Kissa ja maalaus

Joku oli kyllastynyt kai tahan taideteokseen. Kissa tunsi sen heti omakseen.

Paivan puheenaihe

on tanaan kuollut kuuluisa jalkapalloilija Avi Cohen. Aikoinaan Liverpoolissakin
pelannut. Han loukkaantui vakavasti viikko sitten liikenneonnettomuudessa, kun
auto ja hanen skootterinsa tormasivat  toisiinsa. Heti loukkaantumisen jalkeen
puheenaiheena oli hanen kayttamansa kyparamalli, sellainen hattumainen avoin
kypara, joka ei suojaa paata ja niskaa tarpeeksi. Toivottavasti ne nyt vihdoin
kielletaankin.

Eilen Cohen todettiin aivokuolleeksi, ja tana aamuna sydankin pysahtyi. Yleisesti
odotettiin etta perhe antaisi suostumuksensa elintensiirtoon. Olihan tassa klassinen
tapaus "terveena kuolleesta" ja hyvakuntoisesta ihmisesta. Cohen oli myos elaessaan
ilmeisesti ilmoittanut suostumuksensa tahan. Suostumuksen voi taalla tehda ilmoittautumalla
tietylle jarjestolle, josta saadaan sitten pieni henkilotiedoilla taytetty kortti, jota
kannattaa pitaa aina mukana. Minullakin on ollut sellainen vuodesta 1992.

Cohenin omaiset paattivat itsekkaasti kuitenkin toisin, ja siita on noussut aikamoinen meteli.
Mielestani syystakin. Jotkut aariuskonnollisethan ovat elinten luovuttamista vastaan,
mutta tama perhe ei ole sellainen. Mitahan mielta he olisivat asiasta, jos heidan rakkaansa
elama olisi pelastettavissa ainoastaan elimensiirron avulla?

Suurkatastrofin ainesta taas

Yksi Haifasta Tel Aviviin menossa olleen junan perimmaisista vaunuista syttyi palamaan.
Kuljettaja ei tiennyt mitaan, koska junassa ei ole sisaista palovaroituslaitteistoa.
Vastaan tulleen junan kuljettaja huomasi savun. Vaunun ovet eivat avautuneet, ja
matkustajien onneksi heidan joukossaan oli aseellinen sotilas joka ampui oven
lukot rikki. Osa matkustajista sarki ikkunoita ja pakeni niiden kautta ulos. Kymmenia
ihmisia loukkaantui savusta ja haavoista. Pahemminkin olisi voinut kayda.

Edit: Palon syttymissyy on kai oikosulku moottorissa.

Navetan hajua ja kummituksia

Meidan tornitalossamme on tuolla alhaalla kaksi kerrosta parkkihallia. Se tila on yhteinen ja
avoin kolmen muun tontilla olevan talon kanssa. Nyt viime viikkoina on ainakin
-2 kerroksessa ollut aivan hilliton NAVETAN haju. Aika kummallista, kun ihan ihan
kaupungissa asutaan. Yhtaan lehmaa ei takuulla ole ainakaan 10 kilometrin sateella.

Sitten muistimmekin etta talla tontilla on ollut aikoinaan suuri TEURASTAMO. En tieda milloin
se on suljettu, mutta kylla siita varmaan ainakin 15 vuotta on. Mina en alussa ollut ollenkaan
innostunut ostamaan tata asuntoa, ihan muista syista kyllakin, ja sanoin miehelle, etta siella
on varmaan lehmien aaveita jotka kummittelevat.

Nyt se on sitten tapahtunut. Hajun muodossa. Voimakkaan hajun!

Hajuun on kylla kai loogisempikin syy. Tontin peralla on viela tilaa kahdelle talolle, ja niita
on nyt alettu rakentaa. Siella monttua kaivettaessa on ilmeisesti osuttu johonkin
lantakuoppaan, jonne on tuupattu aikoinaan lahtausta odottaneiden ammujen tuotokset.
Ja hermostunut nautahan tunnetusti sontii heti ja paljon!

