Synagooga Tunisian tyyliin

Viikonlopun retkemme oli tavallisesta poiketen jo perjantaina. 

Tama koska osa kohteistamme oli uskonnollisia. Samoin kuin loistava oppaamme,

han ei tee toita sapattina. Ensimainen tutustumiskohde oli kaunis Tunisian juutalaisten 

synagooga. Hyvin koristeellinen rukoushuone. Penkitkin ympari eika riveissa kuten 

Euroopan ashkenaasi juutalaisten synagoogissa (jotka ovat ehka saaneet mallin kirkoista). 

Orientaalisia pylvaita, keramiikalla katettuja seinia, eksoottista. 

Suuri osa Tunisian juutalaisista on kotoisin Djerban saarelta. 

Yksi naista penkeista on oikeasti Djerban saarelta tuotu.

Silla istumisen sanotaan tuovan hyvaa naimaonnea ja myos apua naisille, joilla

on ongelmia tulla raskaaksi. 

"Kolehtilipas" seinalla. 

Taalla sailytetaan toorakaaroja, jotka otetaan rukousaikana esille. 

Niita luetaan tuolla huoneen keskella olevalla lavalla. 

Sekalaista viikonlopulta

Eilen retkeilimme Netivot-kaupungissa etelassa, siita enemman ehka myohemmin. 

Mutta siella oli synagoogassa hauska muistutus. Vapaasti kaannettyna ehka nain:

"Jos tulit synagoogaan puhuaksesi kannykallasi, niin minne  sitten meinaat

menna rukoilemaan? Sulje kannykkasi tai ainakin laita hiljaiselle!!" Niinpa. 

Hauska Lontoo-palapeli tuli tanaan valmiiksi. 

Illalla avasin toviksi parvekkeen oven ja sitten huomasin

tammosen etanavekkulin  kynnysmatolla ja jo ihan 

olohuoneen puolelle oli siirtymassa. Isokin, tuo kotilo ainakin 4 cm

halkaisijaltaan. Siis milla ihmeella tuo on paassyt tanne 16. kerrokseen? 

En ole kuukausiin edes tuonut mitaan uutta kasvia tai multaa

tai mitaan muutakaan parvekkeelle. Eika silla siipiakaan ole. 

No siirsin sen limoviikunan kukkalaatikkoon, jos saan viela

kiinni niin palautan pihan ruohikkoon. 

Blogini on suosittu USAssa!

Katselin pitkasta aikaa blogini vaatimattomia tilastoja.
Yllattaen siita on tullut hirvean suosittu Yhdysvalloissa.

Samaan aikaan kun Suomesta ollut vain parisen sataa sivun katselua,
niita on tuolta Ameriikasta ollut kokonaista 1593!

Liittyykohan tama jotenkin siihen hirveaan roskapostin maaraan jota tulee
emailiini? Tassa pieni otos iltapaivasta. Otsikko vaihtelee. Joskus se on
"a photo for you", joskus "attached document", mita milloinkin.

Blogiin ei roskakommenttteja ole ilmestynyt, mutta kumminkin
vahan ihmetyttaa. Arsyttavaa. Noita roskia deletoidessa pitaa kumminkin
olla tarkkana ettei poista mitaan "oikeaa" postia.

Tai ehka CIA on saanut tietoa blogini epailyttavista postauksista?
Pitaisiko nyt alkaa varoa ja tarkkailla mita tanne naputtelee?

Sadetta ja vilpakkaa ja mietteita

Iltapaivalla parvekkeen mittari naytti 12 astetta. Taalla parjataan hyvin

mutta kylla tuli mieleen Syyrian sodan raukat joille tama talvi 

kaikkien muiden isompien kauhujen lisaksi tuo viela uutta kurjuutta.

Samoin valtaville pakolaisleireille Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa. 

Eika ketaan tunnu hirveesti kiinnostavan. Jopa tanne Israeliin on tuotu

salavihkaa rajan yli aika paljon haavottuneita siviileja hoitoon. 

Siita ei ole kovinkaan julkisuudessa puhuttu. 

Talvi on siis tullut, kylmaa ja tuulista. Sateenvarjolla ei tee mitaan

kun kuuropilvet tulevat aina niin kovalla voimalla etta heikompi varjo

hajoaa ja vahvemmalla voisi ehka lentaa Mary Poppinsin tyylilla.

