Ei ole juudean maalla rantakelit tanaan!

Jerusalemissa kylla petyttiin kun yolla ei maisema peittynyt valkoiseen.

Koulutkin olivat koululaisten harmiksi auki.

Meron-vuorella Galileassa on ihan suomalaiset maisemat.

Kuva taalta.

Sapattiretken viimeinen osa

Jordanin rantoja Gennesaretista pohjoiseen.

Armeijan vanha ponttoonisilta.

Aika pitkaan kavelimme tallaisia varjoisia ruoko/kaislapolkuja. 

Tanne voisi olla kiva tulla kesallakin, varjoa riittaa. 

Tai aikaisin aamulla, harhailemaan polkujen viidakossa ihan yksin.

Taalla on ollut mylly.

Kavimme viela Beit Shaida asutuksen raunioilla. Tama paikka on tuttu

Uudesta Testamentistakin, siella vissiin Betesda-nimella. Tai jotain sinne pain. 

Raunioista ei mitaan merkittavaa kuvaa saanut.

Matkalla bussille tapasimme pari aasia.

Eukalyptus-puun lehdet ovat saaneet ihan ruskan varit. 

Kapernaumista jatkoimme

itaan Gennesaretin rannalla. Alussa polku ei ollut kummoinen. Pohjoisen ensimmaiset 

kunnon sateet olivat tulleet vasta viikkoa aikaisemmin, joten vihrea vari ei

ollut saanut viela paljonkaan jalansijaa. 

Etupaassa piti varoa polulla olevia noiden jo aikaisemmin mainitsemieni 

lehmien kakkikasoja. Semmoiseen kun patikointikengalla tallaa, tavara pysyykin

pitkaan niissa syvissa pohjan uurteissa. 

Kalastajia oli siella taalla. Venajaa kuuluivat kaikki puhuvan. Isanta kavi saalistakin

tarkastamassa. Pienia sintteja.

Naita hyrax-otuksia naimme kivilla aurinkoa ottamassa. Niiden ikavammasta puolesta

olen postannut taalla. 

Vahan nurmi sentaan jo vihertaa. Taustalla Golan.

Muutama villinarsissi siella jo kukki ja sai porukan kameramiehet ja -naiset

laumana ymparilleen.

Janna tapaus olivat nama merimetsot. Nehan muuttavat kesaisin Suomen merisaariston

maisemaa ja sama ilmio nakyi taallakin, tosin paljon pienemmassa mittakaavassa. 

Ja viela ihan muuta asiaa, nain edellisen uutispostauksen jatkona.

Aamun "piristykseni" oli iltalehtien uutinen siita etta THL kieltaisi raskaana olevilta naisilta salmiakin ja lakritsin. Aiheuttaa muka lapsille keskittymishairioita yms. Janna juttu, kun

taalla Israelissa tuntuu joka toisella lapsella olevan diagnosoitu keskittymishairio. Mutta kas

vaan, kun lakua ei kukaan syo ja salmiakista ei ole kuultukaan. Joten ilmeisesti oireeseen

on PALJON muitakin syita. 

Joskus sita on vahan hammentynyt

kun lukee ajankohtaisista puheenaiheista Suomessa.

Nyt tuntuu olevan karjessa karjalanpiirakoiden ulkonako.

Tarkemmin sanottuna, jotkut ovat pahoittaneet mielensa siita,

etta uudessa postimerkissa on kuvattuna tasalaatuisia, identtisia

teollisia piirakoita. Heidan mielestaan merkeissa pitaisi

esiintya niita kotitekoisia, jotka ovat jokainen oma persoona

ja rypytyskin vahan miten sattuu.

Kuva taman paivan Aamulehdesta.

Seuraava retkikohde sapattina

oli Kapernaumin kreikkalaisortodoksinen kirkko. Tama on aika uusi, vuonna 1931 rakennettu.

Jonkun tarinan mukaan vaaleanpunainen vari on vaan ihan sen vuoksi, etta sen varista maalia

oli silloin kaupassa saatavilla. 

Pihalla oli upea puu, Ficus religiosa.

 Sisalla upeita maalauksia. 

Tassa naytetaan paratiisia ja helvettia. Siella alussa punnitaan
oikein vaa'alla hyvat ja pahat teot ja paatetaan sitten

minne kukin paasee / joutuu. 

Ja ulkona riikinkukkoja isoin laumoin. 

Sapattiretkella taas Jetron haudalla

Jetro, Mooseksen appi on druusien profeetta. 

Kavimme hanen haudallaan. Aika komean paikan ovat
hanelle rakentaneet.

Siella nakyy druusimiesten taustalla luminen Hermon vuori.

 

Sadetta on luvattu tanne. Toistiseksi vaan eramaan polya on ilmassa. 

Mamma kateissa

Missa se pikkuinen on? 

 Taalla

 Oikea suunta

Ei sinne

Vuoden 2015 kuvani

Pitkaan niita monia  rapsyjani selailin mutta tama voitti. 

Miehen veljen pojan vaimo nuoremman poikansa kanssa nauttimassa Galilean 

viileasta purosta helteisen elokuun paivana. 

Jotenkin tassa oli kaikki kohdallaan. Valo ja tunnelma. Ilman lampo ja veden viileys.

Ja ne pienet kalat joita tassa katseltiin. 

Olisiko teilla muillakin bloggaajilla suosikkeja vuoden kuvaksi?

Talvista sapattia

Mukavasti on sadellut viikonloppuna. Talla kertaa pohjoinenkin 

sai osansa. Syksyn sateet, niin runsaita kun olivatkin, tulivat tanne rannikkoalueelle,

jossa niista on vahemman hyotya maataloudelle ja viljelyksille.
Tanaan max. lampotila paivalla meilla +12 astetta. 

Kauniin sateenkaaren sain kuvattua parvekkeelta iltapaivalla. 

Olikohan tuolla alhaalla joku aarre? Aika lahella se oli mutta en mennyt etsimaan. 

Aikaisemmin kavin lenkilla. Ramat Ganin korkeimmalle paikalle huohottaen

kiivetessa (no joo 85 metria merenpinnan ylapuolella, ei mikaan Everest todellakaan)

pysahdyin testaamaan uudehkon kannykan kameraa kukkakuvaukseen. 

Sitten nain aidan toisella puolella kisun keralla nukkumassa ja sita pitikin heratella pitkaan. 

Herasihan se lopulta.

Vahan sita naytti harmittavan.  

Mutta tykkasi rapsutuksesta. 

Ja alkoi huidella kameraa kohti. Jos ei olisi tuota tiheaa aitaa ollut, 

olisin ehka taman silkkiturkin kaapannut kotiini.