Mietin vaan, etta aika harvat asukkaat tietavat tontin historian, ja varmaan tutkivat
kenganpohjiaan ihmetellen, mihin koirankakkaan ovat taas tallanneet. Niin kavi miehellenikin
hajun alkupaivina.

Ei taida ehtia...

tama hyasintti kukkimaan jouluna.

Mokomat kolme sipulia olleet mullassa jo

varmaan kuusi viikkoa (ainakin), ja nyt vasta alkavat

pikkuisen nayttaa kasvun merkkeja. Siis kaksi,

 kolmas mokottaa edelleen eika halua kasvaa mihinkaan.

Laiskana on oltu

ainakin blogin suhteen. Kai tahankin

puuhaan liittyy kaikenlaisia kausia. Ei oteta stressia.

Onneksi en ole journalisti, jonka pitaa suoltaa tiettyyn

deadlineen mennessa niin ja niin monta sataa sanaa tekstia.

Jouluhan ei taalla tunnu, jos ei matkusta Nasaretiin, Haifaan tai

vaikka Tel Avivin linja-autoaseman seudulle, josta on tullut

vierastyolaisten keskus.

Kynttiloita pitaa silti poltella, etta tulisi pikkuisen

talven tunnelmaa. Viikko sitten riehunut myrsky on toistaiseksi

ainoa kunnolla sadetta tuonut matalapaine tana talvena.

Jaakaapissa on tekeytymassa Allun ohjeen mukaan tehty suklaamousse.

Jannityksella odotan millaista siita tulee.

Etsi erot!

Tassa on ottamani kuva Marokosta.

Ja tassa tanaan ostamani palapeli!

Aika hassua vai mita?

Paikan nimi on muuten Aït Benhaddou.

Ennen ja jalkeen

Carmel Forest Spa Hotel ennen ja jalkeen tulipalon.

Mahtaako asiakkaita enaa tulla?

Kuvat netista.

Lisaa myrskya

Talla kertaa Tel Avivista. Satama-alue karsi valtavista aalloista ja myrskytuulesta. 

 Tuuli rikkoi ikkunoita ja aallot roiskuivat sisalle asti. Onneksi kukaan

ei loukkaantunut.

Auringonvarjot repaleina.

Ja kalusteet kasassa.

Liikennevalot ja mainoskyltit rikkoutuivat.

Etelassa on vaan polya.

(kuvat netista).

Tuuli on puhaltanut hirvealla voimalla jo toissaillasta asti. Jatkuvasti

kuuluu rysketta ja rasahdyksia, kun ilmeisesti irtotavarat

lentelevat parvekkeilla. Tuuli ulvoo hissikuiluissa.

Vetta on tullut Tel Avivin seudulla kunnolla vasta viime tunteina, sita ennen vain

 kellanruskeaa polya. Lattiat pyyhin perjantaina, mutta lauantaina oli

sama urakka edessa, kun tyhmyyttani olin jattanyt ikkunoita raolleen.

Huomenna myterin pitaisi alkaa rauhoittua. Pitkan tahtaimen

ennusteessa ei ole uutta matalapainetta nakyvissa.

Edit! Nyt rapsuttelee rakeita sitten. Lampomittari

valahti 10 asteen alapuolelle. Kali kali!!

Eilat tanaan

Ei ole kauhean hyvat uintikelit Eilatissa tanaan!
Tama on kylla harvinaista, joten Eilatiin mahdollisesti tulossa olevat,
ei kannata perua matkaa!

Viikko katosi taas jonnekin

Toissa on kiiretta. Maanantaina kavin suomalaisessa kirjastossa ja tapasin Myos Yaelin
ihan livena. Kivaa. Kirjaston aukiolopaiva, kuun ensimmainen maanantai, sattuikin nyt
mukavasti juuri itsenaisyyspaivaksi. Paikalla oli paljon naisia ja pari miesta. Enimmakseen
ikaisiani tai vanhempia. Olisikohan kibbutsien voluntaarien kulta-aika 70-80 luvuilla
jattanyt tanne muitakin "uhreja" kuin minut? Tarjoilutkin olivat juhlavat, taytekakkua ja jopa karjalanpiirakoita, munavoin kera tietysti.
Carmelin maastopalon syita ja seurauksia on tietysti vatvottu tiedotusvalineissa  koko viikon.
Kaikki syyttavat toisiaan ja edellisten hallitusten ministereita.
Tanaan jopa satoi vahan, ja huomiseksi ja sunnuntaiksi on luvattu vetta kovasti.
Toivottavasti huomenna  taivas nayttaa talta.

