Perjantaina karkasin toimistosta jo puoli yhden maissa. Gadi (mieheni siis) tuli minut hakemaan ja pienen sahlingin jalkeen (varoitussakko vaaraan suuntaan kaantymisesta risteyksessa) paasimme ajelemaan pohjoiseen. Muutuimme nopsaan turisteiksi ja ajoimme ylos Tabor-vuorelle josta onmahtavat nakoalat joka suuntaan. Vuorella on myos kaunis fransiskaaninen kirkko, johon tutustuimme.Turisteja oli jonkun verran, ainakin italialaisia, ruotsalaisia ja intialaisia bongasin. Bussit eivat voi mutkaista tieta pitkin nousta vuorelle, joten turistit tuodaan ylos minibusseilla.
Kiersimme vuoren ympari polkua pitkin, maisemat olivat hienot joka suuntaan. Jopa lumipeitteinen Hermon-vuori nakyi, vaikka ilma olikin vahan utuinen.
Taas kerran tuli todettua, miten pieni tama maa onkaan.
Taborin jalkeen ajoimme majapaikkaamme kibbutsiin. Totesimme naapurimme aarimmaisen meluisiksi,
heita oli muutama pariskunta istumassa, ja desipelit mahtavia. Miksi pitaa huutaa, jos keskustelukumppanit
ovat ihan vieressa? Eipa silti, tuttuahan tama jo on... taalla niin monta vuotta asuneena. Viitaten edelliseen postaukseeni, olin iloinen etta korvatulpat tulivat mukaan.
Jokaisen huoneen ulkopuolella on poyta ja tuolit. Paitsi meidan. Nama naapurit olivat omineet sen saadakseen tarpeeksi poytatilaa iltagrillausta varten. Gadi kavi etsimassa jostain toisen poydan ja tuolit, ja vetaydyimme huoneeseen muutamaksi minuutiksi. Kolinaa ulkoa, ja hups , uusikin poyta oli jo naapurin rouvalla kasissa. Tiukkaa sananvaihtoa ja poyta palasi.
Illalliselle menimme laheiseen ravintolaan, joissa saimmekin hyvaa ruokaa, vaikka paikka oli lahes tyhja eika siten kovin houkutellut. Alkusalaatteja ja turkkilaista ohkaista lavash-leipaa, ja paaruuaksi iso mixed grill annos, josta jaksoimme syoda ehka puolet. Otimme loput mukaan ja kaytimme seuraavan paivan evaisiin.
Naapurit melskasivat viela palatessakin, joten tulpat korviin, ja uni tuli kylla nopsaan raikkaassa maalaisilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti