Hyvaa halloweenia!

Tahan hataan loytyi vaan tama kiva syksyn sadon asetelma, jonka kuvasin 

kolme vuotta sitten Sloveniassa. 

Jos kurpitsasta riittaa ruuaksikin, kannattaa kayda Jaelin sivuilla 

tutustumassa hyviin resepteihin.

Taalla Israelissa ei Halloweenia vieteta millaan tavalla.

Silla ei taida olla kaupallista arvoakaan, kun sen 

perusteella ei voi mitaan myyda. Tai no kurpitsoita 

tietysti :)).

Leena Lumin Vuoden Kaunein Kirjan Kansi

Kylla on taas niin uskomattoman kauniita ja lukemaan

houkuttelevia kansia ollut taman vuoden kirjoissa. 

Kylla menee ihan arpapeliksi omakin valinta. 

Arvoista puheenollen, Leenalla on tietysti taas mukavia

palkintojakin tiedossa. Kannattaa kayda kansia ihailemassa

ja tietysti osallistua arvontaan.

Viikon alkua

Tai taallahan se maanantai on jo sunnuntaina. 

Eilen olikin vahan tallainen olotila.

Tanaankin mennaan Karvisen teemoissa mutta paljon 

iloisemmin.

Sain tallaisen 1000 palan sarjakuvapalapelin

lahjoituksena yhdelta foorumin jasenelta. 

Sormet jo syyhyaa!

Talviaikaan

Se on sitten talvi tulossa. Kelloja siirretaan yolla. Taalla se voi
aiheuttaa enemmankin hammennysta, kun sunnuntai on
Israelissa jo tyopaiva.

Edellisina vuosina meilla on siirrytty talviaikaan paljon Eurooppaa
aikaisemmin. Syyna ovat olleet uskonnollisten rukous- ja paastoajat.
Nyt kun hallituksessa on vahan erilainen kokoonpano, olemme vihdoin
paasseet nauttimaan kesa-ajasta taysilla.

Kannykat ja tietokoneet ovat sekoilleet kylla parikin kertaa kun niiden
paivitysten mukaan kelloa olisi pitanyt siirtaa jo parikin kertaa.
Yleinen suositus on ollut saataa kannykka Ateenan aikavyohykkeelle.
Saas nahda miten Ateena toimii ensi yona. Taidan laittaa ihan
vanhanaikaisen nykytekniikkaa halveksivan heratyskellon paalle.

Minusta tama kellojen siirto on tosi hyva idea. Varsinkin taalla etelassa
siita paasee nauttimaan. Kesallakin paivat ovat paljon lyhyemmat kuin
Suomessa. Nain tuo yksi valoisa tunti illalla tulee ihan tarpeeseen.
Samoin aamulla on mukavampi nousta ja lahtea toihin, kun ei ole viela
niin kuuma.

Minun biologista kelloani ei myoskaan tuo yksi tunti sekoita mihinkaan.
Ihan paivassa tai parissa siihen tottuu.

Mita mielta te olette kellojen siirroista?

Meneeko hyvaa ruokaa roskiin?

Luin tassa vahan myohassa tutkimuksen 
pohjoismaiden tilanteesta. Suomi parjasi tutkimuksessa parhaiten.
Mutta silti, miten paljon teilta menee ruokaa roskiin ja miksi?
Ovatko ne jaakaapin peralle unohtuneita vihannneksia tai hedelmia?
Valmista ruokaa jota on tullut tehtya liian paljon eika ketaan enaa
huvita sita lammittaa ja syoda?

Ja jos asutte muualla kuin Suomessa, millaiset tavat kotimaassanne ovat?
Tapoja on monia. Jossain laitetaan lautanen tayteen ja siita syodaan mita
syodaan. Jossain ei ole soveliasta lammittaa seuraavana paivana eilisen
loppuja. 

Itsekehuhan ei ole kaunista, mutta mina en kylla muista milloin olisin
viimeksi jotain syotavaa roskikseen nakannut. Viimeisen kuukauden aikana
EHKA yhden tomaatin tai kurkun.

