Vappugallup ulkosuomalaisille ja muistoja

Haluaisin tietaa missa maissa viela vappua vietetaan ja miten?
Luulin etta sita vaan Suomessa vietetaan ihan yleisen vapaapaivan
merkeissa, mutta ainakin Kastavin kukkulan emanta kertoi minulle
etta myos Kroatiassa se on myos yleinen lomapaiva.

Mita muistatte lapsuuden vapusta Suomessa? Meilla aiti teki aina
munkkeja ja simaa. Tippaleipia ei meilla koskaan tehty. Koulussa
askarreltiin vappuviuhkoja.

Joskus simapulloja jai kellariin ja niita juotiin viela kesalla
heinatoissa, mutta vaiheessa taisi olla jo sen verran alkoholia juomassa,
etta tyontekijoiden vauhti vahan hidastui,  Ainakin se oli jo vahan liian
kayneen makuista lapsen suussa.

Vahan isompana sitten odotettiin Rönnin tanssilavan vappuaaton
avajaisia. Se oli siihen aikaan yksi Suomen tunnetuimpia tanssipaikkoja.
Kaikki kuuluisat laulajat ja orkesterit esiintyivat siella. Bussikuljetuksia oli
kaukaakin.

Ylalavalla oli aikuisten musiikkia; valssia, tangoa yms.

Alalavalla rannassa, joka oli joku vanha lautta/proomu , oli meidan nuorten rokkia
Juice, Mikko Alatalo, Hurriganes ja muita. Siella jammailtiin ja  pompittiin
niin etta koko lautta keinui.

Ja  ensimmaiset humalat saatiin, kun isommat kaverit olivat meille
15-vuotiaille ostaneet rommit tai vodkat. Ihme kun sielta aina omin
voimin kotiinkin paasin, vaikka viela piti pyorailla nelisen kilometria
loppumatkaa.

Maastopaloja

 

Illalla hyvin ansaitusta suihkusta tullessani huomasin ikkunasta

jopa ilman rilleja outoa punertavaa varia. 

Kiikareilla katsoen selva ja iso maastopalo. 

Varmaan naiden eilisten nuotioiden tuloksia.

 

Hauskaa ilmansaastutusjuhlaa!!

Eikos se juuri ollut "Maan paiva"  22/4 jolloin niin puhutaan veden ja

ilman ja kaiken muunkin suojelusta ja puhtaudesta. 

Ja sitten taas tulee tama kaamea Lag BaOmer  jolloin poltetaan nuotioita 

ja koko maa on taas haisevan savun peitossa. Nuotioihin menee kaikki mahdollinen

palava puulta nayttava tuote, joten voi vaan kuvitella mita kemikaaleja ilmaan 

leviaa maaleista, liimoista, kyllastysaineista yms. 

Tama vuonna jostain syysta sita juhlitaan kahtenakin iltana, eilen ja tanaan. 

Tahan lisaamme viela 34 asteen lampotilan, harvinaisen kuivan ilman ja

voimakkaat tuulet. Palokuntien painajainen. Siis mitaan kulohalytystilaa ei taalla tunneta.

Useita isoja maastopaloja on jo

ollutkin. Tassa nappasin taas pari kuvaa vieressa olevan hautausmaan reunalta.

Tyhjia tontteja kun ei juuri ole, tamakin tila kelpaa.  

Siellakin ehti palokunnan auto jo piipahtaa alkuillasta sammuttamassa tulta

joka oli uhkaavan lahella viereista koulurakennusta. 

Helletta luvassa ja kuvia viela retkelta!

Olisipa mahdollisuus myyda tama helle Suomeen vappusaaksi.

Saisin varmasti tosi hyvat rahat. Todelliset myyjan markkinat.

Siis huomenna 32 astetta, jatkossa 34 ainakin tiistaihin asti.

Ja nyt on viela la-su Lag Beomer juhla jolloin poltetaan paljon nuotioita.

Kuumuus ja kovat kuivat tuulet takaavat sen etta tulipaloja ja maastopaloja

varmasti syttyy.  Ja taallahan ei tunneta semmoista "kulohalytys" vaaraa jolloin ei

saa tulta ulkona sytyttaa.

Sita miettiessa viela muutamia kuvia Lansirannan retkelta.

Loppukevaan kukkia.

 Tassa pensaassa oli upea tuoksu.

Kavimme myos paikallisessa viinitehtaassa.

Viinien aromit eivat minua saaneet kovinkaan vakuuttuneeksi mutta

heilla on myos mukava hapankirsikkalikoori, jota ostin putelin.

Likoorithan ovat yleensa ylimakeita mutta tama lahes sokeriton oli minun makuuni.

 Sopii varmaan hyvin vodkadrinkkeja maustamaan.

Terassiviljelya

Noin viikko sitten kavimme retkella vaihteeksi Lansirannan alueella, 

Jerusalemin ja Hebronin valissa.

Siella harjoitetaan edelleen perinteista maanviljelya ilman 

keinokastelua. Laaksoihin on rakennettu terassit, jotka keraavat

tehokkaasti vetta talven sateista.

