Viikonlopun nahtavyys...

on Tel Avivin suurimpaan puistoon asennettu torjuntaohjuspatteri. 

Syyriahan on uhannnut ampua raketteja tanne, jos USA hyokkaa.

Sita on kuulemma kayty katsomassa ihan koko perheen voimin.

Tassa vanhassa kuvassa ohjus toiminnassa.

Viime marraskuussa ohjukset torjuivat muutaman Gazasta Tel Avivin suuntaan

ammutun raketin. 

Nyt odotellaan mita Obama vihdoin paattaa vai paattaako mitaan. Han juuri 

ilmoitti etta kongressin pitaa hyokkayksesta paattaa ja siihen menee taas

aikaa. Tuntuu silta etta hoykkayksen momentti talla viivytyksella vaan heikkenee. 

Toisaalta, mitaan neuvottelumahdollisuutta Syyria ei kai ole tarjonnut.

Ohjuksia odotellessa

Amerikkalaiset viimeistelevat hyokkayssuunnitelmia. Venaja on kai ilmoittanut
ettei asiaan sekaannu, vaikka olikin aikaisemmin vastaan. Syyria uhkaa ohjuksilla
Israelia, vaikka taalta  ei hyokkaykseen osallistutakaan. Eli kylla on taas
aikamoinen soppa tulella.

Muistelen vuoden 1991 amerikkalaisten hyokkaysta Irakiin. Sieltakin ammuttiin
useempia kymmenia ohjuksia tanne vaikka silloinkaan Israel ei ollut leikissa mukana.
 Osa teki aika isoa tuhoa, mutta onneksi isommilta ihmismenetyksilta valtyttiin. 
Monet Tel Avivin seudun asukkaat muistivat yhtakkia maalla asuvat sukulaisensa
ja muuttivat viikoksi pariksi heidan hoiviinsa. Mekin, mieheni ja mina, anoppi ja appi
vietimme miehen veljen luona intiimia yhteiselamaa ainakin viikon. Toissa
piti kumminkin kayda, ja viikon jalkeen sanoin etta mina en kylla tata rumbaa
jaksa ja palasimme kotiin. Sitten sodan loppuvaiheissa mies sai kutsun armeijaan
etelaan Eilatin lahelle ja sain olla rauhassa kotona.

Siinakin sodassa yksi ohjus osui ihan meidan kadulle ja toinenkin alle
kilometrin paahan.

Nyt ovat kuitenkin ohjukset paljon lahempana ja varmaan tarkempiakin, onhan
kehitysta tapahtunut sillakin alalla. Venalaiset ovat avustaneet Syyriaa ihan mukavasti
talla asepuolella.

Kemiallisten aseiden vuoksi taalla pitaisi olla jokaisella asukkaalla kaasunaamari
ja atropiiniruiske, jonka pitaisi torjua kemiallisen aineen vaikutusta. Jossain
vaiheessa Irakin sodan jalkeen nama pakkaukset kerattiin takaisin uudistamista
varten ja ne piti hakea sitten taas posteista tai muista keskuksista. Ihmisilla
kun on tunnetusti lyhyt muisti, tama uudistus unohtui kunnes...

Ja eilen ja tanaan on ollut taas hirvea ryysis naissa jakelukeskuksissa,
pitkia jonoja, tappeluita ja riitoja.

Voi olla tulossa vahan tavallista jannempi viikonloppu...

Edit:
kuulemma niita atropiiniruiskuja ei enaa olekaan pakkauksissa.
Pelastushenkilokunta kayttaa niita jos on tarpeen.

Makrohaaste 109

VIIKON AIHE:

KESÄN KASVI

Kylla se Suomen kesan kasvi taitaa olla AHOMANSIKKA.

Tana vuonna nekin mokomat olivat sen verran aikaisessa  etta piti kaivaa
arkistoista vanha kuva esille.

Lisaa viikon kasvimakroja taalla.

Skywatch Friday in Helsinki Finland

Tall ship race in Helsinki on July.

A big sailing festival. Over hundred of sailing ships, some more than 100 meters long. 
More Skywatch Fridays pictures here.

Polio ei olekaan kadonnut

Wikipedia mainitsee:
"Poliota on suurimmassa osassa maailmaa pidetty jo hävitettynä tautina".
Niin kai. Taalla havaittiin polioviruksia viemareissa jo vuoden alussa,
ja nyt on paatetty rokottaa uudestaan kaikki 9-v lapset ja nuoremmat.
Aikaisemmin rokotettiin kuolleella viruksella mutta nyt tehdaa uusi kierros
heikennetylla elavalla viruksella suun kautta annettavalla rokotteella.

Ongelmana on se etta syopasairaat, HIV-positiiviset ym immuuniherkat ihmiset
eivat saisi tulla kosketukseen rokotetun lapsen kanssa jopa 6 viikkoa rokotuksen
jalkeen.
Onko Suomessa poliorokoitus edelleen voimassa lapsille?