Nyt kun on tullut kaytya useammin ulkona syomassa, on ollut vahan
paha mieli, kun ne kaikki 20 mezesalaattikippoa eivat ole ihan tyhjiksi
menneet, ja loput tietysti paatyivat roskiin.

Viela Jaffasta

Kavimme myos parissa taidegalleriassa. 

Tama heppa muistutti jollain tapaa suomalsia pajutoita, mutta

olikin tehty rakennuksissa kaytetyista rautajohdoista.

Samoin nama laivat, jotka sopivatkin hyvin vanhaan satamarakennukseen 

tehtyyn galleriaan.

Vanhan Jaffan aukiolle oli tullut uusi suihkulahde. Siina olivat kaikki

horoskooppimerkit.

 Kreikkalaisortodoksinen kirkko.

 Upeita vanhoja ovia.

 Meisler-galleriassa olisi ollut mukavaa koristetta kotiinkin.

Tassa Noan arkki.

 Ja muuta juutalaishuumoria.

 Tallaisen matkamuistokamelin voisi ostaakin. 

Paatakin voi kaantaa mielen mukaan. 

Kuulin kun jostain isommasta patsaasta pyydettiin vaatimatonta

20 000 dollarin hintaa. En sitten kehdannut kysya paljonko kamelit maksaisivat.

Jäätelökakkua ja suomivieraita

Eilen oli taas vieraita Suomesta, talla kertaa ihan kotona. 

Tein kokeilun Kinuskikissan reseptia

mukaillen. Vaniljajaatelon tein oman ohjeen mukaan jaskikoneellamme,

kakkupohjan ja  paallyksen kinuskikissan ohjeen mukaan.

Hyvin maistui. Jaatelooni lisasin vahan turkkilaista
hapankirsikkahilloa.

Jatkossa ajelimme Jaffaan ja nautimme herkullisen illallisen. 

Alkusalaateista otin kuvia, Sitten taas kamera unohtui ja kalat

ja lampaankyljykset menivat parempiin suihin niin nopeasti

etta kuvaus unohtui.

Pitaisikohan ostaa kunnon kamera

Yritin eilen kuvata taysikuuta ja yon valoja. 

Huonot tulokset. Paatin sitten vahan taiteilla, sen verran kun nailla 

resursseilla pystyy.

Mikahan tastakin tulee mieleen?

 

Ja lisaa tyhmyyksia. 

Parvekkeen kasveja ja bloggarivierailu

Kuvasin muutaman kaktuksen ja mehikasvin. Joskus mietin

etta olisi helpompaa jos kasvattaisin vain tallaisia sitkeita sisseja,

joihin ei kesan aurinko ja talven tuulet ja rakeet pysty.

Eilen tapasin yhdessa takalaisen Jaelin kanssa blogituttavan Minen ja miehensa.

He olivat jo ahmineet Jerusalemin seudun nahtavyksia muutaman paivan ja 

saapuivat lopuksi pikavisiitille Tel Aviviin. 

Jael jo ehtikin historiallisesta tapahtumasta kertomaan taalla ja taalla.  Minahan en

ottanut edes kameraa mukaan, kun tiesin etta parempia kamerankayttajia ja

laadukkaampia kameroita on liikenteessa.

Minen taidokkaita kuvia ja kuvauksia kannattaa kayda katsomassa lahipaivina

useammankin kerran. Uskon etta sielta on tulossa mielenkiintoisia postauksia.

Skywatch Friday

Hyvaa viikonloppua. 

This bell is in Maale Zvia settlement. The people there belong to 

Emin group.

Kuvassa oleva kello on Maale Zvia kylassa Galileassa.

Kylan asukkaat kuuluvat Emin-ryhmaan tai lahkoon, miten sita

kukin haluaa kutsua.

More this weeks skyes here.

Vaatimaton on Galilean ruska

Suomen vastaavaan verrattuna. 

Tammen terhot olivat viela vihreita. Israelissa kasvaa kolme 

eri tammilajiketta, kaksi niista pudottaa lehtensa talveksi ja yksi ei.

Tama taisi olla se joka ei. Lehdetkin ovat aika tavalla

erimalliset kuin suomalaisessa tammessa. Tuollaiset kuivat ja lahes

piikikkaat reunoistaan. Silti laiduntavat vuohet popsivat

lehtia herkkunaan.

