Jatkoa Galilean lomalle

Seuraavana aamuna lahdimme liikkeelle aikaisin.

Kohteena Hula-laakson luonnonsuojelualue. Laaksossa

oli aikoinaan matala soinen jarvi, joka kuivatettiin 

peltomaaksi 1950-luvulla. Tulokset eivat kuitenkaan olleet

tyydyttavia.  Lannoitteet alkoivat valua Gennesaretin jarveen,

turve ei ollut hyvaa viljelymaata ja myos herkkaa syttymaan tuleen

ja vaikeaa sammuttaa.

1990-luvun alussa sateinen talvi aiheutti suuren tulvan alueelle, ja

osa siita paatettiin palauttaa luonnonmukaiseen tilaan. 

Muuttolinnuille tama oli todella hyva juttu. Euroopan ja Afrikan valia

kulkevat linnut eivat mielellaan ylita suuria merialueita, ja kiertavat

usein joko Gibraltarin tai Israelin kautta. Nyt Hulan alueesta tuli

loistava lepopaikka pitkan matkan varrella. Taalta kulkevat muun muassa

kymmenet tuhannet kurjet. Osa niista jaa myos tanne koko talveksi.

Pysahtyvia lintulaumoja myos ruokitaan  jotta ne eivat levittaytyisi tekemaan

tuhojaan ymparoivilla viljelyksilla.

Nyt alkukesasta ei kovin paljon lintuja alueella nakynyt. Bongasimme

pelikaaneja, kuningaskalatajia ja hyvin agressiivisesti pesiaan puolustavia

kynsihyyppiä . Niiden kamikaze syoksyt olivat todella pelottavia ja 

lahes hipoivat meita. Teravan nokan lisaksi niilla on todellakin siivissaan

kynnet. Hyyppa pesii mahan, ja munat ja poikaset ovat variltaan

niin maastoutuneita, etta kokenutkaan lintubongari ei niita hevilla

loyda. 

Taalla on noim 7 kilometrin pituinen reitti, jonka voi kiertaa kavellen, 

polkupyoralla tai paikan paalta vuokrattavalla golfkarrylla. Kuumuuden

vuoksi valitsimme tuon viimeisen vaihtoehdon. 

Matkan alussa nautimme myos mulperipuun marjoista.

Siina kiukkuinen kynsihyyppa.

Liejukana. 

Pelikaaneja jossain kaukana. 

Hieno tahystysterassi. Sielta nakyi talla kertaa vaan kuningaskalastajien vikkelia syoksyja

veteen.

Kalojakin oli nakyvilla.

Jatkoimme matkaa ja plataanipuun varjossa katselimme erilaisia lomanviettotyyleja.

Kajakki, kumivene, vesipiippu tai grilli. Kaikki yhdessa tai erikseen.