Vedenlammityslaite kotona oli pannut itsensa off-asentoon.
Meillahan vesi lampiaa kaasulla. Kun kuumavesihanan avaat, kaasu syttyy
ja vesi alkaa lammita. Katevaa. Nyt vaan ei toiminut. Siina odotin
piiiitkaan mutta ei tullut lamminta. Kylpytakki paalle ja
kodinhoitoparvekkeelle sita vehjetta ihmettelemaan.
Sekin on niin epakaytannollisesti asennettu etta ei niita
nappeja nae jos ei kiipea ihan sinne ulos asti kiikkumaan.
No peilin avulla niita katselin ja sammutin sen punasen
napin ja alkoihan toimimaan. Joku sahkokatko kai oli van sen
saanut sekaisin. Naapurilla oli mennyt juuri kokonaan rikki
ja sita pelkasin. 

Ikkunoita on rikkooutunut tornitaloista ja pudonnut kaduille.

Joku rottinkisohvakin lentanyt parvekkeelta jalankulkijan paalle.

Kuolonuhreiltakaan ei ole valtytty. Eilen Haifassa kuoli iakas mies

jonka auto oli oli juuttunut isoon vesilatakkoon ja han oli joko hukkunut

tai kuollut hypotermiaan. Tanaan oli kolari jossa auto liukastunut

tiella olevaan mutaan ja siellakin yksi kuollut. 

Muutama sadekuva viela. 

Pohjosessa joet virtaa voimalla. 

Hienoja sateenkaaria.

Ja Hermonilla luntakin.

Kisuja, pipareita ja itsenaisyyspaivaa

Aamulla piti jo lahtea lenkille mutta tihkusade piti kotona.

Puolen paivan jalkeen se hellitti ja lahdin kierrokselle. Taallahan oli vihdoin

kunnon matalapaine joka toi paikoin jopa yli  100 mm sadetta. 

Jos tama olisi tapahtunut viikkoa aikaisemmin, olisimme saastyneet hurjilta

metsapaloilta ja tuhopoltoilta. 

Kivat kissat tapasin matkalla. 

Eilen leivoin pipareita. Suomalaisen siirapin tyyppista taalta on vaikea loytaa ja kaytan

sen tilalla taatelisiirappia. Tanaan viela toisen satsin. Nama ovat menossa maanantain suomikirjaston

nyyttikesteihin, jossa juhlimme itsenaisyyspaivaa. Tiistai-illlaksi sain kutsun suurlahettilaan

kutsuille. Suurlahettilas taalla vaihtui elokuussa. Uusikin on nainen ja myos kaimani, Anu Saarela. 

Myos residenssin keittiomestari on vaihtunut kun edellinen jai elakkeelle. Uutta suomalaista

ei loytynyt, joten virkaan otettiin tanskalainen. Toivottavasti on edelleen karjalanpiirakoita

tarjolla. 

Ateenaa viela

Sunnuntaina Monasterakin aukion lahella on kirpputori.

Antiikkia ja "antiikkia" ja kaikkea silta valilta.

Matkamme torille kulki Anafiotikan kauniiden kujien lapi.

Tama pieni kaupunginosa sijaitsee Akropoliksen kupeessa. Sen rakensivat

aikoinaan Anafin saarelta Ateenaan toihin tulleet rakennusmiehet  omaksi

asuinalueekseen. Se muistuttaakin saarien pienia kylia. 

Aamuvarhaisella vain muutama japanilainen turisti rapsi kuvia ja lukuisat

ravintolat olivat jo valmiina uuteen paivaan.

Matkalla ohitimme myos Tuulten tornin. Tornin kahdeksan sivua osoittavat

paa- ja vali-ilmansuuntiin ja ylaosan hahmoina tuulen jumalia, joita onkin

kreikkalaisilla nakojaan ollut joka suunnalle omansa. 

Hadrianuksen kirjasto oli seuraavana vastassa.

Tama kirjastokoira oli niin taustansa varinen, etta melkein kompastuin siihen.

Ateenan katukoirat muuten nayttavat hyvakuntoisilta, monet lahes ylipainoisillta.

Kavelyretken oppaan mukaan ne ovat kaikki steriloituja ja sirutettuja. Koiran

hylkaamisesta saa isot sakot.

Torillekin paastiin.

Tama vanha hella oli niin sulonen, harmittaa kauheasti kun

kuvasta tuli epatarkka. 

