Taksissa tapahtuu osa 2

1. Ranskanbuldoggi joka nuoli ikkunoita.

2. Venezuelalainen turistitytto joka oksensi autoon.

3. Ranskalainen nainen, joka potkahti pitkalleen takapenkille,
pisti jalat sivuikkunasta ulos (puolisaareen asti).
Myohemmin nosti tassut auton kattoon.

4. Asiakkaalla ei ollut rahaa. Pankkiautomaatti nieli kortin.
Han haki kotoaan aidin pankkikortin, jonka automaatti myos pisti poskeensa. Seuraavana paivana soitti ja toi rahat.

5. Asiakas unohti lompakon autoon. Taksikuski palasi monta
kilometria, palautti lompakon ja pyysi palkkioksi pikkuisen bensarahaa, ja sai torkean kirousryopyn niskaansa.

6. Toinen asiakas unohti lompakon autoon. Pyysi palauttamaan taksiasemalle, ettei tarvitsisi maksaa bensarahaa. Asemalle ei voi jattaa, kun se on taysin virtuaalinen. Lahetti tyttoystavansa soittamaan ja valehtelemaan etta han on unohtanut kannykan taksiin, jotta saisi tietaa, onko taksi sattumalta lahistolla. Tuli tapaamaan taksia kadulle vain puolen sovitun rahasumman kanssa. Vaitti etta lompakossa on lisaa. Oli vihainen kuskille, joka tiesi ettei lompakossa ollut rahaa. Hanen lompakkoaan ei olisi saanut penkoa. Mistahan sita muuten voisi tietaa kenen se on? Melkein unohti avaimensa taksin katolle.

Kissanystaville!

Japanin suloisin(?) kisu, Maru!

Paljonko kello on?

Kalenteri"kello" Mänttän Serlachius-museosta.

Kannattaa kayda!

Shadows

Shadow and sun  from Aulanko, Finland. Not a very crowded country, as
you can see.

More shadows here.

Sunnuntaiklassikko

Jotain syyslaulun tapaista aloin etsimaan, mutta sitten loytyikin tama.
Klassinen esimerkki siita, miten netissa surffatessa loytaa itsensa ihan eri
paikasta kuin oli tarkoitus.
Laulu Mikko Niskasen elokuvasta Asfalttilampaat, vuodelta 1968.
Niin, silloin meni allekirjoittanut ekaluokalle. Eskaria ei silloin tunnettu,
ja lauantaisinkin oli koulua...vaan nyt meni ihan asian sivusta. Sorry.



Muut klassikot taalla.

Heijastus

Kesainen jarvi iltasella.

Leppoisampaa olotilaa on vaikea kuvitella.

Piipahdus Jaffaan

Flunssastani huolimatta isanta sai minut lauantaiaamuna aamiaiselle
Jaffaan. Turkkilaistyylisten juusto-borek-leivonnaisten ja ayran-juoman
lomassa kuuntelimme paikallisten elakelaisten "parlamenttia". Pienen
autoilukierroksen jalkeen naimme Sant Antony-kirkon ovet avoinna, ja
ja hyvin varikasta ja kirjavaa siirtotyolaisten porukkaa tulossa messuun.

Kurkistimme itsekin sisaan. Ihmisia en viitsinyt kuvata.

Heista on muutenkin osa laittomia siirtolaisia, olisivat

ehka ajatelleet etta olen joku viranomainen.

Joukossa oli intialaisia, filippiinilaisia, ghanalaisia ym.

Kun valokuvasin kirkkoa ulkoa, ohikulkeva mies kysyi puhunko hepreaa.

Ajattelin aletaanko tassa vaaleaa naista taas ahdistella, mutta hampa

kertoi etta ihan vieressa on koptien kirkko, ja siella on nyt

messu.

Koptit ovat egyptilaisia kristittyja. Heita on Israelissa kai

pari tuhatta, etupaassa Jerusalemissa ja Nasaretissa.

Kirkossa oli parikymmenta henkea. Messu oli juuri

loppumassa, joten aloimme juttelemaan ja mukavia ihmisia

olivatkin. Kutsuivat meidat teelle ja keskustelimme pitkaan.

Egyptin vaestosta nykyaan noin 10% on koptikristittyja

eika heidan elamansa muslimienemmiston varjossa ole kuulemma

kovinkaan mukavaa. Paikalla ollut egyptilainen suurlahetyston tyontekija

yritti diplomaattisesti vahatella ongelmaa!

Alakuvassa tama kirkko, kuva Wikipediasta.

Aamuparvekkeella

Olinpas vaihteeksi aikaisin hereilla. Aurinkokin oli vasta herailemassa.

