Niita retkikuvia sitten

Karmelin vuorilta lauantaina. 

Metsa on siella monimuotoista, on mantyja, tammia ja

muita lehtipuita ja pensaita. Vapaina vaeltelevat lehmat ja vuohilaumat

pitavat huolta maisemanhoidosta.

Kukkiakin loytyi sielta taalta, vaikka tama talvi onkin

ollut harvinaisen kuiva joulukuun alun

lumirysayksen jalkeen.

Piikkisella koynnoskasvilla oli natteja marjoja. 

Alueen druusit kasvattavat oliivipuita. 

Taisi olla lehmalla kirppu hannassa. 

Sitten ikavampaa asiaa, eli kolme vuotta sitten olleen kauhean metsapalon

uhrien muistomerkki. Palosta olen kertonut taalla , taalla  ja taalla. 40

vanginvartijaa jaivat bussissaan tulimereen, kun olivat menossa siirtamaan

laheisen vankilan asukkeja turvaan. Pahaksi onnekseni loysin silloin joltain

kanadalaiselta nettisivulta ruumiiden kuvia. Ei olisi kannattanut.

Vanginvartijoiden lisaksi tuli tappoi kaksi palomiesta ja yhden poliisin.

Osa maisemasta on vielakin todella lohduttoman nakoinen. 

Toisin paikoin ovat pensaat ja mannyntaimet alkaneet kasvaa reippaasti. 

Nuo mannyt ovat vaan aika kyseenalaisia kasveja tulenaralla alueella. 

Palaessaan ne raiskyvat ja lahettavat kipinoita pitkalle ja nain levittavat

paloa eteenpain. Nyt on suunnitelmissa istuttaa alueelle

enemman lehtipuita, kuten tammia ja carob-puita (johanneksen leipapuu).

 Alkuillan maisemaa merelle pain.

Kauniit iirikset kukkivat runsaina. Tallaisille sipulikasveille palo ehka antaa

jopa enemman elintilaa. 

EDIT!

Unohdin mainita etta Jaelin blogilla on kohta 5v-synttarit ja arvonta.
Kauniita palkintoja tiedossa.

Viikonlopun retkikuvia lajitellessa

Pitaa muistuttaa etta Jaelilla on Appelsiinipuun alla-blogin 5-v synttarit ja hieno 

arvonta.

Ja tassa alkuun mukava perhekuva Carmelin vuorten metsikosta. 

Vettä!!!

Kuivuus jatkuu ja jatkuu!

Ei lätäkön pitaisi tammikuussa nayttaa tallaiselta!

Kaunista aamulla

Olipa hieno tuo aamun taivas. 

Harmi vaan etta nuo talot paittavat nyt osan idan maisemasta. Kun muutimme tanne 

yhdeksan vuotta sitten, naita taloja ei ollut ja nakyma oli avoin ihan loputtomiin. 

Ei pida kylla valittaa, kun edellinen asunto oli lahes maan tasolla ja molemmin puolin

talot muutaman metrin paassa. Hyva kun aurinkoa joskus naki, ja sekin tapahtui 

vain kesalla kun aurinko oli tosi korkealla ja paasi talojen valiin

paistamaan. 

Mutta ilmoista kylla valitan, kun koko tammikuussa ei ole satanut

juuri tippaakaan, eika mitaan isompaa ole

tulossakaan ainakaan Forecan mukaan. Kummalliseksi

on tama ilmasto mennyt.

Kayttovedestahan tulee nykyaan iso osa merivedesta

makeuttamalla mutta luonto kaipaa kovasti talven sateita.

Blogin laiskuuteen taitaa olla syyna tuo edellisen postauksen huivi, joka muuten

edistyy ihan mukavasti. 

Käsityöblogin suuntaan?

No ei varmaan mutta toissa kesana ostin vahan lankoja Suomesta
(Novitan Rose mohair) ja tarkoituksena oli kutoa (neuloa, meilla Pirkanmaalla
kudottiin) klassinen Lehmushuivi.
 Lukioaikoina Suomessa kudoin paljon, yleensa villapaitoja. Sukan kantapaakin
oli hallussa. En muuten ymmarra miksi se kantapaa tehdaan nykyaan sillain
paksummalla mallilla. Minusta tavallinen silea neule on ihan ok.

Mutta huivi lahti vauhtiin. Mallin treenasin jo koekappaleeseen pari vuotta
sitten. Nyt se sujuu jo ihan napparasti.

Muuten kutomisen ja virkkaamisen oppiminen oli vasurille yhta tuskaa.
Isosiskoni taisi jossain vaiheessa opetella itse vasurin tyylin ja niin minakin
vihdoin ymmarsin. Ja peililla voi katsoa niita mallikuvia ja sitten se olikin
selvaa.

Kohtahan se on jo valmis!!

Pyykinpesun ihmeellisyyksia

Koneeseen meni lakanoiden lisaksi entisen valkoinen unisukkapari. Ulos

tuli vain yksi sukka. Taas...minulla on jo aika varasto sinkkusukkia 

entisestaan.

Tarkemmin tutkien pussilakanan sisalla, ihan siella peralla, oli pieni

moykky. Siellahan se karkulainen piileskeli. Siis olisi mahdottoman 

mielenkiintoista nahda hidastettuna, miten sukka ryomii kaksi metria

lakanan sisaan tapotaydessa pyykkikoneessa. Ei ollut edes kovin

pitka ohjelma kaytossa.

Tarkennukseksi viela, etta israelilaisissa pussilakanoissa EI ole

niita pienia apureikia ylakulmissa, joten sukalla ei ollut mitaan 

oikopolkua piilopaikkaansa. 

Voisikohan pyykin joukkoon laittaa sellaisen

kapselikameran, joka yleensa niellaan ja sitten

kulkee ruuansulatuskanavan kautta ja kuvaa nakemaansa?

Erämaa kukkii

Talven sateet tulivat myohaan. Narsissit joenuomassa vasta nupullaan mutta 

yhden hienon kimpun loysimme. Tama kasvoi niin pienessa 

kallionkolossa etta kai sen oli pakko kiirehtia kukintaa jos aikoi sen 

toteuttaa ennen kuin maa taas kuivuu. 

Auringon jo laskiessa tuli vastaan myrkkylilja. 

Liikuttavaa nahda mista karusta maaperasta se jaksaa nousta. 

Ihania vanhoja kirjoja

Katselen tassa Ruokamatka Espanjassa ohjelmaa TVkaistalta. Viimeisen
jakson alussa sarjan juontaja Rick Stein lukee pienen patkan vanhasta Laurie
Leen matkakirjasta Espanjaan. Lee reissaili siella 30-luvulla  juuri ennen
sisallissodan syttymista ja kertoo matkastaan kirjassa "As I Walked Out One 
Midsummer Morning".

Hanen lapsuudestaan Englannissa kertoo kirja "Siideria Rosien kanssa", joka
on aikoinaan kaannetty suomeksikin. Luin sen varmaan jo kouluaikoina.

I Can't Stay Long  on myohempi kokoelma matkakertomuksia. Taman kirjan
ostin 70-luvun lopulla kielikurssilla Englannissa, ja mukana on edelleen!

Onko teille kenellekkaan tuttuja nama kirjat? Jos ei, suosittelen lampimasti.
Vanhan kunnon ajan klassikko matkakirjoja.