Torin jalkeen Kerameikokseen,  Siro pulu paistatteli auringossa.

Kerameikos on ollut nimensa mukaan savenvalajien aluetta. Alueelta on myos

loydetty muinainen hautausmaa. Pienen museon esineet ovat etupaassa sielta

loytyneita hautapatsaita ja kivia. 

Arkeologisilla alueilla hiippaili paljon isoja kilpikonnia.

Iltapaivalla Anafiotikan alue olikin vilkas.

Vahan Ateenassa hairitsivat runsaan graffitit talojen seinilla, varsinkin taalla kauniilla

Plakan alueella ne hairitsivat.

Mepa paadyimmekin intialaiseen Babaji-ravintolaan ja saimme eteemme

niin tulista lammascurrya etta tukka nousi pystyyn ja paanahka hikoili.

Mutta oli kylla oikein hyvaa, vaihtelua kreikkalaiselle salaatille ja souflakille.

Ruokabloggaria minusta ei kylla tulisi koskaan! Ikina en muista kuvata annostani,

se tulee mieleen vasta kun lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.

Taatelipalmut eivat voi hyvin

Viime aikoina olen nahnyt aina vaan enemman tallaisia

surullisia kuolevia taatelipalmuja kaupunkini puutarhoissa.

Siihen on syyna Rhynchophorus ferrugineus eli englanniksi

red palm weevil

Mielellani kaantaisin suomeksi Punainen palmupaholainen.

Taman trooppisesta Aasiasta levinneen tuholaisen toukat syovat 

palmun runkoa ja latvaa  ja tappavat sen nopeasti ja tehokkaasti. 

Tuholainen on levinnyt viime vuosina lahes kaikkiin Valimeren maihin. 

Etta jos taatelien hinnat nousevat tai niita ei enaa ole kaupoissa,

tassa se syy.

Puiden runkoon voi ruiskuttaa myrkkya mutta aina sekaan ei auta.

Joka tapauksessa joka puu pitaa hoitaa erikseen, ei ihan helppo homma

viljelmilla. 

Ateenassa viela, argeologinen museo

Jaipa tama Aeenan raportti pahasti kesken.

Yritan puristaa loppuun asti.

Arkeologinen museo oli seuraavan paivan ohjelmassa.

Aamu oli vaihteeksi pilvinen. Puolen tunnin kavelymatkan  aikana alkoi

jo sataakin. Huomasin harmikseni etta sadetakkini ei oikein kunnolla vetta pida.

Puolijuoksua painelimme sisaan. Tama ulkokuva onkin pihistetty Wikipedian

sivuilta, kun siina ei paljon viitsinyt pysahtya kuvaamaan.

Sisalla kun olimme, naimme todella litimarkia porukoita tulossa, ukkonen jyrisi 

ja sade rummutti kattoa lahes koko ajan kun olimme museossa. Meilla oli

onnea kun suht kuivina paasimme perille.

Eli uusklassinen rakennus, valmistunut 1800-luvun toisella puoliskolla,

myohemmin lisatty lisasiipia.

Museossa on kaksi kerrosta, 65 salia ja niissa joutuu valilla hiukan harhailemaan,

kiertosuunnat eivat ole aina ihan selvia.

Kylla taalla saa menemaan koko paivan ja varmaan toisenkin, me huitaisimme

sen kuudessa tunnissa.

Jo kotona olin nahnyt Artemisionin ratsastajan kuvan, ja se oli vaikuttava.

Paikanpaalla en joutunut pettymaan. Merenpohjasta loytynyt pronssipatsas

olikin viela upeampi kuin kuvissa. 

Ja sitten niita lukemattomia saleja.

Yritan vahan erikoisempia juttuja nayttaa.

Lapsi ja koiranpentu.

Veikea pullukka.

Sarkofageja.

Tykkasin tasta siivekkaasta hevosesta.

Egyptilaisella osastolla oli hienoja kultakoruja.

Taman rannerankaan ottaisin mielellani itselle.

Muhkea vyo.

Egyptin paviaaneja, kissoja ja muumioita.

Tama oli hiusverkko.

Sorkkajalkainen Pan vikittelee.

Isanta siella kurkkii. Hankin tykkasi vaikka 

ei tosiaan ole mikaan museoihminen.

Erikoinen patsas.

Ruukkuja oli varmaan tuhansittain.

Jannia astioita elainmotiivilla. Isannan lemppareita.