Ennen vanhaan sita on sentaan osattu pukeutua!!

Kolme ladya Tammerkosken rannalla. Ulsterin(?) kaulukset 

ovat niin tarkalleen muodin malliset. Hanskat ja kasilaukut myos.

Hatuista viimeista huutoa.

Oikealla aitini, vasemmalla tatini, keskella tuntematon naapurinlikka,

joka on paassyt isompien kanssa kaupunkiin.

Ja hauskaa vappua kaikille sita viettaville!

Matkamuistoja Kreetalta

Sateisena iltapaivana oli hyva tilaisuus shoppailla.

Kaupassa ainakin oli kuivaa. 

Meille kreikkalaiset Jumbo-kaupat olivat tuttuja jo Rhodokselta. 

Suuri osa kaupasta oli siella taynna paasiaiseen liittyvaa tavaraa.

Tipuja, pupuja, suklaamunia ym. Mina kerasin koriini niinkin eksoottisia

tuotteita kuin keittiopyyhkeita, basilikan siemenia ja D-kokoisia paristot

hassuun laitteeseen jonka olin aikaisemmin ostanut netista. Se poistaa 

villapaidoista yms vaatteista niita arsyttavia nyppyja joita niihin syntyy

ennemmin tai myohemmin. En vaan kotona tule mentya useinkaan taimitarhoille

ja tuon mallisia paristojakaan ei ollut tullut vastaan. 

Isanta vahan ihmetteli, mutta parempihan se on ostaa kayttotavaraa kuin joku 

vaasi tai muu turhuus polya keraamaan.

Muuten etsimme koko saarella jotain pornahtavaa jaakaappimagneettia

ystavalle lahjaksi mutta semmoista ei kumma kylla loytynyt. 

Palapeliosastolla isannan silmaan iski tama kitch-kuva. Sehan otettiin ja 

nyt se on valmis. 

Pyyhkeet ja paristot ovat kaytossa ja basilikan siemenet itamassa. 

No lisaksi ostin marketista (Lidlista!) paikallisia juustoja ja makkaraa. 

Ja taxfreesta rakia. Nekin on jo menneet eivatka jaaneet polya keraamaan.

Mita te ostatte matkamuistoiksi?

Nepalin katastrofia miettien

Luin juuri netista, etta taalla Israelissa on talla hetkella 500 nepalilaista
opiskelijaa. He ovat tulleet ulkoministerion kautta oppimaan uutta
maataloudesta. Talla hetkella heidan mielessaan on varmasti vain huoli
kodista ja perheista.

Lisaksi taalla on paljon nepalilaisia vierastyolaisia, etupaassa hoitamassa
vanhuksia (anopillakin on tallainen, tosin intialainen) ja myos maataloustoissa.

Israelilaisia on Nepalissa kai lahes 2000, suurin osa armeijan jalkeen
reppuretkelle lahteneita nuoria. Osaan ei ole saatu yhteytta, jotkut ilmoittavat
etta ovat jumissa vuorilla ja kylissa ruumiiden keskella ilman vetta ja ruokaa.

Ja tietysti myos jarkytys Nepalin asukkaiden kohtalosta. Lauantaiaamuna kun kuulin
jaristyksen voimakkuudesta, ja kun sanottiin etta on kolme kuollutta, sanoin
etta illalla mennaan jo tuhansissa. Niinhan se oli.

Kuvat luhistuneista kylista antavat ymmartaa, etta katastrofin mittasuhteet
ovat todella suuret.

Israeilissakin on maanjaristysten vaara. Muutama pieni on koettu. Lahes
sata vuotta sitten oli tosi iso, jonka uhreja oli satoja. Jos nyt olisi samanlainen,
mitenkahan kavisi kaikkien uusien tornitalojen.

Mitas muuta siella Golanilla oli?

Uimapaikkoja niille jotka tykkaavat kylmasta vedesta.

 Minttu kasvoi puron aarella. 

 Jannittavia basalttikiven muotoja. Golanillahan on muinoin ollut tulivuoria

ja jaahtynyt laava on paikoin muodostunut tallaisiksi kuusikulmaisiksi

pylvaiksi. 

Vesiputous. Ei ihan Iguassun kokoinen mutta kaunis silti.

Korkeutta noin 30 metria. 

Tammimetsia joissa laidunsi paljon lihakarjaa. 

Eihan tama mikaan suomalainen metsa ole tiheydeltaan. Puiden alaoksat

ovat laiduntavat lampaat ja vuohet napsineet paljaiksi. 

Suomessa nykyaan monet maisemat pusikoituvat, kun ei ole enaa maisemaahuoltavia 

nautoja ja lampaita. 

Siella kaukana nakyy pikkasen lumen rippeitakin Hermon-vuorella. 

Ja reipas retkiporukkamme  matkalla alas laaksoon. 

Ruokaaaaa!!!

Viime viikonloppuna retkeilimme kaksi paivaa Golanilla. Majapaikassamme

oli paaskyjen (olisikohan tervapaaskyja, en ole varma) pesimisaika vauhdissa.

Nama kaverit olivat jo isoja, lahes vanhempien kokoisia. Toisissa pesissa oli 

pienempia poikasia, joskus neljakin. Pesia oli joka paikassa, sisallakin aulassa

ja aulan vessoissa. Ikkunat ovat koko ajan auki ja linnut nayttivat hyvin sopeutuneilta

ihmisten laheisyyteen. 

Nalka oli niilla ainakin koko ajan. 

Paikallislehtea selaillessa

kuolinilmoituksia katsellessa tuli vastaan niin kaunis runo,

etta on pakko jakaa. Siis minulle tama on ihan uusi tuttavuus.

Ehka teille Suomen suomalaisille hyvinkin tuttu, en tieda. 