Olisipa kivaa olla viela naissa maisemissa

paikallisen hikirallin sijaan. Varsinkin kun hyttysiakin oli niin vahan etta en muista
ikina. Mutta nyt odotellaan Israelin pyhia ja juhlapaivia joita on syyskuussa
roppakaupalla. Ensin Rosh Hashana, eli juutalainen uusi vuosi, sitten suuri
paastopaiva Yom Kippur (joka valitettavasti osuu viikonloppuun), me emme kylla paastoa.
Sen jalkeen Succot eli lehtimajan juhla joka kestaa viikon. Silloin olen kai toissa
pari lyhytta paivaa kun pari muuta tiimin jasenta on pidemmalla lomalla. Pomo lahtee
hoitamaan fibromyalgiaansa Unkarin kylpyloihin ja toinen tyokaveri Sloveniaan ja
Kroatiaan. Kade kade, enhan mina ole ollutkaan ulkomailla AIKOIHIN. Viime vuosina
olemme hyodyntaneet nama syksyn pyhat matkailuun, viime vuonna niin
kauniissa Montenegrossa, sita edellisena taisimme olla Maltalla. Nyt kai jaa
kotimaan matkailuun, jos siihenkaan. No onhan taallakin nakemista. Ihan turhaan usein
liian laheiset kohteet jaavat huomiotta. Monia mielenkiintoisia Suomen kohteitakin
olen nahnyt vasta ensi kertaa kun olemme sinne taalta lomilla matkustaneet.

Makrohaaste 108

KESÄN ÖTÖKKÄ

Lisaa kesan kuvia taalla.

Kuukausista julmin?

Suomessa sanotaan etta huhtikuu on kuukausista julmin.
Taalla sen korvaa elokuu. Harmi etta tassa eivat nay 70-80% kosteusprosentit.

Olin tuossa parvekkeella puutarhatoissa viitisen minuuttia ja sain enemman
hyttysenpistoja kuin kahdessa ja puolessa viikossa Suomessa.
Nyt ymmarran minne ne Suomen hyttyset olivat muuttaneet.

Taytyy vaan olla kiitollinen etta taalla ilmastointi pelaa joka paikassa,
toisin kuin monissa Keski- ja Etela-Euroopankin maassa.

Viela muutama tunnelma Suomesta

Iltakalaan lahdossa. Vaatetta paalle. Tyynella saalla ei kuha valttamatta

syo mutta jarvi on niin kaunis, etta se on ihan sivuseikka. Silkkiuikut 

opettavat poikasiaan kalastamaan, samoin tiirat. Kurkien aania kuuluu

kauempaa.

Rantakoivikon viivasuorat rungot hohtavat.

Taydellinen peilikuva.

Timantteja lupiininlehdella yon sateen jalkeen.

Isanta ehti kuntosalille spinning-treeneille!

Tama oli Vapriikki-museossa Tampereella.

Palapelinayttelyssa!

Paikallinen liikemies oli 50-v synttareidensa kunniaksi vuokrannut
oikein taidegallerian ja esitti siella teoksiaan. Mies oli itse paikalla ja kertoi
etta kokoaa naita oisin rentoutuakseen ja parjaa muutaman tunnin unella.

Maailman suurin palapeli, 32000 osaa.

Ja toiseksi suurin, "vain" 24000.

Ja viela muutama pienempi. Namakin 4000-8000 palaa.

Lisaa kalavaleita

Tai oikeastaan tasta se alkoi. 

Kavimme katsomassa lomapaikkamme lahella isojen uistelukilpailujen

tuloksia. Tama kyseinen tapahtuma on Rönnin tanssilavan yhteydessa joka kesa.

Myohemmin illalla oli myos tanssit. Naimme jo siita alkua, ihan 80-luvun meininkia

olivat ensimmaisten sinne tulleiden naisten kukkamekot. Olisi ollut hauskaa jaada

myohempaankin ja katsoa olisiko miehella kysyntaa kun olisi ollut naisten vuoro

hakea tanssikumppania. 

Siella nuorena tyttona kavin tanssimassa. Siihen aikaa oli

rannassa myos "huvipursi" eli joku vanha proomu

jossa esiintyivat nuorten yhtyeet. Muistan ainakin

Juice Leskisen ja Mikko Alatalon. Olin myos myymassa

lippuja kerran kuussa ja nain sain ilmaiset liput itselleni

koko kaudeksi.

Nyt kuitenkin keskityimme kalastukseen. Toista sataa venetta oli kilpailussa, tassa

ovat palaamassa punnituspaikalle. 

Punnitustilaisuus oli tarkka, kaikki painot ja mitat otettiin ylos.

 Mutta illemmalla kotona siskon vavy ja poikansa lahtivat kalaan 

ja sieltahan tuli semmonen 7-kiloinen kuha jolla olisi tuossa kilpailussa

voittanut ensimmaisen palkinnon. Kylla olivat isa ja poika innoissaan.

