Pakastimen perukoilta

loytyi kiva yllatys. Kesalla Suomesta tuotua. Melkeen tuoreen veroista.

Ainakin, kun tuoretta ei nyt ole verrattavana.

Ja nyt kun on uusi komea leivanpaahdinkin vihdoin, tuoreen ruisleivan tuoksu

tayttaa keittion. Nam!

Oikeen digitaalinen!! Mutta piipittaa

mokoma kun on valmis, arsyttavaa. Inkoan piipittavia

kodinkoneita. Hyvana puolena se, ettei heittele viipaleita

ympari keittiota, kuten edellinen paahdin.

Siina olikin hupia kun niita etsi.

Tykin suusta!

No niin, nyt pannaan suomalaiset sahkolinjat kuntoon! Tasta voisi muodostua
myos uusi rauhanomainen markkinointirako takalaiselle aseteollisuudelle.

Iltalehden kertoman mukaan helikopterifirma aikoo kokeilla israelilaista
tykkia lumen pudotukseen johdoilta. Tykkia aiotaan roikuttaa kopterista
ja laukaista tasaisin valiajoin, ilman kovia piipussa tietysti, jolloin syntyvan
paineaallon pitaisi pudottaa lumet alas.

Kylla varmaan hirvet ja muut metsanelaimet painuvat akkia matalaksi popelikkoon
kun tuollainen paukutteleva kopteri huristaa paalta.  Jos aiotaan toimia myos
lahella asutusta, kannattaa varoittaa ihmisia etukateen, etteivat luule vihollisen
olevan tekemassa ilmahyokkaysta.

Tassa linkki uutiseen.

Retkella pitkasta aikaa

Lauantaina ulkoilimme kauniissa saassa Jerusalemin vuorilla. Kukkia ei kovin

paljoa loytynyt. Syklaameja ei sentaan kuivakaan talvi lannista.

Mansikkapuun hedelmia. 

Modi'in kaupunki.

Ujo hento iiris nauttii auringosta.

Mantelipuut alkavat kukkia.

Suomessa on talventorrottajia. Taalla paremminkin kesantorrottajia.

Uudet ja tuoreet eivat ole vielakaan jaksaneet kasvaa.

Raunioita Tel Gezer kukkulalla. Taalta on loydetty noin 15 kerrosta

asutuksen jaanteita eri ajoilta.

Ruma rautatiesilta on valmis, rautatie ei viela

moneen vuoteen. Uusi rata Jerusalemiin on tuskin

valmis ennen vuotta 2020.

Paikallinen Stonehenge. 

Aamulla aikaisin

Onhan se aamuinenkin taivas joskus tosi kaunis. Yleensa ei vaan ole aikaa
jaada sita ihmettelemaan ja kuvaamaan. Viime viikolla kerran innostuin.
Kuva meilta...ehka kaakkoon (minulla on jostain syysta aina nama vali-ilmansuunnat
hakusessa) , Jerusalemiin pain.

20 vuotta sitten

yolla 17. ja 18. tammikuuta valisena yona putosivat ensimmaiset Irakin ampumat
Scud-ohjukset Tel Aviviin. Herasin johonkin epamaaraiseen tunteeseen, kurkistelin
 parvekkeeltakin (sielta ei silloin paljon nakynyt, kun asuimme 1.kerroksessa).
 Avasin radionkin, ja kuuluttajan puheet olivat siina maarin hukassa, etta arvasin
jotain tapahtuneen. Muutaman minuutin paasta tuli sitten ilmahalytyskin, pikkuisen
myohassa. Ulinan loputtua heratin varovasti miehenkin. Ettei vaan pelastyisi.

Ohjuksia tulikin runsaasti sitten noin kuukauden ajan, tarkka luku oli kai 39. Pelkona
olivat kemialliset ohjukset, joita ei kuitenkaan onneksi ollut. Tavallisetkin tekivat
pahaa jalkea, useat rakennukset tuhoutuivat taysin. Kuolonuhreja oli jonkun ihmeen
kautta vain muutama, heistakin osa kaasunaamareihinsa tukehtuneita. Monet
Tel Avivin seudun asukkaat evakuoivat itsensa vapaaehtoisesti maalla asuvien
sukulaisten luo, ja tamakin osaltaan vahensi uhrien maaraa. Sen jalkeen, kun meidan
kadullemme noin 200 metrin paahan putosi Scud, miehenikin vaati muuttaa veljensa
luo. Siella olimme noin viikon ja minun vaatimuksestani palasimme kotiin. Toissa
piti kuitenkin kayda ja ruuhkat aamuin illoin olivat sanoinkuvaamattomat.