Odotettavissa isoja latakoita, lainehtivia katuja ja kesan roskista tukkeentuneita viemareita.
Kova sade voi myos aiheuttaa maaperan eroosiota palaneilla alueilla. Vesi on nyt kumminkin
todella tarpeen.

Parempaa viikkoa toivotaan

Palo vaati viela yhden, 42. uhrin. Haifan poliisivoimien komentaja
Ahuva Tomer kuoli saamiinsa palovammoihin. Han ajoi vartijoiden bussin
perassa, ja ilmeisesti yritti auttaa heita. Ahuva Tomer oli edennyt pitkalle
tassa miesvaltaisessa ammatissa.

Siinailla egyptilaisten riesana haarii tappajahai, joka on aikaansaanut
paniikin turistien joukossa ja uintikiellon naille hienoille rannoille. Eras egyptilainen
teoria vaittaa, etta israelilainen Mosad on syyllinen tahan(kin), ja on tarkoituksella
paastanyt hain irti Sharm el-Sheikhin rannoille tuhoamaan seudun kukoistavaa
turismia.

Surullinen viikonloppu

Liekit ovat vahan laantuneet koko paivan jatkuneen smmutustyon ansiosta,

mutta nyt yolla ne leimahtavat uudestaan. Viime yonakin paloi useita taloja

Ein Hodissa ja Nir Ezionin kibbutsissa. Tanaan sammutksessa auttoi Venajalta

tullut Iljushin, joka voi ottaa kerralla 40 tonnia vetta. Huomenna on tulossa

vielakin isompi amerikkalainen Boeing.

Vihrea Carmel on mennytta jo.

Tulimeressa kuolleiden joukossa on 16-vuotias Elad Riban, joka toimi vapaaehtoisena

palokunnassa. Han sai ilmoituksen palosta kesken koulupaivan, ja lahti niilta sijoilta

sammutustoihin. Han kuoli yrittaessaan pelastaa bussiin loukkuun joutuneita vartijoita.

Palo jatkuu

Naita maisemia ei enaa ole.

Vaikka sammutuslentokoneita tuli useista maista, tulta ei saatu tanaankaan

sammumaan. Nyt on jo pimea, ja koneet joutuivat lopettamaan aamuun asti.

Ainakin osa palosta on ilmeisesti tuhopolton ansiota. Armeijan miehittamattomat lentokoneet

kuvasivat tanaan kaksi miesta, jotka olivat juuri sytyttamanssa uutta

palopesaketta.

Muutama kuva havainnollistamaan tilannetta. Nama eivat sattuneista syista ole

minun ottamiani.

Beit Oren-kibbutsi.

Tirat Hacarmel kaupunki

 Tama ei ole auringonlasku!

Tassa kuoli 40 ihmista. Tama kehikko oli bussi.

Kuivat mannyt palavat kuin soihdut.

Edit:

Tuli on kuulemma levinnyt Ein Hod-taiteilijakylaan ja uhkaa vakavasti Nir Ezion kibbutsia

ja Carmel Forest hotellia.

Suuri katastrofi

Tuhansia hehtaareja metsaa ja maastoa on palanut. Luonnonsuojelualueita ja
Israelin kauneinta vihreaa aluetta Carmelin seudulla Haifan etelapuolella.
Yli 10000(!) ihmista on evakuoitu, niiden joukossa myos kaksi vankilaa ja mielisairaala.
Ainakin yksi kibbutsi on tuhoutunut kokonaan.
Ainakin 40 ihmista on kuollut ja useita loukkaantunut, osa kriittisessa tilassa.
Tuli jatkaa voimalla. Pelottaa ajatella, millaisia uutisia on luvassa aamulla.

