Olipa taas komea auringonlasku!

Kuinkahan monta triljoonaa auringonlaskukuvaa maailmassa on?

Mutta on se vaan aina hienoa.

Karsimyskukkkakoynnos pukkaa kukkia paivittain. Avautuvat aamulla ihan minuutissa,

ja illalla kuihtuvat. Kyttaamme niita ja polytamme pienella pensselilla, kun tanne ylailmoihin

saapuu aika vahan hyonteisia. Onnistumisprosentti on noin 80. Pienia raakileita

on jo muutama.

Mies taas mietti ja ihmetteli kukan monimutkaista rakennetta.

Miksi heteita on viisi ja emilla kolme tuollaista tassua?

Ja variloisto senkun kehittyy.

Varit heijastuivat myos vastapaata olevan uuden talon ikkunoihin.

Aika hyvin nakyy muuten heidan olkkareihin sisalle. Pitaisko laittaa

kaukoputki asemiin?

Mitä maksaa?

Loysin mielenkiintoisen nettisivuston kuukausi sitten miettiessani
kannattaako ostaa tupakkaa Tel Avivin lentokentan taxfreesta vaiko
jattaa ostokset Belgradiin ihan tavallisiin kauppoihin.

Ja hyva etta osasin sita tietoa etsia. Taalla taxfreessa aski maksaa yli nelja
euroa, Belgradissa 1.6 euroa.

Minua tama tieto ei miljonaariksi tehnyt, kun poltan yhden tupakan silloin
talloin iltaisin drinkkilasin hoysteena, mutta sivut olivat niin mielenkiintoiset
etta niita voi katsella tuntikausia. Keskivertopalkatkin nakyvat.

Linkki on tassa. Sivuilta voi tutkia muitakin tietoja, esimerkiksi maiden
saasteita taalta.

Tuossa kuvassa nakyy Israelin hintoja. Suosittelen erityisesti tutkailemaan
taksien halpoja taksoja. Sen jalkeen varmaan ymmarratte, miten minulla
on paljon omaa aikaa roikkua netissa ja blogeissa, kun isannan pitaa tehda
tosi pitkaa paivaa (ja yota) etta saisi edes vahan leipaa poytaan  :).

Tietyn maan tietoja katsoessa valuutta on alussa paikallinen, mutta sen voi
vaihtaa euroihin.

Tyomatkalla bongattua osa 6

Pitkasta aikaa...

Jacarandapuut kukkivat. Koska lehdet ovat vasta puhkeamassa

tai hyvin pienia, kukat ovt tosi vaikuttavia.

Isäntäkin kuvaa ja pakolaisista mietteitä

Oli bongannut eritrealaisia pakolaisia/maahanmuuttajia 

hääjuhlien tuoksinassa. Hieno kärry heilla oli. Ei vaan, ei ole mitaan pahaa

sanottavaa naista laittomasti tanne tulleista kymmenista tuhansista eritrealaisista

ja etelasudanilaisista ihmisista. Vaikean matkan ovat tanne tehneet Egyptin ja

Siinain kautta. Paikalliset beduiinit heita siella kuuleman mukaan, riistivat,

ryostivat ja raiskasivat. Taalla tekevat toita hotelleissa, ravintoloissa ja missa

vaan. Tietysti pakkokin on kun paikallinen sossu ei heille mitaan anna. 

Silloin talloin on jotain rikostapauksia, mutta mielestani tosi vahan ottaen huomioon

heidan maaransa. 

Nyt on rajalla aita eika lisaa juuri tule. Hallituksen pitaisi kylla ottaa asiat haltuun

ja hoitaa nama nykyiset jollain tavalla. Ei heita kai voi kotimaihinsakaan palauttaa

kun siella on heille vaarallista. 

Ja oli viela tallaiset hassut heppapatsaatkin jostain bongannut. 

Ehdotin etta jos parvekkeelle laitettaisiin tallainen. 

Jatkoa vanhoihin retkikuviin

Ihania vasikoita oli laitumella vaikka kuinka. Tuli ikava 

muinaisia kibbutsin navettahommia.

Onnellinen isukki?

Synagoogan raunioita opas selitti pitkaan.

Ja vehreaa luontoa jatkossa.

Yksi pieni matkalainen vasahti vahan kesken.

Vahan vanhempia retkikuvia

Huomisen retki peruuntui viime yon ja aamun sateisen vuoksi. 

Taitaa olla ensimmainen kerta, kun retkiryhmamme useamman kymmenen vuoden

historiassa joudutaaan retki perumaan TOUKOKUUSSA sateen vuoksi. 