Ohjukset tulivat niin lyhyella varoitusajalla, ettei ollut aikaa siirtya pommisuojiin.
Niimpa jokaisessa kodissa oli muovein ja teipein suljettu huone, jonka piti suojata
vaestoa kemiallisilta aseilta. Sodan jalkeen tuli laki, jonka mukaan jokaisessa asunnossa
pitaa olla betonilla vahvistettu huone, jonka saa myos tiiviisti suljettua. Ikkunassa on
panssarilasin lisaksi paksut rautaiset luukut, ja ovikin on kuin kassakaapissa.

Kotikaupunkiini Ramat Ganiin tuli ohjuksia todella paljon. Kaupungissa asuu runsaasti
Irakin juutalaisia, ja he vitsailivatkin, etta miten Saddam heita nain pahalla muistaa.

Sodan loppuvaiheessa mieheni lahti Eilatiin armeijan palvelukseen, ja jokaisen halytyksen
jalkeen sain tietysti huolestuneita puhelinspoittoja sielta. Voin kuvitella millainen tappelu
oli sotilaiden keskuudessa puhelimesta, kannykoitahan ei silloin viela ollut.

Hukkasadetta!

Pirskatti kun kaiki sateet on merella! Eikos siella ole jo ihan tarpeeksi sita vetta?

Iloa talveen

Ihan hillitonta!!! Nailla kavereilla on hauskaa. Ja varmaan yleisollakin.

Sunnuntaiklassikko

pitkasta aikaa! Pakkohan se on, jos ei muuten niin Bobby Farrellin kunniaksi
ja muistolle. Han kuoli 30.joulukuuta, Pietarissa, niin kuin kunnon Rasputinin
kuuluukin.  Alkuperainen Rasputin murhattiin myoskin Pietarissa, tarkalleen
94 vuotta aikaisemmin.
Daddy Cool!!!!!!!!!!


Muut klassikot taalla.

Edit: Siis ei nay Suomessa?! Hyva Sylvi. Mitenkas nyt enaa osaan laittaakaan
musiikkia kun en tieda miten sen kanssa siella tekijanoikeuksien luvatussa maassa kay?
Tapahtuuko tata paljon?

Taman pitaisi olla kai saatavissa Suomessakin.  

Kirjallisuutta ja muistoja

Sain Yaelilta lainaksi "Harjukaupungin salakaytavat". Tassa vaiheessa voin
vain sanoa etta kirjan alku on uteliaisuutta herattava...

Toisaalta tuli mieleeni Jyvaskylassa viettamani puoli vuotta. Opiskelin farmasiaa
Helsingissa ja meilla oli puolen vuoden tyoharjoittelu. Minut sijoitettiin kauhukseni
Jyvaskylaan, vaikka olin ollut ihan varma etta paasisin kotikuntani apteekkiin.

Tama puolivuotinen sai minut ymmartamaan, etta taidan olla vaaralla alalla. Tyo on
kuin kaupan myyjalla, vastuu vain suurempi. Palkka ei juurikaan. Jos olisin
ollut pidemmalla proviisorilinjalla, motivaatio olisi ollut ehka korkeampi. Paasykokeissa
jai jotain pisteen murto-osaa vaille.

Tyotehtaviin kuului alussa laakkeiden jarjestaminen kaappeihin ja lokeroihin, myohemmin
myos asiakaspalvelu ja joskus harvoin piti valmistaa voiteita ja salvoja.

Asuin alivuokralaisena harjoitteluapteekkini johtajan tuttavaperheessa. Heilla oli
pieni koira, jonka harrastuksena oli varastaa naisten alushousuja vaatekaapista ja levitella
niita ympari taloa. Muutaman kerran jai kaapin ovi auki ja siina sitten kerailin pikkareitani
sielta sun taalta.

Olin kaikinpuolin tyytyvainen kun tyoharjoittelu loppui, ja ehka siita alkoi jo itaa ajatus
tulla toistamiseen tanne etelan maille.

Komea ilmestys

Oli naapuritalon katolla istuskellut haukka. Edellisvuosina

niita on ollut kaksikin. Tana

vuonna vain tama yksi, ja sitakin nakee aika harvoin.