ABC Wednesday - today featuring T

T like Together! So sweet hug, belly full of mommys milk.

Other T pictures here.

Haloo?

Monet kannykat muuttuivat tanaan turhiksi kapuloiksi, kun matkapuhelinliittymia myyva takalainen "sonera" Cellcom koki historiansa pahimman hairion. Aamukymmenelta alkoivat puhelut takerrella, eika vikaa ole vielakaan korjattu. Cellcomilla on taalla yli 3 miljoonaa liittymaa, ja suurin osa niista on ollut mykkana koko paivan. Puhelut eivat mene eika tule, samoin tekstiviestit. Vian syyta ei vielakaan kai tiedeta, korjausaikataulusta ei ole tietoa. Hakkerihyokkaystakin epaillaan.
Tuntuu oudolta, kun yhtakkia ei kommunikaatio toimikaan helpolla tutulla tavalla. Onneksi useimmissa talouksissa ja kaikilla tyopaikoilla on edelleen lankapuhelimetkin. Suomessa nain, etta esim pankeissa soitettiin  toiseen konttoriin myos kannykalla, eli vanhat puhelimet oli jatetty kokonaan. Saapa nahda miten pitkaan vika jatkuu. Ihme kylla Cellcomin osakkeet eivat porssissa juurikaan laskeneet...viela. Huomenna voi olla eri juttu, jos vika jatkuu.

Etuajassa

Minullapa on jo huomenna ilmestyva Kotiliesi! Mukavaa etta laittavat
postiin ajoissa. Usein se tulee juuri sina ilmestymispaivana, harvoin aikaisemmin.
Lehti on tullut minulle jo kymmenisen vuotta (kiitos Riitta), eika koko aikana ole
mennyt hukkaan kuin yksi numero. Senkin sain erikoslahetyksena, kun toimituksesta
kauniisti pyysin.
Mummoni oli Kotileden tilaaja jo 1920-luvulla, kun lehti sai alkunsa. Niita vanhoja
lehtia lueskelin aitassa kesalomilla sadepaivina . Sittemmin lehti tuli aidilleni
vuosikaudet, ja nyt minulle tanne kauas.
Anoppinikin pyytaa lehtia lainaksi, vaikkei kielta ymmarrakaan! Han tykkaa katsella
suomalaista sisustusta ja tyylia, puutarhoja ja ruokaohjeiden kuvia.

Sunnuntaiklassikko

Taa on niita "korvakarpasia" vai miksi niita nyt sanotaankaan.
Ainakin minulla, eika haivy kuin parin kolmen paivan jalkeen.

Paolo Conte - Via Con Me, elokuvasta French Kiss.



Muut klassikot taalla.

Shadow Shot Sunday

My husband looking for a fish in a spring pond in Judea desert.
If You look hard, maybe You will see some.

Other this weeks shadows here.

Tuoksua

Tama kaikki vihrea on MINTTUA! Sita oli koko reitin mitalta. Kilometrikaupalla.
Ajatelkaa mika tuoksu, varsinkin kun valilla siina joutui ihan kahlaamaan,
ja kaikki eteeriset oljyt oikein pelmahtivat ilmaan.

Kurkkijoita

Tammoisia otuksia tapasimme sapattiretkella. Kalliotamaaneistahan on blogituttavamme
S. kertonut jo useamman kerran.
Patkoimme Prat-purolla Jerusalemin itapuolella. Lahteiden ansiosta vesi virtaa siella
ympari vuoden ja antaa hienon kontrastin  eramaan maisemissa.

Sunnuntaiklassikko

Sarjassamme Israelissa vierailevia tahtia...
Vanessa Paradis on tulossa tammikuussa esiintymaan.
Hanen uransa alkoi vuonna 1987 14-vuotiaana Lolitana talla kappaleella.



Muut taman viikon klassikot taalla.

Rukoilua ja arvonta

Torstai-ilta kello 00:30. Kiihkeaa rukoilua taas hautausmaalla.
Toivottavasti edes rukoilivat sadetta. Ei ole kylla tulevallakaan viikolla luvassa :((

Leenalla on taas arvonta, kannattaa osallisua.

