Suosikkivalokuvani Marokosta

Katselin tuossa vanhoja valokuviani ja taas silmaa viehattivat nama kaksi. Kumpikin Chefchaouen-nimisesta, sinisesta uskomattoman kauniista kaupungista. Paikka sijaitsee pohjois-Marokossa Rif-vuorilla, ei kovin kaukana Tangerista. Alueella kasvaa kuulemma erittain hyvalaatuinen hamppukasvi. Entisaikaan turistit eivat olleet kovin tervetulleita talla alueelle.

Kissa tuntuu aika valinpitamattomalta.

Mitahan tama poika miettii turisteista? Marokossa ihmiset eivat olleet kovin innokkaita valokuviin, taytyi vahan salaa ottaa, harmi. Tama niin erilaista kuin Uzbekistanissa, jossa ihmiset oikein pyysivat etta heita kuvattaisiin.

Retkella taas

Maanantaina retkeilimme Beit Sheanin laaksossa Kennesaretin jarvesta etelaan. Ensimmainen kohteemme oli ristiretkelaisten rakentama linnoitus Belvoir, hepreankieliselta nimeltaan Kochav Hayarden - yordanin tahti.Linnoituksen ymparilla on vallihauta ja korkeat ja paksut kivimuurit, joissa on pienia kapeita ikkunoita ampuma-aukkoina.

Sisempana on viela toiset muurit jotka suojelevat tarkeimpia asuintiloja. Kiviseinat ovat tummaa vulkaanista basalttikivea.

Linnoitukselta on upeat nakoalat 500 metria alempana olevaan laaksoon ja sen taakse Jordanian puolelle. Vieressa on myos korppikotkien ruokkimispaikka, jossa saattaa hyvalla onnella naita harvinaisia ja jokseenkin rumia lintuja syomapuuhissa.

Linnoituksen vieressa on myos erikoinen patsaspuisto.

Seuraava kohde oli lintujen bongaus asema Kfar Rupinin kibbutsissa. Tama oli vahan huono ajankohta vierailuun koska muuttolinnut ovat jo haipyneet pohjoisen maisemiin. Hauska opas esitteli meille polloponttoja ja kertoi kuinka pollot tuhoavat myyria ja toimivat biologisena tuholaisten havittajina. Samoin naimme veikeita kynsihyypan poikasia pellolla. Lopuksi ihailimme Jordanian maisemia autiosta bunkkerista aivan rajan lahelta auringonlaskun aikaan.

Lopuksi menimme Beit Sheanin rauniolle katsomaan uutta valoshowta jota naytetaan siella iltaisin. Paikalla on ollut kreikkalaista, roomalaista ja bysanttilaista asutusta. Kaupungissa oli roomalaisia teattereita, kylpyloita, ostoskatuja, temppeleita, synagooga ja myos kirkon jaannokset bysanttilaiselta ajalta.

Kaivauksia paikalla on tehty useamman kymmenen vuoden ajan. Pylvaita on nostettu pystyyn ja mosaiikkilattioita kunnostettu.

Muinainen kaupunki karsi useammasta maanjaristyksesta, Vuonna 749 suurin osa kaupungista tuhoutui. Taman jalkeen kaupunki ei enaa palannut entiseen loistoonsa. Paikalla voi nahda valtavia jaristyksessa kaatuneita pylvaita, jotka on tarkoituksella jatetty alkuperaiseen asentoonsa.

Käsitöitä juutalaiseen malliin

Kipa on juutalaisen miehen paahine. Uskonnolliset pitavat sita aina, muut kaydessaan synagoogassa tai osallistuessaan uskonnolliseen tilaisuuteen, kuten haihin tai hautajaisiin. Kipoja on monenlaisia, kankaisia ja virkattuja. Joskus synagoogissa on saatavissa jopa pahvisia instant-kipoja niille jotka ovat omansa unohtaneet. Hassuinta on nahda joskus esim vihkimistilaisuudessa nenaliinan tai jopa katensa paansa paalle laittanut mies. Nain syvaan on paahineen kaytto iskostunut, vaikkei siihen Raamatussa selkeaa maaraysta olekaan.
Kipan mallista, koosta, varista ja tyylista voi myos paatella mihin "lahkoon" ko mies kuuluu,onko han mustakipainen ortodoksijuutalainen vai joku muu. Kansallisjuutalaiseen ryhmaan kuuluvista jopa kaytetaan nimitysta "kipot srugot" eli "virkatut kipat".

