Sunnuntaina Monasterakin aukion lahella on kirpputori.
Antiikkia ja "antiikkia" ja kaikkea silta valilta.
Matkamme torille kulki Anafiotikan kauniiden kujien lapi.
Tama pieni kaupunginosa sijaitsee Akropoliksen kupeessa. Sen rakensivat
aikoinaan Anafin saarelta Ateenaan toihin tulleet rakennusmiehet omaksi
asuinalueekseen. Se muistuttaakin saarien pienia kylia.
Aamuvarhaisella vain muutama japanilainen turisti rapsi kuvia ja lukuisat
ravintolat olivat jo valmiina uuteen paivaan.
Matkalla ohitimme myos Tuulten tornin. Tornin kahdeksan sivua osoittavat
paa- ja vali-ilmansuuntiin ja ylaosan hahmoina tuulen jumalia, joita onkin
kreikkalaisilla nakojaan ollut joka suunnalle omansa.
Hadrianuksen kirjasto oli seuraavana vastassa.
Tama kirjastokoira oli niin taustansa varinen, etta melkein kompastuin siihen.
Ateenan katukoirat muuten nayttavat hyvakuntoisilta, monet lahes ylipainoisillta.
Kavelyretken oppaan mukaan ne ovat kaikki steriloituja ja sirutettuja. Koiran
hylkaamisesta saa isot sakot.
Torillekin paastiin.
Tama vanha hella oli niin sulonen, harmittaa kauheasti kun
kuvasta tuli epatarkka.
Torin jalkeen Kerameikokseen, Siro pulu paistatteli auringossa.
Kerameikos on ollut nimensa mukaan savenvalajien aluetta. Alueelta on myos
loydetty muinainen hautausmaa. Pienen museon esineet ovat etupaassa sielta
loytyneita hautapatsaita ja kivia.
Arkeologisilla alueilla hiippaili paljon isoja kilpikonnia.
Iltapaivalla Anafiotikan alue olikin vilkas.
Vahan Ateenassa hairitsivat runsaan graffitit talojen seinilla, varsinkin taalla kauniilla
Plakan alueella ne hairitsivat.
Mepa paadyimmekin intialaiseen Babaji-ravintolaan ja saimme eteemme
niin tulista lammascurrya etta tukka nousi pystyyn ja paanahka hikoili.
Mutta oli kylla oikein hyvaa, vaihtelua kreikkalaiselle salaatille ja souflakille.
Ruokabloggaria minusta ei kylla tulisi koskaan! Ikina en muista kuvata annostani,
se tulee mieleen vasta kun lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.