Tai eihan huomenna enaa sada mutta reittimme olisi kai liian mutainen

ja liukas ja nain ollen reissu siirtyi viikolla. 

Silla valin voimme katsella paasiaisen alla tekemaamme Galilean retkea. 

Kavimme Zfat tai kuten englanniksi kirjoitetaan Zafed-kaupungissa. 

Taalla oli ennen paljon taidegalleriota. Nykyaan vahemman, kun kaupungista

on tullut enemman ortodoksijuutalainen. 

Vahan kuitenkin semmosta hippityylia, paljon uusia uskoon tulleita.

Synagoogasta. 

Ja taidettakin.

Galilean maisemia. Tuo karumpi puoli takana on jo Libanonia.

Tuolla kaukana haamottaa Hermon-vuori ja pikkasen luntakin viela 

suiella huipulla jos oikein tarkkaan katsoo. 

Ja maisema youth hostellin huoneestamme Pekiin-druusikylassa.

Sataa ja salamoi

Ihanaa etta viela toukokuussa saamme kunnon sateen.

Sadetutka nayttaa tilanteen. Ilma puhdistuu polysta. 

Onko mitaan parempaa unimusiikkia kuin sateen ropina parvekkeella?

Vaan kun ei malta menna nukkumaan sita kuunnellessa. 

Itsenäisyyspaivää

Nainhan sita taalla yleensa vietetaan, kansallinen grillauspaiva.
Mina en nokkaani parveketta pidemmalle laittanut. Joskus vuosia sitten
olemme vastanneet ystavien kutsuun grillaamaan jonnekin puistoon tai
metsaan. Ei enaan ikina, kun matkalla ruuhkissa kirosimme seka itseamme etta
kutsujia.

Saa oli tanaan kuuma, polyinen, harmaa ja pilvinen.  Aamupaivalla,kun hoidin
parvekekasveja, rymisteli ylitseni TOSI matalalla kolme isoa armeijan helikopteria.
Upeita! Minulla on aina ollut joku fetissi helikoptereita kohtaan. Monta
vuotta sitten mies oli tilannut minulle synttarilahjaksi kopterilennon. Edellisena
paivana oli ollut joku onnettomuus ja lennot oli lakkautettu. Mutta joskus se
viela tapahtuu! Nama kopterit olivat osa isoa ilmavoimien naytosta
Tel Avivin rannalla.

Itsenaisyyspaivaa edeltaa sodissa kaatuneiden muistopaiva. Siella telkkarissa
on sellaisia tarinoita, etta edes tammoinen kivisydan puhkeaa kyyneliin
niiden edessa. Tuloksena edellisten vuosien  kokemuksista, en katso!

Isanta lahti taksia ajamaan eilen illalla, mutta palasi aika nopsaan kotiin, kun
hassakka Tel Avivissa oli sita luokkaa ettei huvittanut ruuhkissa ja humalaisia
juhlijoita enaa kyytia.

Pihveja olemme toki syoneet, kolme paivaa perattaen, mutta ihan kotona
ja pannulla tehtyina.  Pitihan sita ostaa kun oli tarjouksena marketissa.
Miehelle entrecotea ja minulle sirloin. Loput lihat laitoin pakkaseen.

Eilen juuri mietiskelin, etta vaikka on itse tosi laiska, eika halua mitaan
extreme-toimintaa  tehda, niin ymparilla kylla tapahtuu koko ajan ettei parempaa tarvii.
Se kai taman maan viehatys onkin. Usein myos inhotus...

Mutta perjantaina on luvassa kiva retki Jerusalemin lahelle.

Oli siella Novi Sadissa muutakin nakemista

Aamu oli taas, kuinkas muuta, sateinen.

Belgradin juna-asema naytti  todella lohduttomalta. 

Asemarakennus oli kaunis, mutta paljon parempia paivia nahnyt. 

Kaytosta poistetuilla raiteilla seisoi surullisia vanhoja vaunuja ja vetureita.

Tunti ja vahan enemman koroteltiin hiljakseen  (ei todellakaan mikann Pendolino)

ja saavuttiin Novi Sadiin. 

Isanta halusi aamiaita ja niin vedetttiin borek-piiraat napaan ja sitten vanhan kaupunkiin.

Siella olikin yllattavan tyylikasta.

Sadekin lakkasi. 

Ja sitten kuuluisaan linnoitukseen Tonavan toisella puolen. 

 

Komea pari tuli haakuvia ottamaan. 

Ja sitten takaisin kaupunkiin. 

 

Entinen synagooga loytyi myos. 

 

Tyhjät penkit

odottavat istujiaan Novi Sad kaupungin puistossa.