No, minulle kipa on etupaassa mukava kasityo. Se ei vie liikaa tilaa ja kipoille on aina kayttoa pienina lahjoina, varsinkin kun niilla on tapana menna hukkaan, kai pienen kokonsa vuoksi.

Kipa virkataan ohuesta puuvillalangasta. Silmukoita lisataan tarpeen mukaan, siihen tarvii hiukan harjoitusta. Erivarisia koristekuvioita voi tehda alusta alkaen tai sitten vaan ulkoreunaan.Jos koriste tulee vain reunaan, silmukoita ei yleensa lisata, vaan tekeletta venytellaan hiukan jamuotoillaan paan malliseksi. Valmis kipa kannattaa kastella ja viimeistella muotoilu siina vaiheessa. Kirjavien rivien tekemiseen menee yllattavan paljon aikaa, koska lankaa pitaa koko ajan vaihdella. Valkoista lankaa kayttaessa kannattaa aina pesta kadet HYVIN ennen tyon aloitusta! Kuviomalleja loytaa tietysti netista, vaikkakin taitavat olla suurimmaksi osaksi hepreaksi.

Jotain mallisivuja loytyi englanniksikin, esim tama.

Mina opin virkkaamaan kipoja ollessani kurssilla uskonnollisessa kibbutsissa kaantymassa juutalaiseksi. Ei se viralliseen opetusohjelmaan kuulunut, mutta mukavaa ajankulua tyttojoukolle (24 oppilaasta 17 oli naispuolisia) kaukana kotoa. Muistan kylla myos yhden skotlantilaisen pojan joka yllatykseksemme onnistui myos virkkaamaan aika hienon kipan.

Nelja asiaa...

Yaelian lahetti mulle kivan haasteen:

Nelja tyota, joita olen elamani aikana tehnyt:

1. Koulutyttona olin kotona heinapellolla toissa. Sitakos inhosin. Tosin rusketus oli upea siina vaiheessa kun heinat oli ladossa.

2. Farmasiaa opiskellessa olin puoli vuotta apteekissa harjoittelemassa. Siita hyodyin, kun tajusin etta se ei ollut mun juttu. Kuin kaupanmyyja, vastuuta vaan enemman.

3. Kibbutsin navetassa vasikoita hoitamassa. Se olikin mukava tyo. Varmaan mieluisin tekemistani. Oli oma rauha eika pomoja niskassa. Vasikatkin myotamielisia, eivatka edes valittaneet varmaankin kipeista vitamiinipiikeista joita heille piti antaa. Korvamerkkien laittamisesta puhumattakaan. Pari kertaa viikossa kavin myos "isompien" puolella lypsamassa. Tuoretta ternimaitoa oli saatavilla. Se olikin aika ihmetys taalla Israelissa, kun sita ei ole tapana kayttaa ruuanlaittoon kuten Suomessa.

4. Nykyinen hommani tietokoneen kimpussa on kestanyt jo lukemattomia vuosia. Montakohan koodirivia on tullut rapellettya sina aikana?

Nelja telkkariohjelmaa:

1. Luontodokut

2. Ruokaohjelmat

3. Uutiset, ainakin alkuminuutit, ennen kuin menee jaaritteluksi.

4. Urheilu-siis taitoluistelu, voimistelu yms. EI jalkapallo. Yleisurheilukin, jos on komeita miehia.

Nelja paikkaa jossa olisin mieluummin nyt:

1. Turkissa Mustanmeren rannalla tai laheisilla vuorilla.

2. Jarven rannalla Suomessa.

3. Matkalla jossain vahan oudommassa paikassa; Albania, Etiopia, Georgia ja Armenia ovat olleet pitkaan suunnitelmissa.

4. Kroatiassakin olisi kiva kayda.

Nelja paikkaa jossa olen ollut lomalla:

