Sapattiretken jatkoa

Retki oli Kuolleen meren etelaosan seudulla, hotellialuetta vastapaata.

Yhdeksan kilometria patikoitiin yllattavan vaihtelevissa maisemissa. 

Laventeliakin kasvoi. 

Kivettynyt tipu? 

Valilla vahan haastavampaakin kiipeilya. 

Ja tasaisempaa.

 Luonnon taidetta. 

Ja pehmeampiakin muotoja. 

Puuvillan sukuinen villi kukka. 

Myrkyllinen hedelma...

...jonka sisalla oli upea muodostelma siemenia. 

Luolaa 

Tassa oli vanhan linnoituksen raunioita ylhaalla.

Ja tata uutta siltaa ei ihan pienet tulvat vie mukanaan. 

Kuolleella Merella suolaa riittaa

ja se kiteytyy vedesta kaikenlaisiin muotoihin. 

Tamakin rakennelma oli suolaa. Tama tavallinen poytasuola NaCl on oikeastaan jatetta,
jota poistetaan altaista, jotka rikastavat etupaassa kaliumia ja bromia. Jos suolaa ei
aika ajoin poistettaisi, veden pintaa jouduttaisiin nostamaan ja lopulta vieressa olevat hotellit
jaisivat veden varaan.

Loytyihan sentaan yksi lapsuudenajan joulukuva laatikosta

Olen tassa kait7v, ennen koulun alkua saparot leikattiin poikatukaksi.

Kuusi tuntuu isolta, mutta vahan harvalta. Siina taitaa olla ihan aidot kynttilat.

Se joulu oli valkoinen, paatellen mita ikkunasta nakyy.

Kirjat hyllyssa takuulla minun. 

Radiosta isa kuunteli etupaassa uutiset ja saatiedot.

Saatietojen lukemisen aikaan piti olla hiljaa. Olihan

se tarkeaa asiaa maanviljelijalle. 

Hyvaa joulunaikaa kaikille bloggareille!!!

Bussissa tanaan kotimatkalla

Oli niin fotogeeninen ilmestys, etta oli pakko salakuvata. 

Toivottavasti suo anteeksi. 

Aloin jo kuvitella mielessani taman mekkopapan mietteita ja elamantarinaa. 

Partaa on kasvatettu hartaasti. Ihan modernit rastat!!

Urbaania luontoa

Isanta ajeli eilen illalla hakemaan tuttavarouvaa kotiin. Kylaan saapuessa bongasi 

ketun joka ihmetteli tien poskessa maailman menoa. 

Ja parin minuutin paasta shakaalin. Kuvien laatu vahan huono, kun ovat

isannan auton kamerasta. Se kuvaa seka ulos (hyva kolaritilanteissa todisteena)

seka etta myos sisaan (jos matkustajilla on jotain valittamista).

Ja minakin tapasin pupun aamun lenkilla. 

Pipareita itsenaisyyspaivajuhlille

Sunnuntai-iltana leivoin pipareita, tama oli jo toinen satsi. Ensimmainen 

kun oli vahan sellainen koevedos. Hyvin sekin onnistui ja meni nopsaan

kotikayttoon. 

Suomalaistyylista siirappia ei taalla hevin loydy, mutta taatelisiirappi (paikalliselta

nimelta silan) toimii hyvin. Muut mausteet taalta loytyykin ihan joka kaupasta.

Kaneli, kardemumma, neilikka, inkivaari, maustepippuri. 

Uunia pitaa vahdata tarkkaan, kun ohuet ja tummanruskeat piparit palavat

aika akkia. Talla kertaa onnettomuuksia ei kaynyt. 

Taas kerran vanha aidin "101 leivinohjetta" kirja toi hyvan tuloksen.

Pomeranssin kuorta ei nyt ollut mutta ehka maustepippuri korvasi sen. 

Tassa osa suolaisen poydan tarjoiluista meidan suomikirjaston juhlissa. 

Upeita voileipakakkuja. Herkullisia karjalanpiirakoita munavoilla  myos nautimme. 

Taisivat olla viela uunissa lampiamassa  kuvan ottohetkella. 