Aamusta ei kylla meidan parvekkeella viihdy, siella on KUUMA.

Mutta paremmin nain pain. Eipa siella juuri ole aikaa aamuisin istuskellakaan.

Ja kaktuskin yllatti  Eka kerta kun tuo vasemmanpuolinenkin

suostuu kukkimaan.

Sunnuntaiklassikko

Nyt kun minulla on semmoinen Jerusalem-kausi, niin kuullellaampa edesmenneen Ofra
Hazan tulkintaa tunnetusta "Yerushalaym shel zahav" - "Jerusalem of Gold"-kappaletta.
Tama esitys on vuodelta 1998 Israelin 50v-juhlista. Kaksi vuotta myohemmin han
kuoli kaikkien jarkytykseksi - AIDSiin.



Muut viikon klassikot taalta.

Kaupungin kuumin paikka

... oli tanaan varmaankin tama pitaleipomo Jaffassa. Ei pida meikalaisen valittaa
ilmastoidussa toimistossa. Olla kiitollinen vaan.

Shadow Shot Sunday

Ajattelin lisata korteni Shadow Shot Sunday blogiin.

Jeusalem-"Chutzot hyotzer" festival.

Jerusalemista jatkoa

Huh tata kuumuutta ja kosteutta. Kurkkukin on pahuksen kipea.

Viime viikon Jerusalemin matka jatkui edellisen vuoden tyyliin Chutzot hayotzer-nayttelyyn.

Kaden taitoja oli taas esilla jos jonkinlaisia. Koska osa oli tuttua viime vuodelta,

nautimme etupaassa muusta tarjonnasta.

Paikalla oli kahvila, jota ymparoivat parin kolmen

kerroksen korkuiset tellingit, joilla esiintyi jos jonkinlaista

tanssijaa, kukin vahan omissa maailmoissaan niin kuin

isanta maaritteli.

Hula hoop-tytto oli suosikkini.

Lady laulaa.

Orkesteri saestaa.

Omassa maailmassaan...

Nama varjotanssijat olivat jannia.

Viela toisen kerran illemmalla.

Napatanssia myos. Oli taitava vaikkakin vahan

hoikka siihen.

Yleisoa.

Dueetti.

Jerusalemin torilla

Mahane Yehuda-torilla on vaikka mita.

Ensin jotain makeaa leivonnaista.

Oliiveja joka lahtoon.

Ja mausteita kotiin.

Tori on suurimmaksi osaksi katettu, joten

aurinko ei kiusaa. Muutenkin ilmasto poikkeaa niin

Te Avivin kasvihuonemaisesta kosteudesta.

Syodakin piti. Keitokset kypsyvat tallaisilla

pikkulammittimilla tuntikausia.

Lihalla taytetyt Kubbet odottamassa syojaansa.

Tama oli minun annokseni, nam!

Torilla on maanantaisin myos kulttuuria. Tama viulu tuskin soi.

Tama otus koostuu erilaisista LEIVISTA!

Eli raaka-aineiden motiivina on kai torin

ainekset, kuten nama suolakurkkupurkit

harpussa.

Musiikkia saimme myos.

Ja lopuksi viela jotain makeaa.

Jain miettimaan, olisiko mukava asua ihan torin

keskella. En osannut paattaa, meneeko viisari etujen

vai haittojen puolelle.

Sunnuntaiklassikko

Jatketaan hyvaksi(?) todettua sarjaamme Israelissa
vierailevia musiikin veteraaneja. Talla kertaa vuorossa Neil Sedaka.
Tamakin 71-v herrasmies nayttaa olevan edelleen hyvassa kunnossa. Yllattaen
Wikipediaa tukiessani huomasin, etta han on jopa juutalainen...

Runsaasta tuotannosta valitsin "Is this the way to Amarillo?" jonka Sedaka
kirjoitti Tony Cristielle. Sedakan pianistikyvyt tulevat tassa myos hyvin esiin.



Muut taman sunnuntain klassikot taalla.

Flunssaa? Kesalla?

Tahan asti olen naureskellut vahatellen kesalla nuhatauteja sairastaville.
Nyt se taitaa kostautua, on aika ikava olo nenaonteloissa ja
luita kolottaa. Kuumetta ei ole. Valilla tuntuu paremmalta ja muutaman minuutin
paasta huono olo taas palaa. Toissakin on sen verran kiiretta, ettei olisi
oikein hyva rako sairastaa nyt.
Isanta on toissa ja soittelee valilla kyselemaan ravintoloiden osoitteita.
Ne eivat kaikki navigaattorissa nay. Kuumankosteana lauantai-iltana
hyvin ilmastoitu ravintola onkin ehka paras ratkaisu ruokapuolen
hoitoon. Minahan leivoin eilen pullaa ja tanaan tein kurpitsasosekeittoa.
Hikista hommaa!