1. Cappadocia, Turkki (ja miljoona muutakin paikkaa Turkissa).

2. Hanko, Suomi. Ihana kesakaupunki.

3. Barcelona, Espanja.

4. Uzbekistan.

Nelja nettisivua joissa kayn paivittain:

1. Ynet. Paikallinen uutiskanava. Englanniksikin nakyy. http://www.ynetnews.com

2. Monet blogit.

3. Iltalehti.

4. Leffojen imurointi-sivut, katsomassa mita uutta.


Nelja ruokaa

1. Pihvi, medium rare.

2. Jatski, mieluiten kotitekoinen.

3. Mango ja aprikoosit, tuoreet.

4. Perunamuusi paljolla voilla.

Nyt pitaisi haastaa 4 blogikaveria, mutta siepatkoon kuka haluaa!

Marokon muistoja

Eilen aloin lukea Vivi-Ann Sjogreninin kirjaa "Saharan aamut ja illat". Sain kirjan jo viime kesana, mutta jotenkin sen lukeminen jai silloin.Kirja kertoo Vivi-Annin ja miehensa Pacon tekemasta matkasta Marokkoon,
pieneen keitaaseen Saharan laidoilla. Vivi-Ann kuvaa taidokkaasti paikallisten asukkaiden valitonta ja vieraanvaraista suhtautumista kummallisiin muukalaisiin. Heista huolehdittiin ensihetkesta alkaen,
tuotiin ruokaa, kutsuttiin syomaan ja kyseltiin vointia ja kuulumisia. Pieni kylayhteiso pitaa huolta jasenistaan, ja monet lansimaiset selvyydet kuten vuokran maksaminen talosta tai majatalon huoneesta
(sehan on kumminkin tyhjillaan) eivat sovi asukkaiden ajatusmaailmaan.

Kirja heratti elavia muistoja viime vuoden paasiaisen aikaan tekemastamme Marokokon matkasta. Vaikka olimmekin tavanomaisella seuramatkalla ilmastoidulla (enimmakseen) bussilla, jotain tuntua
paikalliseen elamaankin saimme.

Minttuteeta. Vihdan kokoinen nippu minttua lasiin, ja teeta paalle sen verran kuin mahtuu.

Auringonnousu Saharassa oli meillekin ihmeellinen kokemus.

Matkalla Timbuktuun?

Vivianin kuvaamat kastelukanavat keitaalla takaavat veden jaon jokaisen perheen palstalle.

Eramaan opas.

Eramaan keitaat ja kylat sulautuvat ymparoivaan maisemaan
taydellisesti. Punaiset talot punaisten vuorien keskella.

Viljelykseen sopivaa maata ei tuhlata asutukselle. Talot ovat keitaan reunoilla.

Ja tietysti maailman ainoat puissa kiipeilevat vuohet!

Israelilaiset matkailevat Marokossa suhteellisen paljon verrattuna muihin muslimimaihin. 1950- 1960 luvulla tanne muutti satojatuhansia Marokon juutalaisia, joten monet matkustavat etsimaan juuriaan, nakemaan lapsuuden maisemia, vierailemaan sukulaisten ja kuuluisien rabbien haudoilla. No, minulla ei siella juuria ole, eika miehellanikaan, mutta 15 paivan kiertomatka oli hyvin antoisa. Maisemat ovat hyvin monipuoliset merista vihrean rantakaistan jalkeen korkeisiin vuoriin ja eramaahan keitaineen.

Mahdottoman vaikea oli valita kuvia tahan postaukseen. Niita on niin paljon. Ehka laitan Picasa-albumiin myohemmin lisaa.

Ikava Suomen suveen

Tanaan lampomittari naytti iltapaivalla lahes 40 astetta (varjossa), nytkin viela yli kolmekymmenta. Ja viela koko kesa edessa. Onneksi on ilmastointisysteemit ja kattotuulettimet, mutta silti...
Alan vahitellen odotella Suomen lomaa, jonka pitaisi alkaa heinakuun 17.paiva. Kaksi viikkoa rauhallista lomailua ja kuhan uistelua, mansikoita ja kanttarelleja. Sen jalkeen pitaa valitettavasti palata tanne elokuun helteisiin ja 75% kosteuteen, mutta ei ajatella sita nyt!