Uusi turistinahtavyys

Ramlan kaupungissa on Harry Potterin hauta! Paikalla on

muuten 4500 brittisotilaan haudat. He ovat kaatuneet taalla brittien vallan aikana

ensimmaisen ja toisen maailmansodan aikoina ja valilla.

Kuvat eivat ole minun, vaan Ramlan kaupungin turistisivuilta.

Sumua tanaankin

Aamulla oli taas sumua, ja nyt viela enemman kuin eilen.

Ikkunasta kun katsoi vahan kauemmas, naytti silta kun koko ymparoiva

maailma olisi kadonnut jonnekin, ja talomme kelluu valkoisessa ei missaan.

Alhaalta sentaan juuri ja juuri maan pinta nakyi.

Vasta kello 10-11 aikaan aurinko alkoi pilkahdella sumupilvien valista.

Lentokentta oli taysin toimintakyvyttomana monia tunteja. Koneita sumussa

ohjaava laitteisto ei ole viela kaytossa. Tanne saapumassa olevat lennot

ohjattiin Kyprokselle, Ammaniin ja jopa Kairoon. Markustajat joutuivat odottamaan

tuntikausia koneissa, ja taalta lahtevat terminaalissa. Kun tietaa miten tiukka

lentokoneiden aikataulu on, voi vain kuvitella millainen sotku

tasta tulee, kun ihmiset myohastyvat jatkolennoiltaan , ja koneidenkin seuraavat

lennot lykkaantyvat. Nyt nayttaa uhkaavasti silta, etta sumua olisi uudelleen kehittymassa.

Aamun sumua

Aamulla herasin valkoiseen sumuun.

Vahitellen se alkoi halveta.

Sadetta ei ole luvassa vielakaan!

Viela hautausmaakulttuurista

Juuri kun selvitimme isoaidin hautapaikkaa, toimistoon pyyhalsi varttuneempi mieshenkilo,

joka tohkeissaan selitti, miten oli nahnyt unen ja hanen oli ihan pakko saada ostaa

hautapaikka talta vanhalta hautausmaalta. Han sai vastauksen, etta tilaa ei enaa ole.

Han lahti pois jupisten, etta rahalla kylla saa vaikka mita.

Se on ilmeisesti totta. Tasta kuvasta huomaa, miten kaytavan vieressa nopottaa

pitka rivi ihan uusia hautakivia. Eli kaytavan tilasta on nipistetty viela pikku siivu, ja kas

kummaa, vapaita paikkoja syntyikin mukavasti. Sama ilmio oli havaittavissa siella

toisessa paikassa, missa kavimme.

Juutalainen hauta on ikuinen, eli samaa paikkaa ei voida kayttaa muutaman kymmenen

vuoden paasta uudestaan, niinkuin Suomessa on tapana. Hautausmaat laajenevat nain ollen

koko ajan, ja tilasta on tosiaan puute. Maa kun on pieni ja ahdas muutenkin.

Taustalla nakyvat Tel Avivin Azrieli-keskuksen tornitalot. Tuon pyorean talon

ylakerroksessa on ravintola ja upea nakoalapaikka.

Tassa viela kollaasi hautojen "koristelusta". Tuo posliinivaasi ja kauhtuneet tekokukat

eivat olleet ihan makuuni. Haudan paalle on tapana laittaa pieni kivi, ja niista on

 muodosteltu sydan. Lapset ovat piirtaneet isovanhemmalle kuvan. Vasemmanpuoleinen

kiviveistos on todella hieno.

Muurissa on aukkoja. Ehka tasta voivat Cohen-suvun juutalaiset katsella sisapuolelle.

Heille ei ole sallittua menna hautausmaalle ollenkaan.

Portin ulkopuolella on hautakiviliikkeita, joita voi valit mielikuvituksensa mukaisen

kivilaadun tai marmorin.



Sunnuntaiklassikko

Isanpaiva on kai nyt teemana?

Miten olisi Barbra Streisand Yentl-elokuvassa kaipaamassa kuollutta isaansa.



