Seuraavana aamuna lahdimme liikkeelle aikaisin.
oli aikoinaan matala soinen jarvi, joka kuivatettiin
peltomaaksi 1950-luvulla. Tulokset eivat kuitenkaan olleet
tyydyttavia. Lannoitteet alkoivat valua Gennesaretin jarveen,
turve ei ollut hyvaa viljelymaata ja myos herkkaa syttymaan tuleen
ja vaikeaa sammuttaa.
1990-luvun alussa sateinen talvi aiheutti suuren tulvan alueelle, ja
osa siita paatettiin palauttaa luonnonmukaiseen tilaan.
Muuttolinnuille tama oli todella hyva juttu. Euroopan ja Afrikan valia
kulkevat linnut eivat mielellaan ylita suuria merialueita, ja kiertavat
usein joko Gibraltarin tai Israelin kautta. Nyt Hulan alueesta tuli
loistava lepopaikka pitkan matkan varrella. Taalta kulkevat muun muassa
kymmenet tuhannet kurjet. Osa niista jaa myos tanne koko talveksi.
Pysahtyvia lintulaumoja myos ruokitaan jotta ne eivat levittaytyisi tekemaan
tuhojaan ymparoivilla viljelyksilla.
Nyt alkukesasta ei kovin paljon lintuja alueella nakynyt. Bongasimme
pelikaaneja, kuningaskalatajia ja hyvin agressiivisesti pesiaan puolustavia
kynsihyyppiä . Niiden kamikaze syoksyt olivat todella pelottavia ja
lahes hipoivat meita. Teravan nokan lisaksi niilla on todellakin siivissaan
kynnet. Hyyppa pesii mahan, ja munat ja poikaset ovat variltaan
niin maastoutuneita, etta kokenutkaan lintubongari ei niita hevilla
loyda.
Taalla on noim 7 kilometrin pituinen reitti, jonka voi kiertaa kavellen,
polkupyoralla tai paikan paalta vuokrattavalla golfkarrylla. Kuumuuden
vuoksi valitsimme tuon viimeisen vaihtoehdon.
Siina kiukkuinen kynsihyyppa.
Liejukana.
Pelikaaneja jossain kaukana.
Hieno tahystysterassi. Sielta nakyi talla kertaa vaan kuningaskalastajien vikkelia syoksyja
veteen.
Kalojakin oli nakyvilla.
Jatkoimme matkaa ja plataanipuun varjossa katselimme erilaisia lomanviettotyyleja.
Kajakki, kumivene, vesipiippu tai grilli. Kaikki yhdessa tai erikseen.