Euroviisuja...

Euroviisut on Israelissa tarkea juttu. Niinkuin Suomessakin. Ja varmaan monissa muissakin pienissa maissa.
Tana vuonna meilla esittajat valittiin etukateen, ja kansan paatettavaksi jai vain kappaleen valinta.
Esiintyjat onat Achinoam Nini ja Mira Awad. Achinoam on juutalainen, jemenilaista syntyperaa (kuten edellisetkin Israelin viisuvoittajat Yizchar Cohen, Gali Atari ja Dana International). Yemenilaisilla on kai musiikki veressa. Mieheni lauloi aikoinaan koulun kuorossa, ei sen enempaa.
Achinoam on esiintynyt paljon ulkomaillakin monissa isoissa tilaisuuksissa ja on tunnettu etnisesta "world music" tyylistaan.
Mira Awad on nuorempi, arabiperheesta Galileasta. Heidan yhtesityonsa tuntuu toimivan hyvin, ja aanet sopivat yhteen. Taytyy toivoa etta parjaavat viisusirkuksessa! Ohjelman avaus sirkustemppuineen oli hyvin kuvaava!
Achinoam kuvassa oikealla, Mira vasemmalla).

Edit,
Eivat sitten parjanneet kauhean hyvin, ei Suomi eika Israel. Ei kumminkaan tarvinnut haveta kenenkaan esiintymisia. Onnea vaan Tuulalle ja muillekin mahdollisille norjanmaalaisille lukijoilleni!

Myrkkyuutisia

Alkuviikosta kuulimme radiouutisissa, etta keski-ikainen pariskunta oli viety sairaalaan syotyaan pilaantunutta kalaa. Myohemmin tuli tarkennus asiaan, kala ei ollutkaan pilaantunutta vaan myrkyllista.
Suetzin kanavan avaamisen jalkeen valimereen on vahitellen ujuttautunut uusia outoja trooppisia kalalajeja. Yksi naista on pallokala. Suomessa tama kala on tuttu japanilaisten ruokailuerikoisuuksiin tutustuneille. Fugu-kala on Japanissa kallis herkku. Kokit opiskelevat vuosikausia, miten kalaa voi kasitella,niin etta ruokailijat sailyvat hengissa. Voimakasta hermomyrkkya on tietyissa kalan osissa, erityisesti sisaelimissa kuten maksassa.
Tama israelilainen pariskunta oli saanut kalan naapuriltaan ja valmistanut sen ateriaksi, maksoineen
paivineen. Melkein valittomasti he alkoivat voida pahoin, ja viimeisilla voimillaan halyttivat ambulanssin.
Myohemmin he menettivat tajuntansa ja olivat hengenvaarassa sairaalan teho-osastolla useamman paivan.
Hermomyrkkyyn ei ole mitaan vasta-ainetta. Sairaalassa voidaan vain antaa tukevaa hoitoa, kytkea potilas
hengityskoneeseen ja valvoa ruumiin perustoimintoja.
Pari paivaa sitten pariskuntaa jo haastateltiin televisiossa, voivat paremmin.

Muutama vuosi sitten kun kavimme viela ongella, nama pallokalat tekivat meille paljon kiusaa. Niilla on hyvin vahvat hampaat, ja syotin nieltyaan yleensa puraisivat siiman poikki. Siina sitten oli onkimies (tai nainen) holmona rannalla, kun ensin oli kovaa syontia ja kun kelasimme siiman ylos, ei ollut koukkuakaan jaljella ja siima ihan pureskellun oloinen.

Toinen myrkkyuutinen on miehesta joka kimpaantui naapureihinsa niin kovasti etta yritti myrkyttaa heidat liimahoyryilla. Han kaansi polynimurin toimimaan vaarinpain kun liimaa oli sisalla, ja sen avulla puhalsi vaarallista hoyrya naapurin viemariin, josta se levisi heidan asuntoonsa. Tassa tapauksessa kukaan ei loukkaantunut, koska naapurit loysivat hajun alkuperan aika akkia.