Ja niita makean puolen herkkuja!

Hanukkakynttilat sytytettiin, laulettiin Maamme-laulu ja kuunneltiin hienoa

viulunsoittoa. 

Kylmaa!!!!! ... EDIT, kylmempaa, aamuraportti

Talla hetkella ihanan Israelin lampotilat nayttavat talta.
Nama tulokset ovat yhdeksalta illalla.
Saapa nahda miten aamulla. Miinuksen puolelle menee varmasti jossain.
Aamupaivalla kavin lenkilla, ja kylla oli aika vilpakka pohjoistuuli
silloinkin.
Ilmastointi kylla osaa lammittaa asunnon ja vihdoin taas nautin monta
vuotta sitten Ikeasta ostetusta  untuvapeitosta, joka on yleensa ihan liian kuuma.

Aamukuudelta olikin sitten ihan pakkasta paikoin!!

Retkella Galileassa

Viime lauantaina retkeilimme kauniissa saassa lantisessa Galileassa. 

Oliivit oli juuri keratty ja maa puiden ymparilla kaannetty. En ole viela kuullut,

millainen sato tana vuonna tuli. Sehan vaihtelee kovasti vuosittain. 

Suurin osa syksyn sateista on tullut taalla maan keskiosissa, mutta

tuollakin huomasin polun vieressa pari kuivahtanutta sienta. 

Ja tallaisen piikkihedelman. 

Patikointipolun keskivaiheilla tutkimme Yechiam-linnoitusta. Se on alunperin

saksalaisten ristiretkelaisten rakentama, 1200-luvulta.  Sata vuotta sen jalkeen mamelukit

tuhosivat sen ja taas myohemmin turkkilaiset ottomaanit rakensivat sita uudestaan. 

 Oppaamme kertoi myos etta jossain vaiheessa Yassar Arafatin Suha-vaimon isoisoisa,

joka asui lahistolla olevassa Accon kaupungissa, 

oli ostanut paikan ja alkanut sita remontoimaan mutta rahat loppuivat kesken. 

Nykyaan Yechiam on kansallispuisto samannimisen kibbutsin alueella. Juhlapyhien aikaan

siella esitetaan ristiretkelaisten ja ritarien teemoissa erilaisia naytoksia. 

Historialuennon jalkeen laskeuduimme jyrkkaa polkua alas laaksoon ja

patikoimme viela reippaasti muutaman kilometrin kunnes tapasimme bussimme

jo pimean laskiessa. 

Tel Avivin rannalla brunssilla

Aurinkoinen aamupaiva (ja netista ostamani ravintolakuponki, jonka

paivamaara oli menossa umpeen), innostivat meita lahtemaan myohaiselle 

aamiaiselle rantaan. Meri oli niin tyyni kun olla voi. Hiljainen itatuuli sai ehka purjeet

pullistumaan tuolla kauempana. 

Alkuun saimme kuplivat Cava-lasilliset. 

Sitten oliiveja, tzasikia, fetajuustoa pestolla ja tonnikalaa. Kaikki olivat

maukkaita. 

Jatkossa munakkaat ja salaatit. Oman benedikt-munat kylmasavulohella annokseni

ehdin jo ronkkimaan ruman nakoseksi. Isanta otti juusto-omeletin. Hyvia nekin. 

Jalkkariksi oli viela vohveli mansikka- ja limesorbetin kanssa. 

Ja kahvi.

Aterian jalkeen katselimme kaunista rantaa.

Paikalliset kisutkin ihailtiin. Tama tuli innoissaan paijattavaksi.

Sisko oli vahan ujompi.

Rannalle on nyt tehty uusia katoksia ja mukavia oleskelupaikkoja. 

Uimassakin vissiin kayty. Vesi on nyt 24-asteista. 

Silmanruokaa myos.

Lentopalloa pelattiin useemmalla kentalla. 

Uutta rakennelmaa rannalla.

Purjeita merella. 

Ja kauniita pilvia. 

Vakea rannalla riittikin ihan tungokseen asti. Ei ihme nain kauniina paivana.