Kaimme myos kivassa vanhojen lelujen nayttelyssa, joka oli jarjestetty kylan
voimin luokkatoverini Arjuskan salonkiin. Hienoa etta pieni kylayhteiso toimii ja
elaa ja jaksaa suunnitella, kerata ja panna naytteille mielenkiintoisia juttuja.
Oli muuten kansainvalinen meininki tana sateisena heinakuun sunnuntaina.
Tuossa keskella mukava iranilainen kurdipariskunta, joka on tullut Suomeen pakolaisina parikymmenta vuotta sitten. Ensin Kemiin ja nyt asuvat Turussa. Poika on jo kaynyt Suomen armeijankin. Ja tassa kuunnellaan juuri heidan supisuomalaisten ystaviensa musiikkiesitysta
hepreaksi! Niin se pallo vaan globalisoituu ihan yllattaen aina joskus.
3 kommenttia:
Kiva postaus. On todella hauskaa, että saan minäkin nähdä, mitä vanhoja ja rakkaita aarteita ihmisillä on kodeissaan. Noihin leluihin liittyy tunnetta ja muistoja. Niitten kanssa on mielikuvitus saanut vapaasti kasvaa ja lentää.
Näytti niin tosi tutulta tuo keltainen nalle..
Siella oli ainakin kaksi tutun naköista lelua, noita nukkeja on meillakin ollut lapsuudessani aidin leikeista perintöna.
Lähetä kommentti