Kolmannen myrkkyuutisen luin taman paivan lehdesta. Televisiotoimittaja tunsi pienen nipistyksen pohkeessaan kesken kiireisen tyopaivan (paavin vierailu ja hallituksen budjettikriiseja). Illalla jalka oli jo ihan turvoksissa ja tosi kipea. Onneksi terveyskeskuslaakari tunsi oireet ja tiesi etta kyseessa oli pienen ja yleisen, joskin hyvin MYRKYLLISEN hamahakin purema. Akkia sairaalaan ja steroideja suoneen. Kuumekin nousi 40 asteeseen mutta nyt toimittaja jo voi paremmin. Tama hamahakki on ihan pieni ja vaatimattoman nakoinen, pesii kuulemma asuntojen nurkissa ja vaatekaappien perilla. Pelottavaa!!

Lipstikkaa soppaan

Muutama viikko sitten loysin taimitarhalta mukavan yllatyksen eli lipstikan siemenia. Tama voimakkaan makuinen yrtti on ollut suosikkini jo vuosia, ja joka kesa olen Suomen lomalla olen sita keraillyt, kuivannut ja tuonut tanne.Lipstikkapensas kasvaa lapsuuteni kotipihalla samalla paikalla jo vuosikymmenia. Hassua jutussa on se, etta minua aina varoitettiin etta se on myrkyllinen kasvi, joten sita ei tietysti koskaan kaytetty mausteena. Vasta muutama vuosi sitten luin sen kaytosta mausteena, ja mielistyin siihen heti. Voimakas sellerin, laakerinlehden ja muidenkin "keittojuuresten" tyylinen maku antaa ruualle ihanan aromin. Joidenkin
mielesta maku muistuttaa lihaliemikuutiota. Eli kyseessa on paljon terveellisempi ja luonnollisempi vaihtoehto teolliselle tuotteelle.

Lipstikka eli kirjakielella liperi on ilmeisesti kotoisin valimeren alueelta, ja kasvaa villina esimerkiksi etela-Ranskassa ja Kreikassa. Silti kasvi kestaa hyvin Suomenkin talvea. Se on ollut pitkaan kaytossa
keskieuroopassa ja Englannissa. Sita on kaytetty myos laakekasvina vatsan ja virtsateiden vaivoissa , seka lemmenjuomana. Roomalaiset kayttivat sita deodoranttina. Sen pitaisi myos karkoittaa tuholaisia,
luteita ja rottia. Kasvin juurella voi maustta alkoholijuomia.

Todellinen ihmekasvi siis!

Nyt minulla on ruukuissa muutama reippaan oloinen taimi. Toistaiseksi
nayttavat hyvivoivilta, saa nahda mita tuleman pitaa. Taimet ovat nyt
noin 5 cm korkeita, joten puolitoistametriseen poheikkoon on viela
pitka matka. Sen verran niita jo harvensin, etta yhden lehden maistoin,
ja makua siina jo oli.

Madonnanliljoja Carmelilla

Eilen patikoimme Carmelin kukkuloilla (vuoriksi ei kai voi kutsua, korkein kohta on vain 525 metria meren pinnasta) Haifan etelapuolella. Rakensimme kartan avulla noin 10 km pituisen lenkin. Heti polun
alkumetreilla tapasimme mukavan pariskunnan, joiden puheista ymmarsimme, etta olimme onnen poikia.

Olimme saapuneet juuri kun harvinainen Madonnanlilja kukkii, ja he olivat jopa nahneet muutaman
komean yksilon juuri pari sataa metria aiemmin. Siispa poikkesimme vahan suunnitellulta reitilta, ja se kannattikin.

