin navetassa toissa ja hoidin synnytyksia ja pikkuvasikoita.

Se oli kylla ihanaa tyota.

 

4. Mitä kanavaa kuuntelet radiosta eniten?

Paikallista musiikkia ja valilla myos puheohjelmia.

 

5. Oletko pikkutarkka siivoaja vai sinnepäin huitaiseva huithapeli?

Yleensa se huithapeli.

 

6. Mitä tv-sarjoja seuraat?

Katson TVkaistan kautta suomalaisia ohjelmia. Matkaoppaat ja luonto-ohjelmat.

 

7. Minkä kirjan luit viimeksi?

"Totta" Riikka Pulkkinen. Meilla on taalla suomikirjasto, ja siella kayn

aina kun on mahdollisuus.

 

8. Mikä on sinun lempparipaikkasi kotona?

Punainen pehmea sohva.

 

9. Mikä on mielestäsi kaunein paikka Suomessa?

Lapsuuden koti Oriveden Erajarvella.

 

10. Entäs ulkomailla ja miksi?

Vaikea sanoa. Turkissa on paljon upeita seutuja, esim Kappadocia. Kroatia,

Slovenia ja Montenegro ovat myos hienoja. 

 

11. Puhutko murretta vai kirjakieltä?

Silta valilta. Siskon tyttaret sanoivat etta minulla on hassu aksentti Suomen

kielessa.

 

Ja niita omia kysymyksia? Se on vaikeaa.

1. Jos asut ulkomailla, onko mielestasi totta, etta olet taysin onnellinen vain

matkatessasi kodistasi Suomeen tai painvastoin?

2. Katsotko tositv-ohjelmia ja jos, niin mita?

3. Minne matkustaisit, jos budjetti ei olisi este?

 

4. Mita ajattet Suomesta ulkomaille vakituisesti muuttaneista?

 

5. Maahanmuuttajat? Pitaisiko heiden sopeutua vai sailyttaa oma kulttuuri?

    Missa maarin?

 

6. Sitten vahan kevyempiin. Seuraatko muotia vai ostatko mika on sinulle

    mukavinta?

 

7.  Miten tama hevosenliha ruuissa on vaikuttanut? Soisitko hevosen lihaa

    jos tietaisit etta se on heppaa?

8. Mielivihannes ruuassa?

9. Ja muutenkin herkkuruokadi?

10. Olisiko mitaan mita et ikina suostuisi syomaan?

11. Ja lempparimausteesi?

Nyt loppui se haasteeseen vastaaminen, eli en halua ketaan tiettya nimeta, 

mutta kaikki jotka haluavat, ovat enemman kuin tervetulleita!!

 

 

 

Makrokuvia retkelta

Jalostettuja vuokkoja, jotka ovat karanneet luontoon.

 Ja niita luonnollisia.

 Mantelipuun kukkia. Seilla nakyy yksi ruskea edellisen vuodenkin

manteli olevan edelleen puussa. Nama villimantelit eivat ilmeisesti ole

maukkaita, kun niita ei kukaan keraa.

Keltaistakin loytyy.

Ja syklaameja tuhansittain.

Vehreaa luontoa

Tel Avivissa oli aamulla kaatosade. Jo yolla kuulin sateen ropinan

ja kun kello soi kuudelta, olimme vahan epailevalla mielella ja odotimme

viime hetken puhelinsoittoa, etta retki perutaan. Mutta ei. Reippaassa 

sateessa ajelimme pysakille, ja yllattavan monta rohkeaa retkeilijaa 

olikin matkaan lahtenyt. Bussi oli melkein taysi. Ajoimme ensin Jerusalemin

suuntaan ja sitten kaannyimme etelaan, ohitimme Bet Shemesh kaupungin.

Sade lakkasi ja taivas alkoi vahitellen kirkastua. Tassa pari kuvaa alkuun, 

huomenna varmaan laitan lisaa. 

 Villi asparagus. Naita oli paljon, Ovat pitkia mutta ohuita, tosi maukkaita

ja rapeita ihan raakoina. Napsin niita varmaan muutaman kymmenta. 

Hassua etta ensimmaisen kerran tahan villikasviin tutustuin Turkin Kappadokiassa. 

Silloin en tiennyt etta se kasvaa taalla meillakin. 

 Mantelipuu kukkii.

Varikkaita kukkaniittyja.

 Luontoa uhkaava rakennusprojekti.

Lampaat nauttivat vehreasta kevaasta.

Vesihelmi

Talvi on saanut parvekkeeni aika ankeaan tilaan. Tanaan kuitenkin

hengissa olevia kasveja kastellessani sain aikaan mukavan

taideteoksen. Sekin mokoma jonkun rikkaruohon keskella.

Lauantaina retkelle?

En ole viela kunnolla tana talvena nahnyt vihreaa luontoa oikein lahelta.

Nyt olisi tarkoituksena lauantaina paasta kirmailemaan vehreille

kukkuloille, jos vain olisi kaunis ilma. Vahan on jo sateilla uhkailtu. Viime kerralla

talla seudulla miljoonien kukkien lisaksi bongasimme iloisen perhetapahtuman.

Beduiinipaimen opasti pikkuisia tissille.

Fame - paikallinen versio

Paikallinen nuorten ja lasten musiikkikeskus teki upean coverin Taylor Swiftin
kappaleesta I Knew You Were Trouble.  Taylor itse naki taman upean suorituksen
ja lahetti nuorille esiintyjille kiitoskirjeen ja ison laatikollisen teepaitoja
ja muuta fanikamaa. Youtubessakin on jo yli 1 300 000 katsojaa.

Paketti Suomesta

Parhaan lahjan saa kun itse tilaa!!
Suomikauppa lahetti mukavan paketin. 2.2 kiloa pippureita ja isannalle
lohdutuspalkinnoksi Marianneja ja Ranskalaisia. Positiivisena puolena oli se,
etta tavarat tulivat tanne viidessa paivassa eika tullillakaan ollut mitaan
sanomista ostokseen. Miinuksena se, etta postimaksu oli vahan enemman kuin
tuotteiden hinta. Ja valitsin viela halvimman postituksen. Kohta on kitalaki
haavoilla pippureiden imeskelysta. Osa niista menee kylla ystavalle, en aio
kaikkea maaraa itse tuhota, kun verenpaine on muutenkin vahan koholla.

Ei millaan pahalla mutta...

alkaa vissiin olla Suomessa yleinen mielenterveys vahan kiikun kaakun,
ainakin jos noita paivan uutisia ip-lehdista lukee. Aihetta en edes kehtaa
mainita. (Vinkki: Ylioppilaslehti).
Pitaisko sanoa etta jotenkin on todellisuuden- ja suhteellisuudentaju kadonnut
ainakin osalta vaestosta. Olisiko tarpeen joku luonnonmullistus tai vastaava etta
ihmiset saisivat tervetta ajateltavaa.
Monesti olen aika ahdistunut meidan uutisista ja menen "lepaamaan" Suomen
looppeihin. Siihen taisi nyt tulla vahaksi aikaa loppu.
Paivan valopilkku on Tuomas kyron kirja "Mielensapahoittaja ja ruskeakastike".
Postissa turkinpippurilahetystani jonottaessa luin sita pitkat patkat itsekseni
tyrskien.
Mutta kylla mina niin mieleni pahoitin noista uutisista.

PS. Ihan ajan kysymys etta se juttu leviaa maailman lehdistoon "hullu maailma"
palstoille. Siina onkin ihmettelemista.