todistaa askelmittarini.
Kuusi paivaa, kaikki liikkuminen jalan. Kaytimme metroa vain lentokentalta
kaupunkiin ja takaisin.
Ateena ei ole ollut varsinaisesti matkakohdehaaveissani koskaan ihan
karkisijoilla. Nyt kuitenkin sattui sopiva ajankohta. Toimistosta "pakkolomaa"
pyhien vuoksi, miellyttava vuodenaika saiden puoleen, ja myos pieni laiskuus
sen suhteen, etten viitsinyt suunnitella mitaan road trip-tyylista reissua.
Nehan ovat meidan suosikkeja, mutta ainakin Valimeren seudulla kivempia
kevatpuolella, kun luontokin on vihrea.
Lento oli taas mukavaan inhottavaan aikaan, kello 5 aamulla. Kun taalla
pitaa olla kentalla kolme tuntia ennen, jaivat younet aika vahalle.
Onneksi lentoaika on vaan kaksi tuntia, ja Aegeian-yhtion koneessa oli
jopa suht hyvat jalkatilat ja jopa pienta tarjoilua. Metrolla paasimme
sujuvasti Symtagma-aukiolle kaupungin keskustaan. Sielta muutama minuutti
kavellen Airbnb-asunnollemme.
Asunto sijaitsi vanhassa Plakan kaupunginosassa. Sijainti paras mahdollinen
kaupunkilomalle. Hyvat arvostelut edellisilta vierailta. Hinta 290 euroa
viidesta yosta. Ainakin meille tallainen asunto on kivempi kuin hotellihuone.
Varsinkin jos viivytaan pidempaan, ja asutaan keskustassa, jossa lahin
kahvila on viereisessa talossa ja aamiainen hoituu silla. Autoreissulla
maaseudulla hotelli on on kylla hyva.
Vuokraisantamme Chris oli vartin myohassa mutta lahetti siitakin tekstarin.
Hyvalla syylla myohassa, kun oli hakenut kipean kissansa laakarista
(juu ei mikaan tekosyy, naimme kissareppanan autossa).
Alkuun oli suunnittelilla vahan lepoa lyhyiden younien paikkaamiseksi,
mutta eihan sita malttanut. Heti vaan Akropoliksen kukkulalle.
Ostimme 30 euron liput joihin kuului sitten monia muitakin arkeologisia
paikkoja, joissa sai lipulla kayda viiden paivan aikana.
Linkit tassa ovat suomeksi kaikki, kun niiden tietoja on turha tanne kopsata.
Kannattaa lukea, minakin aion tehda sen nyt vahan jalkikateen (punastuu)!
Herodes Atticuksen teatteri. Siella nykyaan esityksia.
Vakea riitti mutta ei liikaa tungokseen asti.
Erekhtheion jossa tama kuuluisa karyatidi-pylvaikko.
Dionysoksen teatteri.
Maisemia kukkulalta. Taustalla Lycavittos-kukkula.
Zeuksen temppeli.
Tasta kattokuvasta voisi saada hyvan palapelin.
Jatkoimme matkaa Hefaistoksen temppelille.
Olipa hyva kun koulussa aikoinaan opimme ne pylvaiden muodot. Joonilainen,
doorilainen ja korinttilainen, muistatteko ne erot??
Matkalla oli tammoisia pysteja, olisivatko hautamerkkeja.
Lounaan ja illallisen valimuoto Carte Postale ravintolassa. Hyva kreikkalainen salaatti,
lampaankyljyksia ja puoli litraa talon valkoviinia. Vilkkaan kavelykadun
vieressa, joten yksi parhaimmista harrastuksistamme, eli peoplewaching sujui myos.
Voiko sen parempaa toivoa.
Tasta valuimmekin vahitellen matkamuistokujia pitkin ansaittuun lepoon.
7 kommenttia:
Ateena olisi ollut siinä ihan vieressä, mutta meistä vain mies sai siellä käytyä. Olisi kyllä ihan kiinnostanut. Kiva siis nähdä tämä.
Tuonne haluaisin, historia oli lempiaineeni aina koulussa joten piti kayda ihan tarkistamassa netin syvereista muistinko oikein nuo eri pylvastyypit :D
Inter raililla tuolla oleiltu,mutta onhan siita jo aikaa...
Kylla minulla on pylvastyypit unotuneet taysin.Tuntuu,ettei muista enaa mitaan oppimaansa.
Kiitos kuvista! Ateenassa halusin aina ennemmin käydä, mutta viime vuosina Ateena ei kuitenkaan ole enää kuulunut toivematkakohteisiini. Mistä mahtaa johtua?
Mä en ole koskaan osannutkaan mitään pylvästyyppejä, mutta inhosinkin aina historiaa koulussa. :-)
Hienot kuvat,ja hieno matka.Kävittekö ihan kaupungissakin vai vain antiikin paikoissa? Tuttavani täältä kävi myös Ateenassa nyt pyhien aikaan ,ja oli kiva seurata hänen kuviaan sieltä instan kautta:)
Paluumuuttajatar,
taisi olla liian lahella. Ajattelit etta kyllahan sinne aina ehtii.
Petra,
sinullahan se olisi lahella, Izmirista menee varmaan laivoja?
Lisay,
minunkin piti niita pylvaita vahan kertailla.
Satu,
minakin inhosin historiaa koulussa. Mutta kylla Ateenassa on paljon muutakin nakemista.
Jael,
koko kaupunki koluttiin, jatkoa tulossa.
Minä kiinnostuin historiasta vasta täällä, missä se oli kirjaimellisesti käsin kosketeltavissa. Pylväät on pyhästi unohduksissa, mutta hienoja kuvia on silti kiva katsella. Oikein nauratti tuo palapeliaddiktin näkemys, niin totta, itseltä vaan on sekin harrastus jäänyt netin alle.
Lähetä kommentti