Madonnanlilja kasvaa vain parissa paikassa pohjois-Israelissa.Kukkavarsi on 60-70 cm korkea, latvassa on muutama (tapaamissamme 2) isoa kukkaa, joissa on myos hienostunut tuoksu. Se on kai ollut yleisempi, mutta lahes tuhat vuotta sitten taalla vierailleet ristiretkelaiset ilmeisesti kerasivat sipuleita
matkamuistoiksi palatessaan Eurooppaan, ja nain kasvi melkein havisi taalta. Tarinan mukaan enkeli Gabriel antoi Marialle tallaisen kukan ilmottaessaan etta Maria oli raskaana pyhasta hengesta - tasta nimi.
Lilja esiintyy monissa aihetta kasittelevissa maalauksissa, keskiaikaisissa ja uudemmissakin.

Myos vanhimmissa seudulta loydyissa kolikoissa (v.350 eKr) esiintyy tyylitelty lilja. Liljan kuva on vaakunoissa usein kaytetty symboli, esimerkikkina TURUN vaakunan nelja liljaa (Turun tuomiokirkko on
pyhitetty neitsyt Marialle).

Reitti jatkui kuivaa joenuomaa pitkin varjoisana ja kauniina. Taalla vesi virtaa vain talvella sateiden jalkeen.

Kalliossa olevien jalkien mukaan vetta on joskus paljonkin ja sen kuluttavat jaljet nakyvat hyvin.

Seudulla on ollut metsapaloja, ja ehka tama "kummituspuu" on sen tulosta.

Retki oli jatkossakin antoisa , kun tapasimme erikoisen loiskasvin. Tama otus imee ravintonsa toisten kasvien juurista, eika sisalla lehtivihreaa lainkaan.

Kirjahylly kukkii

Viime kesana kateellisena seurasin miten S. blogissaan kertoi posliinikukan jatkuvasta kukkimisesta, toukokuusta myohaan syksyyn. Oma kasvini kukki vain lyhyen aikaa kevaalla.

Tana vuonna tilanne nayttaa olevan parempi. Ensimmaiset nuput ovat juuri aukeamassa, ja muita pienempia nayttaa kehittyvan jatkuvasti.Minun kasvini on sisalla kirjahyllyn paalla. Lannoitusta ei ole saanut ja kastelukin aina valilla unohtuu tuon korkean sijainnin vuoksi.

Jatkoa illalla...kavimme anopilla syomassa ja silla aikaa kaikki nuput olivat taysin avautuneet. Upeaa! Tuoksu ei kylla ole oikein meidan makuumme, mutta kukat sitakin enemman. Teralehdet ovat paksut, ja koko kukka jotenkin epatodellisen oloinen, kuin muovista tai vahasta tehty. Englanniksi sita kutsutaan myos nimella wax-plant. Kasvi tunnetaan myos Hoya nimella, netin mukaan silla on lajikkeita vaikka kuinka.

Kiva yllatys

Yaelian antoi minulle tallaisen kivan yllatyksen. Kiitos! Yritan olla sen arvoinen...

Mina puolestani voisin antaa sen Ebrulle ja Annalle joiden touhuja ja toilauksia olen kaikista pidempaan seurannut.

Siis huomaatte kai etta osasin liittaa linkit nain hienosti tahan!!

Ilmeisesti 22 vuotta ohjelmoijana ja miljoonien tylsien rivien koodaajana ei ole mennyt hukkaan.

Hukkuva joessa

Yaelian http://appelsiinipuunalla.blogspot.com/ kerkesi ennen minua kirjoittamaan 20-v kajakkimelojasta Yasmin Faingoldista, joka kaatui kajakkinsa kanssa harjoitellessaan Tel Avivin lapi kulkevassa Yarkon-joessa. Han jai loukkoon kajakin alle ja oli pitkaan veden alla kunnes hanet pelastettiin. Han on edelleen sairaalassa tehohoidossa.

Yarkon-joki on surullisen kuuluisa saasteistaan. Vuonna 1997 kansainvalisissa urheilukilpailuissa osanottajat marssivat huonosti suunnitellun jalankulkusillan yli,silta romahti ja osa Australian joukkueesta putosi veteen. Nelja urheilijaa hukkui, jamonet muut loukkaantuivat. Eloonjaaneista moni karsi pahoista pitka-aikaisista tulehduksista, sieni-infektioistaja myrkytysoireista. Ilmeisesti taman tietaen ihmiset viivyttelivat, eivatka olleen kovin innokkaista hyppaamaan veteen pelastamaan Yasminia. Silti tama tapahtuma on herattanyt ihmettelya siita miten ihmiset eivat nykyaan auta toisiaan hadassa.