Kalliotamaani katseli meita polun vieressa. Nama otukset ovat

lisaantyneet kovasti viime aikoina ja tekevat paljon tuhoa 

omakotialueiden puutarhoissa. Varsinkin kesan lopulla,

kun luonnossa on niukasti tuoretta vihreaa ravintoa, ne saattavat

popsia pihojen kasvustot parempiin suihin tosi tarkkaan. 

Tamaani on rauhoitettu elain, joten tuhon estamiseksi ei voi 

paljon mitaan tehda.

Hauska yksityiskohta

oli siella matelija- ja hyonteispaikan

vessassa!

Mukava vierailu

Kavimme tanaan Galilean retkellamme myos hyonteis- ja matelijatarhassa.
Onneksi minua ei ole lapsena pilattu kaarmeilla pelottelulla.
Kotini lahella niita ei koskaan nakynyt.
Niinpa oli hauskaa pitaa kaarmetta kasissa. Sen iho on
 yllattavan miellyttavan tuntuinen. Olen joskun ennenkin Marrakeshissa
Marokossa kaarmeita pidellyt, mutta se oli semmoista turistihassakkaa.
Nyt oli parempi tilaisuus tutustua.

Tassa on pikainen esitys muitakin paikan asukeista.

Ikkunoita

Yritin tehda Picasalla kollaasia mutta se leikkasi kuvat pahasti.

Olkoot nyt irrallaan sitten.

Huomenna alkaa retkeilykausi ja toivottavasti Galileasta loytyy

uutta materiaalia.

Vihoviimeiset Jerusalemista, kissoja ja majapaikkamme

Jerusalemin katukissat olivat poikkeuksetta pulleita ja 

terveen oloisia. 

 Hei mita siella tapahtuu?

 Tama valtavan kokoinen musta otus kavi meilla sisallakin tarkastamassa

mita vieraita on kortteliin tullut.

Tama tutkaili meita heti aamulla pihan muurilla.

Ja sitten pari kuvaa asunnon tiimoilta.

Ja kolme upeaa taloa matkan varrelta. Milta tuntuisi asua jossain naista?

Mina ehka valitsisin taman, vaikka olikin vahemman hoidetun nakoinen.

Tuntisin itseni vahintaankin kreivittareksi noustessani naita

portaita omaan kotiini.

Olihan niita kuvia vielakin

Ainakin sielta vanhan kaupungin suunnalta. 

Tassa puutarhahauta kauniissa puistossa.

 Rockefellermuseon kokoelmista ja museo ulkoa pain. Vahan on museon tyyli

ja nayttelyn ilmaisukeinot jaaneet jonnekkin 70-luvulle, mutta katsottavaa

loytyy.

 Syodakin pitaa. Abu Shukrin hummus oli maukasta..

Ohkasia isoja seesansiemenkekseja. Rapeita  ja hyvia.

 Mitenkahan niita tehdaan?

Yksi kerros siemenia ja alle millin paksuinen taikina alapuolella

niita sitomassa. Vain yhdessa paikassa Damaskus-portin vieressa

naita oli.

Tuoretta lihaa.

Ja makeita leivonnaisia.

Lisaa tuoretta lihaa karryn taydelta.Tuo maassa oleva kumirengas toimi

jarruna, kun kuljettaja seisoi sen paalla alamaessa.

Painava lasti.

Mausteita.

Yrttikauppiaita. Eivat tykanneet kun kuvasin.

Turisteille matkamuistoja.

Jaffaportin viereinen linnotus. Taalla kavimme illalla upeassa valoshowssa.

Linnoitus on vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla. Upeat 

nakoalat, ja museohan siella on myos.

Naakkapari linnoituksessa.

 Maisemia linnoituksen katolta. Torni

on evankelisluterilaisen kirkon.

Kalliomoskeija.

Jaffaportin vieresta. 

 Mielenkiintoinen pienoismalli, jolle kuva ei anna ollenkaan oikeutta.
Kannattaa kilikata tekstikuvaa isommaksi ja ja lukea mallin tarina.