Hassu hyokkays

Aamulla kavellessani bussipysakille hyokkasi 

nilkkaani kohti yllattaen

kissanpentu. Se tuli pensaasta kuin

salama. Ei mikaan matala metsastyshyokkays,

vaan ylakenossa tassut sojossa, vahan kuin tuo

oikeanpuoleinen kuvassa. Kissaihmiset varmaan tietavat mita tarkoitan.

Reippaan kavelyvauhtini ansiosta mirri missasi

nilkkani, sapsahdin kylla kunnolla.

Jain vahaksi aikaa leikittamaan kisua, ja

han hyokkaili,puri ja potki tosi agressiivisesti.

Mietin pitkin paivaa outoa kayttaytymista.

Luultavasti kisu oli kasvanut jonkun kotona,

ja olivat saaneet tarpeekseen poikkeavan

agressiivisesta kayttaytymisesta. Kolmikuisen

pennut kovat otteet tekevat jo kipeaakin.

Jerusalemin omituisuuksia

Jerusalemissa on mielenkiintoisia liikennejarjestelyja, joista ei vieras helpolla selvaa ota.
Katsotaampa tata kuvaa.
Kolme kaistaa.
Kolme liikennevaloa.
Vasemmanpuoleinen (numero 1) vain suoraan.
Oikeanpuolinen (2) suoraan ja oikealle.
Ja yllattaen  KESKIMMAINEN sitten vasemmalle.
Ei paase tarkkaavaisuus ja hoksottimet tyhjakaynnille hetkeksikaan.

Uusi kukkakaktus!

Tama kaktuslaji ei ennen ole minulla kukkinutkaan.

Yksi pieni vaan oli, mutta

mukavaa sekin.

Sunnuntaiklassikko

Siis sarjassamme "musiikin veteraaneja kesakeikalla Israelissa".

Talla kertaa Jethro Thull. Kappaleen nimi on hieman enteellinen. Tai sitten ei.



Muut klassikot taalta .

Loppumaton kuvausaihe

Suomessa olivat nama veneesta kuvatut auringonlaskut.

Valitsin vaivoin yhden kuvan per ilta, niita kun tuli rapsittya paljon!

Kultaa ja hopeaa.

Kassisia hoyhenpilvia.

Lentokoneen merkki ja kalastaja.

Maailma palaa!

Moskovan savujako?

Juna voittaa aina

Ei uskoisi etta tasta minibussista selvisi osa

matkustajia hengissakin eilen illalla etela-Israelissa

tapahtuneessa tasoristeysonnettomuudessa.

Vanhemmat, heidan nelja lastaan ja yksi lapsenlapsi kuolivat.

Kuljettaja jai henkiin.

Junan voimaa ei kai oikein tajuta. Valvontakameroiden kuvista

nakyy, miten jalankunkijat puikkelehtivat alas laskeutuneiden puomien valista,

autoilijat nostavat puomit kasin ylos ja

jatkavat matkaansa, tai yksinkertaisesti pamauttavat radan

yli, sarkien kaikki esteet matkallaan.

Niin kavi tassakin. Taalla on nykyaan vartija jokaisessa

tasoristeyksessa. Hanen tehtavanaan on valvoa

liikekketta, ilmoittaa mahdollisista raiteille

juuttuneista kulkuneuvoista ym. Nain on ollut jo muutaman vuoden,

juuri taman valinpitamattoman  kayttaytymisen vuoksi.

Nyt ei sekaan auttanut. Vartija katsoi voimattomana

kiskoille kaahaavaa bussia, ja sitten

olikin jo myohaista.

Kesan Kirjat

Eli siis kirjaostokset.

Joitain sain myos lahjaksi.

Huom! Janssonin Aurinkokaupunki

ei ole kirjastosta pimitetty, vaan

poistokappale!

Kaikki ostamani olivat edullisia pokkareita,

paitsi Kyllikki Villan Myrsky, joka maksoikin

sitten kunnioitettavat 30 euroa. Huh!

Israelissa kirjat painetaan heti pehmeakantisina, mutta kaytettava

paperi on hirvean painavaa sorttia.

Jos niita sangyssa yrittaa lukea, on kylla akkia vakava

rasitusvamma kadessa. Tai mustelma otsassa, jos nukahtaa

kirjan kanssa. Suomalaiset pokkarit

ovat ihanan koykaisia. Siita nauttii seka pakatessa

etta lukiessa.