Aamukavelylla Galileassa

Herasimme jo ennen kuutta. Illalla oli tuore vuohenmaito laitettu juustoentsyymin

kanssa hautumaan ja nyt siirsimme sen kangaspussiin valumaan. Sitten lahdimme ulos

viileaan aamuilmaan. 

Oliiveja palmun takana. 

Tassa greippeja.

Ja luumuja. Niita toimme kotiinkin pari kiloa.

Ekan kerran elamassa nain miten kivihedelma kasvaa. Harmi kun tuli niin epatarkka kuva.

Telttailijoita. 

Vesi virtaa nain loppukesastakin. 

Ja viela toinen telttailualue. Vahan ahdasta minun makuuni. 

Isanta bongasi kalastajankin. 

Han sanoi etta forelleja on. Pikkasen ihmeteltiin. Mutta ehka paikalliselta kalakasvattamolta

karanneita voi ollakin. Ehka...

Jotain ulpukan nakoisia kukkia myos. 

Ja aika pelottava linunpelatin. 

Juusto oli ainakin reissun aikana valuttanut turhat vedet pois. Kierittelimme massan 

pieniksi palluroiksi ja laitoimme oreganoa ja oliivioljya mausteeksi ja hyvaa oli. 

Ja tassa viela rouvavuohi joka meille sen juuston tuotti. 

Luonnon oma fish spa

Pohjoisen Galilean parasta antia ovat purot jotka jaksavat

virrata viela nyt kesan lopullakin. Ja meilla oli onnea, kun 

loysimme lomalaisten tungoksessa ihan oman paikan. 

Vesi oli hadin tuskin 20 astetta. 

Puro oli taynna pienia kaloja, jotka tulivat tekemaan ihonkuorintaa jalkateriin. 

Ihan hellavaraisesti, ei mitaan agressiivista pureskelua, kuten meressa joskus. 

Olisin voinut varmaan istua tassa vaikka iltaan asti jalkojani hoitamassa. 

Viikonloppua Galileassa

Vietimme ihanan viikonlopun miehen veljen tuttavien kodissa pohjois-Galileassa.
Isantavakea emme tavanneet, olivat raukat Islannin kiertomatkalla. Siella ilmat ovat
varmaan hiukan viileammat kuin tuolla, paivalla oli 36 astetta.
Rannikon kosteus onneksi puuttui.
Talon rouva on hyvin taiteellinen, ja harrastaa maalauksen lisaksi muun muassa
huonekalujen entisointia ja vanhojen tavaroiden metsastysta kirppiksilta.
 Herralla on pihalla upea puusepanverstas koneineen.
Ihmettelemista riitti.

Nettikauppaa ja miten reklamaatio pitaa hoitaa

Tilasin netista Next-kaupasta housut. Olen taalta ostanut 

aikaisemminkin teepaitoja, leggingseja ja muuta pienta.

Tosi edulliset hinnat, ilmainen postitus. Aina on toiminut hyvin ja koot

ovat olleet sopivia. Ihan reilujakin 38-kokooni. 

Israelilaiset ostavat taalta tosi paljon lasten vaatteita. Aina kun menen postiin,

pakettihyllyilla nakyy paljon Next-kaupan pussukoita. Ainakin heidan

kataloginsa kuvissa lasten vaatteet nayttavat tosi suloisilta. Tuttavien mukaan

myos ihan laadukkaita olevat. 

Mutta nyt tuli aivan liiankin  isoa kokoa minun poksyihini. Siis koko oli 38

mutta mitta ei. Pesinkin ne, ajattelin etta jos kutistuu mutta ei.

Kylla 38-koon housujen pitaisi olla vyotarosta VAHAN vahemman kuin 88 senttia. 

Tilauksen sain jo kesakuussa, mutta vasta nyt ehdin siita firmalle

postaamaan. En mitaan kummallista odottanut. 

Mutta kas, lahetin heille mailin kuvineen ihan vaan infona.

Kirjoitin etten viitsi niita edes palauttaa kun postissa jonottaminen vie

turhaa aikaa. 

Lahetin mailin noin kello 21:30. Yolla puoli kahden aikaan oli jo tullut

vastaus etta ovat kovin pahoillaan ja palauttavat rahat minulle. 

Paivaa myohemmin tuli myos Paypalin ilmoitus etta raha on tulossa 

tililleni takaisin. Eihan tassa ollut kyseessa kuin joku 15 euroa mutta 

kumminkin. Taidampa kayttaa taman rahan meidan naapurin ompelialla,

joka on isannanakin housuja fixannut. 

Aika ruma palapeli

Mutta tuli tehtya nopsaan viikossa tama Pieter Brueghelin

Babelin torni. Kuuluisa fleemilainen maalari, teoksensa kylla aika 

erilaisia muihin sen ajan maalauksiin verrattuna. Tulipa vaan opiskeltua

pikkasen taidehistoriaa taman kautta. 

Sain sen miehen veljelta, olivat loytaneet varastoa siivotessa. 

1500 palaa, hailakat varit ja epailys etta montakohan palaa on heidan

lapsillaan aikoinaan mennyt hukkaan. 

No yksi vaan oli, vasemman alakulman vedesta. Isanta taydensi sen hienosti, 

leikkasi laatikon kuvasta sopivan palan. 

Uhkailimme veljen perhetta, etta kehystamme ja tuomme tauluna lahjaksi. 

Kumma kun eivat halunneet. 

Mukavaa terapiaa kumminkin viikon tylsien tyopaivien jalkeen. 

Iki-ihana Katri Helena

Katri Helenalle myohastyneet synttarionnittelut!

Hyvin on tuuli tyttoa kuljettanut.

Oli jo isani suosikkilaulaja (Tapsa Rautavaaran lisaksi) ja
usein hanta taallakin kuunnellaan.

Taidenäyttelyssä Längelmäellä

Leporannan nayttely oli taas tosi hieno. Samoin kuin ne pienet kylatiet,

jotka sinne vei. Meidan jokavuotinen suosikki. Taidetta jota meikalainenkin

taidejuntti ymmartaa. Kuvat kannykalla, kun jai kamera vahinkossa kotiin.

Vanhoja leluja

Kaimme myos kivassa vanhojen lelujen nayttelyssa, joka oli jarjestetty kylan

voimin luokkatoverini Arjuskan salonkiin. Hienoa etta pieni kylayhteiso toimii ja

elaa ja jaksaa suunnitella, kerata ja panna naytteille mielenkiintoisia juttuja.

Oli muuten kansainvalinen meininki tana sateisena heinakuun sunnuntaina. 

Tuossa keskella mukava iranilainen kurdipariskunta, joka on tullut Suomeen pakolaisina  parikymmenta vuotta sitten. Ensin Kemiin ja nyt asuvat Turussa. Poika on jo kaynyt Suomen armeijankin. Ja tassa kuunnellaan juuri heidan supisuomalaisten ystaviensa musiikkiesitysta

hepreaksi! Niin se pallo vaan globalisoituu ihan yllattaen aina joskus.