Ihan unohdin etta piti kertoa retken toisesrtakin puoliskosta. Historian ja
kulttuurin jalkeen vahan luontoa. Kavimme Prat-joella ja lahteella, josta
viela muutama vuosi sitten otettiin vetta Jerusalemiin. Taalla lahteet eivat
yleensa ole luonnollisessa tilassa, vaan niiden vesi on ohjattu jo vuosisatoja
sitten erilaisiin altaisiin kayton helpottamiseksi.
Tassa paikallinen nuoriso nauttii raikkaasta vedesta.
Opas selostaa. Tama lahde on siita erikoinen, etta noin 20 minuutin valein altaan
veden pinta laskee huomattavasti. Kun "sailio" tayttyy, se purkautuu ulos ja imaisee
mukanaan pinnan alas.
Jatkoimme matkaa jonkun verran puron varrella. Vesi virtaa Jerikon suuntaan.
Vihrea kasvillisuus korostaa eramaan kuivuutta.
Eramaallakin on omat upeat varinsa.
Tama onkin jo Kuolleen meren rannalta. Siellakin on rykelma makean veden lahteita.
Kasvillisuus tietysti nauttii tasta harvinaisesta ihmeesta. Altaiden lisaksi paikalla on
suljettu alue jonne paasee vain oppaan johdolla.
Vuosi sitten taalla oli iso tulipalo, mutta luonto nayttaa jalleen vihrealta.
Tahystystorni.
Kaislikkoa.
Pikkukaloja myos nakyi.
Lahteiden vedet virtaavat Kuolleeseen mereen...
...joka on nykyaan niin matalalla ja kaukana. Jordanian vuoret toisella puolen.
Tama on hepreankielella Sedomin omena. Myrkyllinen,
kuinkas muuten.