Muut taman viikon klassikot taalla.

Isoaitia etsimassa...

tai ainakin anopin isoaidin hautaa.
Isoaidin kuolinvuosi oli tarkea tiettya lakijuttua varten, eika anoppi sita tarkalleen muistanut.
Mieheni yritti sita hautausasioiden toimiston kautta selvittaa, mutta kun sukunimen
oikeinkirjotuskaan ei ollut kunnolla tiedossa, selvitysta ei tullut.
Eilen menimme vanhalle hautausmaalle, jonne tiesimme anopin aidin haudan olevan. Han oli
kuollut hyvin nuorena, omaa aitiaan ennen. Hautakivessa oli myos tyttonimi, ja tasta saimme
selvityksen sukunimeen. Se olikin ollut eri lailla kirjoitettu, mita mieheni arveli. Hautausmaan
 toimistosta saimme tietaa etta isoaiti olikin haudattu ihan muualle, kun siina vaiheessa talla
 hautausmaalla ei enaa ollut tilaa.
Ajelimme sitten sinne toiselle paikalle, ja hauta loytyi. Valokuvasin sen, ja ensi viikolla mies
voi hakea myos kirjallisen selvityksen kuolinpaivamaarasta.

Tassa alkuun pieni kollaasi. Hautakivissa on kaytetty mielikuvitusta! Tuo valkokaiteinen
oli aika outo. Jotkut kivet ovat jo vanhuuttaan sarkyneet.

Juustoa ja kuminaa

Ihan yhtakkia, myohasessa mutta kumminkin, valahti pieniin aivoihini
miksi jeeraa kutsutaan suomeksi JUUSTOkuminaksi. Siis sitahan laitetaan Gouda-juustoon
ja se on kuminan nakoista. Joskaan ei sen makuista. Muuten minun herkkuani.
Joskus kaivelen juustosta niita siemenia ja napostelen sellasenaan.

Valokuvatorstai

Taman viikon aiheena "isä".

Valitsemassani kuvassa kansantanssia esittavat isa ja poika Uzbekistanissa.
Poikareppanalla valahti tuo karvahattu silmille vahan valia. Hanen innokasta
tanssiaan se ei tuntunut haittaavan.

Muut taman viikon isäkuvat taalla.

Retkikausi alkaa osa 2

Ihan unohdin etta piti kertoa retken toisesrtakin puoliskosta.  Historian ja

kulttuurin jalkeen vahan luontoa. Kavimme Prat-joella ja lahteella, josta

viela muutama vuosi sitten otettiin vetta Jerusalemiin. Taalla lahteet eivat

yleensa ole luonnollisessa tilassa, vaan niiden vesi on ohjattu jo vuosisatoja

sitten erilaisiin altaisiin kayton helpottamiseksi.

Tassa paikallinen nuoriso nauttii raikkaasta vedesta.

Opas selostaa. Tama lahde on siita erikoinen, etta noin 20 minuutin valein altaan

 veden pinta laskee huomattavasti. Kun "sailio" tayttyy, se purkautuu ulos ja imaisee

mukanaan pinnan alas.

Jatkoimme matkaa jonkun verran puron varrella. Vesi virtaa Jerikon suuntaan.

Vihrea kasvillisuus korostaa eramaan kuivuutta.

Eramaallakin on omat upeat varinsa.

Tama onkin jo Kuolleen meren rannalta. Siellakin on rykelma makean veden lahteita.

Kasvillisuus tietysti nauttii tasta harvinaisesta ihmeesta.  Altaiden lisaksi paikalla on

suljettu alue jonne paasee vain oppaan johdolla.

Vuosi sitten taalla oli iso tulipalo, mutta luonto nayttaa jalleen vihrealta.

 Tahystystorni.

 Kaislikkoa.

 Pikkukaloja myos nakyi.

 Lahteiden vedet virtaavat Kuolleeseen mereen...

...joka on nykyaan niin matalalla ja kaukana. Jordanian vuoret toisella puolen.

Tama on hepreankielella Sedomin omena. Myrkyllinen,

kuinkas muuten.