Koko talven taysin kuolleita nayttaneet vanhat viinikoynnokset ovat juuri

alkaneet viherioida. Monilla alueilla viinikoynnoksia
kastellaan, mutta ne parjaavat ilmankin. Ainakin taalla
vuorilla. Muslimithan eivat tee viinia, vaan makeaa rypalemehua
ja osa rypaleista kuivataan rusinoiksi.

 En tieda mitaan sen raikkaampaa vihrean savya kuin nama 

tuoreet uudet lehdet.

Rhodoksen tuliaisia

Paras tuliainen on minka itselleen ostaa! Fetajuustojen lisaksi loysin

sielta kivan palapelin joka on nyt valmis. Ajattelin etta olisi vaikeampikin 

kun ei ole paljon vareja mutta reilussa viikossa se valmistui. 

Ja taas sataa!

On ilmoja pidellyt!

Aamulla herasimme sateen ropinaan ja ukkosen jyrinaan.

Jos ei kalenteria katsoisi, voisi ihan helposti luulla etta tammi-helmikuussa

mennaan, eika missaan huhtikuun loppupuolella. Talven alku oli kovinkin 

sateinen mutta loppui nopeasti ennatyskuivaan maaliskuuhun. Tanaan 

kuitenkin iski kunnon takatalvi. Lahes koko paivan satoi, rakeitakin tuli.

Lampotila oli siina 13 asteen tienoilla. 

Sapattilenkki jai tekematta, mutta eipa tuo haittaa. Oli mukavaa haistella

sateen tuoksua ja parvekekin tuli pestya ihan itsekseen viime viikkojen

Saharan polyista.  Vahan vaan autoin kumilastalla ja vetelin hiekkasia vesia

viemareita kohti. 

Tahan se talvi taitaa kuitenkin sitten loppua. Forecan mukaan viikon paasta 

on 32 astetta. Toivottavasti ovat vaarassa.

Ikkunat kylla kaipaavat pesua. Lampomittaria katsoessa pitaa avata 

parvekkeen ovi kun ei kunnolla lapi enaa nay.

Montako jalkaa on kissalla?

Tanaan meilla oli AP-kerhon (anonyymit palapelihullut) tapaaminen. 

Vaihdoissa sain kuusi uutta palapelia. Illan mielestani varasti kuitenkin 

Cottage-kisuneiti (Cottage on taalla hyvin suosittu tuorejuusto, josta 

han erityisesti pitaa). Kottage syntyi ilman toista etujalkaa, ja vietti

ensimmaisen vuotensa kodittomien kissojen suojassa. Sitten han 

sai hyvan kodin kahden ihanan kissaystavan luona. Han liikkuu 

uskomattoman ketterasti, hyppelee poydille ja tuoleille ja niilta

alas. Ensimmaisen kerran kun tapasin hanet, en edes heti alkuun 

huomannut tuota jalan puuttumista. 

Kisuja live kamerassa

Mustan porrilaisen kuvaa klikkaamalla paaset seuraamaan neljan
 suloisen pennun touhuja livena.

Kaatuneiden muistopaiva

 

Tana iltana ja huomenna muistellaan 

kaatuneita sotilaita. Heita on yli 25 000.

Huomenillalla suru muuttuu kertaheitolla iloksi

kun 65. itsenaisyyspaivan vietto alkaa. 

Kaatuneiden laheisille tama kahden niin erilaisen paivan

yhteys on varmaan hyvin vaikea asia. Luinkin lehdesta

etta jotkut heita pyytavat erottamaan nama niin erilaiset

paivat toisistaan.

Paivalla aloin yhtakkia miettia miten paljon Suomessa kaatui

sotilaita sodan vuosina. Luku yllatti minut taysin. Yli

95 000 kaatunutta on valtava maara maalle jossa oli silloin

vain 3.7 miljoonaa asukasta. 

Molemmat vanhempani olivat rintamalla. Suvustani 

ei kukaan kaatunut eika tietaakseni haavoittunutkaan, ja

ehka siksikin tama suuri kaatuneiden maara 

oli hammastyttava.

Edit! Tuli infoa etta aitini serkku kuoli sodassa.

Taas se kukkii!

 Viime vuonna posliinikukkani kukki paasiaisesta lahes jouluun.

Tana vuonna vauhti nayttaa olevan sama. Ensimmainen 

kukkarykelma avautui Rhodoksella ollessamme ja nyt niita

on jo, ootas kun kayn laskemassa, juu kahdeksan.

Ja lisaa tulossa. 

Multaa ja ruukkua ei ole vaihdettu vuosiin. Eihan tuota isoa 

rohjaketta tuolta kirjahyllyn paalta edes saa alas 

kokonaisena enaa.

Lannoitettakin saa hyvin harvoin. 

Kastelu on silloin kuin muistan. 

Ahaa! Substralin nettisivuilla sanotaan nain:
"Posliinikukka on tutkimusten mukaan tehokas huoneilman puhdistaja."

