torstai 16. syyskuuta 2010

Slovenia paiva 2

Aamu valkenikin aika harmaana, kun sita parvekkeeltamme
tarkkailin. Rumasti sanottuna, SATOI!


Patikkaretki laaksoon sai jaada. Autolla sentaan piipahdimme siella.
Sisaankaynnilla ei ollut kukaan maksua ottamassa. Tama sonnipoika oli
ainoa elava otus jonka naimme.

Matkalla pysahdyimme taas jotain kirkkoa ihastelemaan, ja
viereisella hautausmaalla heratti huomiotani tama
muistokynttilaautomaatti. Ja nama "kynttilatkin" ovat
sahkoisia.

Jatkoimme matkaamme Mozirjen kukkapuistoon. Sadekin lahes taukosi,
ja paikka oli vierailun arvoinen.

Istutukset nayttivat tuoreilta ja reippailta.

Kaikki kasvit olivat hoidetun nakoisia.

Harmaa kissarouva toimi oppaana koko kierrosen ajan.

Mitahan nama ovat?

Tornista sai myos hyvia kuvia.

Kurpitsajuhlaa.

Kalalampi.

Taalta jatkoimme kylpylaan. Sehan on aina hyva
sadepaivan varaohjelma. Vesi oli suloisen lamminta, muttei ollenkaan
rikinhajuista, niinkuin Israelilaisissa kylpyloissa. Tunsimme itsemme hyvin
 nuoriksi siella. Polskijoiden ika oli siina 70 ja risat.

Jatkoimme illansuussa Dravogradin kaupunkiin. Sielta ei mieluista
yopaikkaa loytynyt. Meidat neuvottiin hienohkoon hotelliin,
joka ei ollut makuumme. Hotellin virkailija oli uskomattoman ystavallinen,
ja soitteli puolestamme pariin pensioniin kysymaan paikkoja
ja hintoja. Niimpa ajelimme noin 10 km Itavallan rajan suuntaan
ja yovyimme tassa keltaoranssissa pensionissa, joka olikin ihan mukava. 
Huone ja aamiainen kahdelle maksoivat 50 euroa.
Emme siis varanneet  majapaikkoja etukateen. Minulla oli mukana
nippu netista printattuja osoitteita. Joskus hyodynsimme niita, joskus
loysimme muuta. Yhtakaan yota ei autossa nukuttu. Paasaantoisesti
etsimme pienia, kotoisia "zimmer"paikkoja emmeka isoja hotelleja.



2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Ensimmàinen kuva oli kuin meidàn matkaltamme. Siellà Itàvallan maisemissa. Samoja Alppejahan ne ovat. Viimeisen kuvan yòpymispaikka nàyttàà leppoisan kotoisalta. Lisàà, kiitos.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Pienissä majapaikoissa on kiva yöpyä. Fort Williamissa, Skotlannissa, meidän bed and breakfast oli todella mukava ja ikävöin sitä pientä ylämaanterrieriä, joka piti jöötä vieraiden keskuudessa.