Viime vuosina joki on sentaan ehka vahan puhdistunut. Ainakin siella nakee paljon vesilintuja, nutrioita ja kalojakin on kai aika paljon. Likavesien juoksettamista sinne yritetaan valvoa paremmin. Uintikelpoista siita tuskin tulee kovin akkia, mutta toivotaan etta ihmiset eivat sentaan pelkaisi auttaa hukkuvaa melojaa.

Valopilkku parvekkeella

Iloinen perhetapahtuma myrskytuulen runtelemalla parvekkella. Kaktuksen kukkiminen on aina niin janna tapahtuma. Miten siita piikkisesta otuksesta voikin putkahtaa niin kaunis kukka.

Myrskya ja myteria...

Hiekkaa silmissa, tukka kuin variksenpelattimella, kurkku hiekkapaperia... nain saavuin aamulla toimistoon, ja sittenkin vain hadintuskin. Yolla alkoi kuuma ja kuiva itatuuli, joka yltyi aamua kohden raivoisaksi myrskyksi. Kukkaruukut lentelivat parvekkeella, suurin osa limoviikunoiden lehdista repeytyi irti kokonaan.
Naapurin parvekkeella on puutarhakeinu joka teki melkein taysia voltteja. Se oli liikkunutkin ihan kaiteen reunaan, ja uhkasi hillittomasti heiluessaan rikkoa lasikaiteen. Just kun katsoin, istuinosa putosi koukusta toiselta puolen lattialle, ja nain lasi pelastui.
Lamminta oli paivalla parhaimmillaan 38 astetta, ja myohemmin kaikki peittyi tuulen tuomaan eramaan polyyn ja nakyvyys oli lahes nolla. Lentoliikenne hairiintyi, tulipaloja syttyi, seka maastossa etta rakennuksissa, ja niita oli lahes mahdoton sammuttaa tuulen ja kuivuuden vuoksi. Puita kaatui ja sahkokatkoja oli monin paikoin. Nyt kaikki on jo rauhottunut. Parvekkeen lattia tuntuu jalkapohjaan, niinkuin jauhossa kavelisi. Alastomat limoviikunan oksanrangat torrottavat surullisina. Annoin niille paljon vetta ja lannoitetta, pidetaan peukkuja etta toipuvat.

Sapattina Galileassa

Lauantaina retkeilimme Galileassa. Loppukevaan luontoa vallitsi salvian ja oreganon tuoksu, joka korostui lampimassa ja lahes tuulettomassa saassa. Kohta kaikki kuivuu ja kellastuu kesaksi.

Muutamia kukkia viela onnistuimme loytamaan varjoisimmilla paikoilla. Pohjoiseen kaantyvat rinteet kuivuvat hitaammin ja niiden kasvisto on yleensa runsaampaa ja rehevampaa.

Tama sininen kukka on salaattikasvina tunnetun endiivin sukulainen.

Oreganon tuoksu tuli tasta kasvista.

Tama taitaa olla gladiola Suomessa....

Ujon kaunokaisen nimi ei ole tiedossa.

Orkidan sukuako?

Polkumme kulki tammimetsassa. Taalla tammet ovat pienehkoja ja piikkilehtisia. Tammia on useampaa lajia, osa ikivihreita ja toiset varistavat lehtensa talveksi.

Tammien joukossa on myos laakeripuita ja kiipeilevia koynnoksia. Talla koynnoksella on aika veikeat kukat.

Polkumme paattyi "kivipuistoon", jossa vuosituhansien eroosio on kuluttanut kivet erikoisiin muotoihin. Puistosta on vaikea saada edustavaa kuvaa. Oikean ilmapiirin tuntee vasta kivimuodostelmien valissa kierrelessa.