Makrohaaste 108

KESÄN ÖTÖKKÄ

Lisaa kesan kuvia taalla.

Kuukausista julmin?

Suomessa sanotaan etta huhtikuu on kuukausista julmin.
Taalla sen korvaa elokuu. Harmi etta tassa eivat nay 70-80% kosteusprosentit.

Olin tuossa parvekkeella puutarhatoissa viitisen minuuttia ja sain enemman
hyttysenpistoja kuin kahdessa ja puolessa viikossa Suomessa.
Nyt ymmarran minne ne Suomen hyttyset olivat muuttaneet.

Taytyy vaan olla kiitollinen etta taalla ilmastointi pelaa joka paikassa,
toisin kuin monissa Keski- ja Etela-Euroopankin maassa.

Viela muutama tunnelma Suomesta

Iltakalaan lahdossa. Vaatetta paalle. Tyynella saalla ei kuha valttamatta

syo mutta jarvi on niin kaunis, etta se on ihan sivuseikka. Silkkiuikut 

opettavat poikasiaan kalastamaan, samoin tiirat. Kurkien aania kuuluu

kauempaa.

Rantakoivikon viivasuorat rungot hohtavat.

Taydellinen peilikuva.

Timantteja lupiininlehdella yon sateen jalkeen.

Isanta ehti kuntosalille spinning-treeneille!

Tama oli Vapriikki-museossa Tampereella.

Palapelinayttelyssa!

Paikallinen liikemies oli 50-v synttareidensa kunniaksi vuokrannut
oikein taidegallerian ja esitti siella teoksiaan. Mies oli itse paikalla ja kertoi
etta kokoaa naita oisin rentoutuakseen ja parjaa muutaman tunnin unella.

Maailman suurin palapeli, 32000 osaa.

Ja toiseksi suurin, "vain" 24000.

Ja viela muutama pienempi. Namakin 4000-8000 palaa.

Lisaa kalavaleita

Tai oikeastaan tasta se alkoi. 

Kavimme katsomassa lomapaikkamme lahella isojen uistelukilpailujen

tuloksia. Tama kyseinen tapahtuma on Rönnin tanssilavan yhteydessa joka kesa.

Myohemmin illalla oli myos tanssit. Naimme jo siita alkua, ihan 80-luvun meininkia

olivat ensimmaisten sinne tulleiden naisten kukkamekot. Olisi ollut hauskaa jaada

myohempaankin ja katsoa olisiko miehella kysyntaa kun olisi ollut naisten vuoro

hakea tanssikumppania. 

Siella nuorena tyttona kavin tanssimassa. Siihen aikaa oli

rannassa myos "huvipursi" eli joku vanha proomu

jossa esiintyivat nuorten yhtyeet. Muistan ainakin

Juice Leskisen ja Mikko Alatalon. Olin myos myymassa

lippuja kerran kuussa ja nain sain ilmaiset liput itselleni

koko kaudeksi.

Nyt kuitenkin keskityimme kalastukseen. Toista sataa venetta oli kilpailussa, tassa

ovat palaamassa punnituspaikalle. 

Punnitustilaisuus oli tarkka, kaikki painot ja mitat otettiin ylos.

 Mutta illemmalla kotona siskon vavy ja poikansa lahtivat kalaan 

ja sieltahan tuli semmonen 7-kiloinen kuha jolla olisi tuossa kilpailussa

voittanut ensimmaisen palkinnon. Kylla olivat isa ja poika innoissaan.

Isakin sanoi etta ihan kadet vapisee jannityksesta.

Ja 10-v Lassi varsinkin oli ihan ihmeissaan.  

 Kylla naytti tama kuha painavammalta kun meidan hauki, mutta suht 

samaa se puntari naytti. Haukea emme ehtineet maistamaan mutta kuha

oli kylla tosi maukas koostaan huolimatta. Jotkuthan sanovat etta isot

kalat ovat vahan tylsan makuisia, ei kylla tama yksilo.

Kirjaostoksia Suomesta

Paasi taas vahan mopo karkuun naiden kirjojen kanssa. Mieskin

muuten jo tuntee taman suomalaisen ilmaisun...ja

kayttaa sita aina kun tilanne nayttaa uhkaavalta.

Taisi sentaan kaksi niista olla lahjaksi saatuja. Nyt huomasin etta Outi

Pakkasen Julma kuu ei tullut kuvaan.

Ja naita Nesbon kirjoja piti ottaa enemmankin. Varsinkin kun

Tuula niita niin kovasti kehui. Aloin naista vanhemmista jarjestyksessa.

Osa on myos kaannetty hepreaksi ja ovat olleet taalla pitkaan top10-listoilla.

Yksi palapelikin piti ottaa, kun maksoi kolmanneksen Israelin hinnoista.

Synttareitakin juhlittiin

Huomio aidin vanhaan pellavapoytaliinaan ja Myrna-kuppeihin!

Ja mustikkakermakakku oli ihana, kiitos Lotta!

Mutta illemmalla oli taas kiire jarvelle. Kaunis ja tyyni ilma. 

Isanta miettii kuumeisesti minka varista Rapalaa pitaisi tanaan kokeilla.

Tata pikkusaarta jaksan kuvata joka vuosi uudestaan.

Joku lammittaa saunaa.

Aurinko laskee eika kala syo.

Tulihan sielta sentaan aika iso ahven.

Kuu nousee metsan takaa. Tama onkin iso bonus koska pihasta ei kuun

alkuvaiheet nay metsan vuoksi.

Oravia ja lokkeja

Lentommehan saapui Helsinkiin jo aamukuudelta. 

Meni siina aikaa ennen kuin kentalta paastiin lahtemaan, piti

kaiken maailman sim-kortteja ostella ja asentaa. 

Suuntasimme sitten Seurasaareen kun mies oli kuullut niista

kesyista oravista. Meinasi tulla pettymys, kun ei niita alkanut 

nakya ollenkaan. 

Ruokin sitten ensi alkuun vahan lokkeja. Ihme kun soivat sita 

Finnairin antamaa kaameaa club sandwichia! Paaaljon majoneesia

ja "tanduurikanaa" sisassa. Oli nalka mutta ei kylla maistunut. 

Mika paha olisi ollut saada reilu reissumiesleivasta tehty annos jossa

olisi voita, juustoa ja joku vihanneksen viipale sisalla? 

Kylla tuli Turkish Airlinen sapuskoita ikava! Eihan
se lentokoneen ruoka mitaan gurmeeta koskaan
ole mutta ihan mukava ohjelmanumero
tylsahkon istumisen aikana.

 

Paluumatkalla oli muuten tazikia, harmaita(!) falafelpalloja ja kuiva

sampylan kappyra. Harmi kun en uttanut kuvaa. Onneksi osasimme jo

 varautua ja tankkasimme kentalla. Ei nekaan ruuat kovin ihmeellisia

olleet, paitsi hinnaltaan.

No, kavimme Seurasaaren ravintolassa nauttimassa mureat pihvit,

ja sielta palatessa tapasimmekin miehen iloksi pari kurrea.

Olisiko teilla jotain hyvaa?

Pahkina maistuu.

Teravyys ei ole taman kuvan valtti, mutta vauhdin se valittaa.

Korkeita laivoja

Ihan sattumalta osuttiin Helsinkiin juuri Tall ship racen aikaan.

Vakea oli ihan uskomattomia maaria. Mieheni vahatteli varoituksia ja sanoi
etta Suomessa aina liioitellaan, mutta kun paasimme paikalle, hankin oli
vahan aikaa ihan hiljaa!!

 

Laivojen pienia yksityiskohtia oli kiva katsella.

Naita purjeita en kylla kiipeaisi sitomaan, vaikka olisi millaiset turvavaljaat paalla.

Ruokaakin olisi ollut tarjolla, mutta tammoiset isot padat eivat oikeen innostaneet.


Palasimme takaisin keskustaan ja Karoliiinan vinkin mukaan illallinen nautittiin
tsekkilaisessa Vltava-ravintolassa Elielin aukiolla. Suosittelen. Syotavaa loytyy
joka makuun ja kaikenkokoiseen nalkaan.

Hauki on kala!

Viime yona palasimme hauskalta Suomi-lomalta. Taas kerran.
Raporttia tulee enemman jatkossa mutta tassa pieni alkupala.
Torstai-iltana isanta halusi lahtea viela kerran pienelle uistelulenkille.
Eika turhaan lahtenyt, onkeen tarttui iso hauki. Yleensa emme haukia ota
vaan paastamme ne takaisin jarveen kasvamaan, mutta tama oli niin
pahasti kiinni etta ei elavana selvinnyt.
Ja olihan silla painoa kuusi ja puoli kiloa vanhan puntarin mukaan!
Ei olisi uskonut kun oli aika hoikka yksilo.

Filerointikin piti tehda rautasahalla!

Hyttysia oli tana vuonna tosi vahan mutta nyt tulivat kiusaamaan.
Siskoni huiskii niita pois ja kaly lanko avustaa perkaamisessa.