Isakin sanoi etta ihan kadet vapisee jannityksesta.

Ja 10-v Lassi varsinkin oli ihan ihmeissaan.  

 Kylla naytti tama kuha painavammalta kun meidan hauki, mutta suht 

samaa se puntari naytti. Haukea emme ehtineet maistamaan mutta kuha

oli kylla tosi maukas koostaan huolimatta. Jotkuthan sanovat etta isot

kalat ovat vahan tylsan makuisia, ei kylla tama yksilo.

Kirjaostoksia Suomesta

Paasi taas vahan mopo karkuun naiden kirjojen kanssa. Mieskin

muuten jo tuntee taman suomalaisen ilmaisun...ja

kayttaa sita aina kun tilanne nayttaa uhkaavalta.

Taisi sentaan kaksi niista olla lahjaksi saatuja. Nyt huomasin etta Outi

Pakkasen Julma kuu ei tullut kuvaan.

Ja naita Nesbon kirjoja piti ottaa enemmankin. Varsinkin kun

Tuula niita niin kovasti kehui. Aloin naista vanhemmista jarjestyksessa.

Osa on myos kaannetty hepreaksi ja ovat olleet taalla pitkaan top10-listoilla.

Yksi palapelikin piti ottaa, kun maksoi kolmanneksen Israelin hinnoista.

Synttareitakin juhlittiin

Huomio aidin vanhaan pellavapoytaliinaan ja Myrna-kuppeihin!

Ja mustikkakermakakku oli ihana, kiitos Lotta!

Mutta illemmalla oli taas kiire jarvelle. Kaunis ja tyyni ilma. 

Isanta miettii kuumeisesti minka varista Rapalaa pitaisi tanaan kokeilla.

Tata pikkusaarta jaksan kuvata joka vuosi uudestaan.

Joku lammittaa saunaa.

Aurinko laskee eika kala syo.

Tulihan sielta sentaan aika iso ahven.

Kuu nousee metsan takaa. Tama onkin iso bonus koska pihasta ei kuun

alkuvaiheet nay metsan vuoksi.

Oravia ja lokkeja

Lentommehan saapui Helsinkiin jo aamukuudelta. 

Meni siina aikaa ennen kuin kentalta paastiin lahtemaan, piti

kaiken maailman sim-kortteja ostella ja asentaa. 

Suuntasimme sitten Seurasaareen kun mies oli kuullut niista

kesyista oravista. Meinasi tulla pettymys, kun ei niita alkanut 

nakya ollenkaan. 

Ruokin sitten ensi alkuun vahan lokkeja. Ihme kun soivat sita 

Finnairin antamaa kaameaa club sandwichia! Paaaljon majoneesia

ja "tanduurikanaa" sisassa. Oli nalka mutta ei kylla maistunut. 

Mika paha olisi ollut saada reilu reissumiesleivasta tehty annos jossa

olisi voita, juustoa ja joku vihanneksen viipale sisalla? 

Kylla tuli Turkish Airlinen sapuskoita ikava! Eihan
se lentokoneen ruoka mitaan gurmeeta koskaan
ole mutta ihan mukava ohjelmanumero
tylsahkon istumisen aikana.

 

Paluumatkalla oli muuten tazikia, harmaita(!) falafelpalloja ja kuiva

sampylan kappyra. Harmi kun en uttanut kuvaa. Onneksi osasimme jo

 varautua ja tankkasimme kentalla. Ei nekaan ruuat kovin ihmeellisia

olleet, paitsi hinnaltaan.

No, kavimme Seurasaaren ravintolassa nauttimassa mureat pihvit,

ja sielta palatessa tapasimmekin miehen iloksi pari kurrea.

Olisiko teilla jotain hyvaa?

Pahkina maistuu.

Teravyys ei ole taman kuvan valtti, mutta vauhdin se valittaa.

Korkeita laivoja

Ihan sattumalta osuttiin Helsinkiin juuri Tall ship racen aikaan.

Vakea oli ihan uskomattomia maaria. Mieheni vahatteli varoituksia ja sanoi
etta Suomessa aina liioitellaan, mutta kun paasimme paikalle, hankin oli
vahan aikaa ihan hiljaa!!

 

Laivojen pienia yksityiskohtia oli kiva katsella.

Naita purjeita en kylla kiipeaisi sitomaan, vaikka olisi millaiset turvavaljaat paalla.

Ruokaakin olisi ollut tarjolla, mutta tammoiset isot padat eivat oikeen innostaneet.


Palasimme takaisin keskustaan ja Karoliiinan vinkin mukaan illallinen nautittiin
tsekkilaisessa Vltava-ravintolassa Elielin aukiolla. Suosittelen. Syotavaa loytyy
joka makuun ja kaikenkokoiseen nalkaan.