Kukkien tuoksu ei  valitettavasti ole kaikista parhaimpia. Aitelan tunkkainen.

Tulee joskus karvasmantelioljy mieleen. Se paha jota aiti laittoi joskus 

lapsuudessa kakkuihin ja pikku-Anu ei tykannyt yhtaan!

Ja viela muutama kuva Rhodokselta

 Piti viela niita kuvia kayda lapi. Tassa niita

viimeisia.  

 Kirkko jossain matkalla.

 Hautakivia juutalaisella hautausmaalla.

 Vanhassa kaupungissa on elamaa, ainakin pyykin

mukaan.

 Laiva lahtee satamasta.

Tallaisia vaaleista ja mustista rantakivista tehtyja lattioita ja

jalkakaytavia oli paljon. 

Suurin osa kukista oli tuttuja Israelista.  Tamankin kaverin valkoiset ja 

violetit serkut ovat tuttuja, mutta tama  pinkki versio oli uusi meille. Naita

kasvoi valtavasti etelan karuilla kukkuloilla.

Argeologisen museon leijonia.

Arkkitehtuuria Kallitthea Springissa. Siella kissakodin vieressa. 

Tassakin lattia tehty niista erivarisista kivista.

Ja ankka suloisen poikasensa kanssa Rodin-puistossa. 

Ihmeteltiin miksi hanella oli vaan yksi poikanen. Hyvaa huolta siita

kylla aiti piti nopsaan virtaavassa purossa. 

Mitas muuta jai Rhodoksesta mieleen?

No ainakin se, etta tahan aikaan paikka on viela ihan off season ja ainoat

turistit oli israelilaisia. Kauppoja vasta remontoitiin ja tuore maali tuoksui 

joka paikassa. Pieni osa kaupoista oli jo aukikin, joka paiva muutama enemman.

Me nyt emme turistikamaa juuri osta, joten ei haitannut. Siella taalla nakyi kylla

ihan nattejakin juttuja. 

Perhoslaakso oli viela ihan kiinni talven jaljilta mutta hups kiivettiin portin yli ja 

tehtiin mukava patikkaretki natissa laaksossa. 

Ihan kaupungissa oli Rodin-puisto joka oli myos hieno yllatys. 

Toinen laukuistamme tuli pari paivaa myohassa. Mutta mehan olemme oppineet 

toisten mokista, ja pakkaamme aina kotoa lahtiessa tavarat kahteen laukkuun, 

puoliksi ja puoliksi. Siis ihan kaikki. Nain meilla oli periaatteessa ihan tarpeeksi

vaatteita vaikka toinen laukku ei olisi tullut milloinkaan. Korkeintaan alushousuja

olisi joutunut pesemaan valilla. Suosittelen lampimasti kaikille matkailijoille. 

Monolithos oli myos hieno paikka. Sinne onnistuimme kiipeamaan sadekuurojen

valissa, eika siellakaan ollut tietysti ketaan muita. 

Holocaust day

Tana iltana ja huomenna muistetaan kaikkia 6 miljoonaa

holocaustissa kuollutta, ja myos heita jotka kokivat sen ja jaivat eloon. 

Yleensahan ajatellaan etta leireille viettiin vaan Saksan ja Puolan

juutalaisia, mutta myos suurin osa  Kreikan juutalaisista paatyi

leireille ja harva palasi. 

Myos Rhodoksella oli iso juutalainen yhteiso, josta ei sodan jalkeen

jaanyt paljoakaan jaljelle. Vanhassa kaupungissa on muistomerkki. 

Juutalainen museo ja synagooga olivat nekin viela kiinni, mutta kuulemma

kaymisen arvoisia. Tasta linkista saa paljon tietoa Rhodoksen juutalaisesta

yhteisosta.

Rhodoksen kissoja

Hanen Korkeutensa

 

Ujo.

Tama on minun suosikkikuvani!

Kirjava ja Harmaa Lindoksen Akropoliksella

Uneliaat!

Vaatimaton Missi

 Paikallisen kissojen ystavien vapaaehtoisesti pitama kissakoti.

Tasta paikasta emme tienneet. Menimme katsomaan Gallithea

Springs nimista kylpylaa joka on entisoity hienosti.
Parkkipaikalla pysakoimme ja yhtakkia auton suuntaan
taapersi useempi kymmenen suloista kisua.

Juttelimme siella pitkaan saksalaissyntyisen rouvan kanssa, joka 

niita hoitaa. Vuosittain kuulemma saavat siirrettya adoptioon 

muutamia kymmenia. Etupaassa Saksaan. Italialaiset haluavat

punasavyisia kissoja.

 Tassa yksi asukki.

Huom! Ihanat erivariset simmut!

Kumman varinen kisu Rhodoksella

Tosi huonot kuvat mutta tammoista varitysta en ole kylla ikina

kissalla nahnyt. Etu- ja takapaa ihan eri savya.

Olisko pudonnut takapaa jonnekkin peroksidikulhoon?