Alussa ajattelin etta rohkea ja erilainen valinta, mutta olikin yllattaen 

kahdessa ilmoituksessa kolmesta. No se kolmas oli mies....

Pitaisikohan sivistya ja lukea Eeva Kilven tuotantoa enemmankin. 

Viela pari Kreetalta ja sitten loppuu

Sarjassamme isanta ihmettelee:

Ensin aika kotitekoisen nakoinen kulkuvaline,

ja sitten vanha sanomalehden latomakone(?) joka valoi sulasta lyijysta

kirjaimet joiden avulla tehtiin laatat ja lehti painettiin. Isansa oli tammoisen

kanssa aikoinaan toissa, ja konekin kuulemma samanmerkkinen. 

Varikkaita ovia on aina kiva kuvata.

Luostari matkan varrella.

Siella oli myynissa erilaisia pienia metallijuttuja, ilmeisesti mita halusi 

rukoilla tai pyytaa. Tervetta jalkaa, vauvaa, puolisoa...

Uuni, mylly ja oliivioljyn tekemiseen tarkoitettu puristin.

Ja pieni patikkaretki rotkon kautta rannalle. 

Nakyyko kiipeilija?

 Siella se on, melkeen jo ylhaalla.

 Kesalla taalla voisi olla kiva uida. Nyt meri oli kylma ja aallokkoakin riitti. 

Kappeli patikkapolun varrella.

Lisaa kiipeilijoita. Yksi pari jonka naimme, oli ihan harmaatukkainen 

ja varmaan kuusissakymmenissa. 

Vanhakohan tama puu mahtaa olla?

Ja viela Matala-paikan rantaa. Taalla luolissa asustelivat hipit 70-luvulla. 

Etta vesi voi olla niin kirkasta!

Tarkoituksena oli kayda Spinalongan saarella. Oli kuitenkin niin tuulista etta 

tahyilimme maisemia mantereelta. Suosittelen Viktoria Hislopin Saari-kirjaa kaikille. 

Ja hullu vuohi joka tykkasi puissa kiipeilla. 

Blogisynttarit!!

Blogini tayttaa tanaan kunnioitettavat kuusi vuotta!
Jos se olisi lapsi, se menisi kouluun ekaluokalle syksylla.

Kiitos kun olette jaksaneet kayda lukemassa ja kommentoimassa
koko taman pitkan ajan. Itse olen saanut  uusia virtuaaliystavia
ja muutaman tavannut ihan "oikeestikin".

Suomen kieli on myos saanut kaipaamaansa harjoitusta, ja valokuvien
ottamiseen on enemman motivaatiota.

Kuva-arvoitusten vastaukset!

No se eka oli radio, seinalle ripustettava. 

Nakyyhan siina tuo nuppi ja 'vol' lukee. 

Ja Toshiban mainos vuodelta 1961. Hi-Fi Wall radio. 

 Eli eipa ole niin kauhean vanhakaan. Yhta nuori kuin mina :).

Radion ja tuon mainoksen loysin Kuukkelin avulla taalta. 

Toinen olikin helpompi. Sirokko ja Kristiina (joka kommentoi gmailin kautta)
Tiesivat. Eli  sehan oli paasiaisen paha mies eli Judas Iskariot joka
siella hirressa keikkui.
Kristiina kertoi asiasta nain:

Muutamilla paikkakunnilla Juudaksen polttaminen kuuluu pääsiäisperinteisiin, mutta ei suinkaan
 joka paikassa - Rethimnonissa ei harrasteta tätä perinnettä, mutta Hanian kupeessa, Soudassa 
kuulemma kyllä siinä määrin, että vaarana on kirkonkin palaminen! Roihu on pelottavan voimakas.

Eiko Suomessakin paasiaiskokkoja jossain pain polteta?

Toinen kuva-arvoitus ja VASTAUKSIA odotellaan edelleen ensimmaiseenkin!

Kukahan se tuolla hirressa keikkuu Agios Nikolauksen lahdessa,
ja joutuu myohemmin  poltettavaksikin?
Eiliseen kysymykseen loysin jo Kuukkelista vastauksenkin.

Kuva-arvoitus

Mikahan tama vempain mahtaa olla?  Ihan oikeasti arvoitus,
kun emme itsekaan tieda. Kuvattu jonkun Kreetan luostarin museossa.
Eli auttakaa!

Kreetan toreilta

Ensin Heraklionista. 

No kalaa tietysti. Saarellahan ollaan. 

 Nyt on artisokkien aika.

Nama olivat minulle uutta lajiketta, meilla on lehdissa

pyoreat karjet. 

 Ja manssujen.

Meli eli hunajaa. Jostain syysta en tykkaa hunajasta vaikka kaikki muu makea

meneekin. Siina on joku kumma sivumaku joka ei tunnu kivalta. 

 Isanta ostamassa verhokangasta. Onneksi ei 

loytanyt mitaan sopivaa. 

 Ja kenkien myyjan poika meditoimassa.

Sipulit olivat tosi raikkaan ja pirtsakan oloisia. 

 Ja saman myyjan porkkanoita. Ihan teki mieli ostaa. Niin kauniisti 

oli niputettu nekin. 

 Etanat yrittavat paeta kopasta varmaa kohtaloa kuumalla pannulla. 

Hanian kauppahallissa oli tunnelmaa. 

Ja meille vahan eksoottisempaa tavaraa lihakaupassa. 

Kiva etta pupuille oli jatetty sukat jalkaan. 

Turkista aikoinaan  tuttu kokoretz valmiina grilliin. Kerta riitti. Epamaaraisia 

sisuskaluja joiden ymparille kieputettu suolia. Ei mun juttu, vaikka tykkaankin

 maksasta, munuaisista, sydamesta ym "normaaleista" sisusherkuista.