Reippaina hereilla auringonnousun aikaan! Meilla ei lomaa lekotteluun
tuhlata. Vaikka joka kerta paatammekin, etta talla kertaa otetaan iisisti.
Parveke merinakoalalla on mukavaa luksusta.
Aamukavelylla nahtiin tammoinen pitkakoipi.
Sitten kohti Etnan tulivuorta. Ensin autolla laavakenttien lapi. 2000 metrin
korkeudessa olevalla parkkipaikalla meinasi rohkeus pettaa, kun viiltavan
kylma tuuli pisteli naamaa. Pilvisyys esti maisemien ihailun, mutta paatimme jatkaa.
Ensin gondolihissilla, sitten nailla korkeilla nelivetoisilla autoilla, ja lopuksi
kavelykierros ylhaalla oppaan kanssa. Mikaan halpa lysti tama ei ole, lippu maksoi
muistaakseni 58 euroa per nuppi.
Ylhaalla 3000 metrin korkeudessa oli vielakin huonompi nakyvyys. Valilla
pilvet siirtyivat pois tielta, ja maisemaa ilmestyi
enemmankin.
Tassa yksi savuavista pikkukraatereista. Isoimmalle ei ole turisteilla paasya.
Viimeinen iso purkaus taalla oli vuonna 2002.
Maa (siis laavanmuruset) tuntuu paikoin hyvin lampimalta, ja siita nousee hoyrya.
Alaspain laskeutuessamme naimme myos laavaan hautautuneen talon.
Jahmettyneita laavavirtoja nakyi muutenkin rinteilla paljon. Puutkin ovat viela ilman
lehtia, rinteella on sen verran kylmempaa.
Alempana palasimme kevaan kukkaloistoon. Tama taitaa olla kiiltomalva.