Isoaidin kuolinvuosi oli tarkea tiettya lakijuttua varten, eika anoppi sita tarkalleen muistanut.
Mieheni yritti sita hautausasioiden toimiston kautta selvittaa, mutta kun sukunimen
oikeinkirjotuskaan ei ollut kunnolla tiedossa, selvitysta ei tullut.
Eilen menimme vanhalle hautausmaalle, jonne tiesimme anopin aidin haudan olevan. Han oli
kuollut hyvin nuorena, omaa aitiaan ennen. Hautakivessa oli myos tyttonimi, ja tasta saimme
selvityksen sukunimeen. Se olikin ollut eri lailla kirjoitettu, mita mieheni arveli. Hautausmaan
toimistosta saimme tietaa etta isoaiti olikin haudattu ihan muualle, kun siina vaiheessa talla
hautausmaalla ei enaa ollut tilaa.
Ajelimme sitten sinne toiselle paikalle, ja hauta loytyi. Valokuvasin sen, ja ensi viikolla mies
voi hakea myos kirjallisen selvityksen kuolinpaivamaarasta.
Tassa alkuun pieni kollaasi. Hautakivissa on kaytetty mielikuvitusta! Tuo valkokaiteinen
oli aika outo. Jotkut kivet ovat jo vanhuuttaan sarkyneet.
5 kommenttia:
Hyvä,että hauta löytyi,monien mutkien kautta.Ja tuolla olet kuvannut yhden tunnetunkin haudan...
Kyllapas niita olikin monenlaisia. Jotenkin mulla oli muistikuva Israelista, etta hautausmaalla oli vaan valkeita kivia lätkäisty suoriin riveihin ja kaikki olivat samanlaisia... muistikuvat voivat pettaa...
Onpa todella mielenkiintoisen näköinen hautausmaa! Tuo oikean yläkulman viiniköynnöshauta varsinkin... mitä ihmettä ne sienen näköiset muhkurat siinä on?
Teen varmaan viela toisenkin postauksen tasta mielenkiintoisesta(!) aiheesta.
Sirokko, muhkurat oli joku janna kaktus. En ole itsekaan ihan semmosta ennen nahnyt.
Jännä seikkailu! Onneksi löysitte haluamanne :) Pidän hautausmaista.
Lähetä kommentti