Mina en nokkaani parveketta pidemmalle laittanut. Joskus vuosia sitten
olemme vastanneet ystavien kutsuun grillaamaan jonnekin puistoon tai
metsaan. Ei enaan ikina, kun matkalla ruuhkissa kirosimme seka itseamme etta
kutsujia.
Saa oli tanaan kuuma, polyinen, harmaa ja pilvinen. Aamupaivalla,kun hoidin
parvekekasveja, rymisteli ylitseni TOSI matalalla kolme isoa armeijan helikopteria.
Upeita! Minulla on aina ollut joku fetissi helikoptereita kohtaan. Monta
vuotta sitten mies oli tilannut minulle synttarilahjaksi kopterilennon. Edellisena
paivana oli ollut joku onnettomuus ja lennot oli lakkautettu. Mutta joskus se
viela tapahtuu! Nama kopterit olivat osa isoa ilmavoimien naytosta
Tel Avivin rannalla.
Itsenaisyyspaivaa edeltaa sodissa kaatuneiden muistopaiva. Siella telkkarissa
on sellaisia tarinoita, etta edes tammoinen kivisydan puhkeaa kyyneliin
niiden edessa. Tuloksena edellisten vuosien kokemuksista, en katso!
Isanta lahti taksia ajamaan eilen illalla, mutta palasi aika nopsaan kotiin, kun
hassakka Tel Avivissa oli sita luokkaa ettei huvittanut ruuhkissa ja humalaisia
juhlijoita enaa kyytia.
Pihveja olemme toki syoneet, kolme paivaa perattaen, mutta ihan kotona
ja pannulla tehtyina. Pitihan sita ostaa kun oli tarjouksena marketissa.
Miehelle entrecotea ja minulle sirloin. Loput lihat laitoin pakkaseen.
Eilen juuri mietiskelin, etta vaikka on itse tosi laiska, eika halua mitaan
extreme-toimintaa tehda, niin ymparilla kylla tapahtuu koko ajan ettei parempaa tarvii.
Se kai taman maan viehatys onkin. Usein myos inhotus...
Mutta perjantaina on luvassa kiva retki Jerusalemin lahelle.
8 kommenttia:
Humalaisia juhlijoita sielläkin.. niin no miksipäs ei, onhan niitä täälläkin pilvin pimein.
Minulla on myös joku ihme helikopterikiinnostus, varmaan siitä pääsis eroon jos edes kerran pääsisi kyytiin.
Mullakin on kopterifiksaatio! Kerran olen päässytkin kopterin kyytiin, mutta olin silloin niin pieni, että en muista siitä mitään. Joskus pitää vielä päästä uudestaan.
Noista grillailuista olenkin lukenut Jaelin blogista. Grilliruoan syöminen kuulostaa hyvältä, mutta käryt ja ruuhkat eivät.
Ihme kylla Jerusalemissa ei ollut eilen yhtaan ruuhkia.
Me grillattiin omalla pihalla talla kertaa.En jaksanut lahtea raahaamaan kaikkea puiston tai metsaan.
Mina kyllakin nautin taman maan tapahtumarikkaasta elamasta ja metelista...
Mina taas olen 18 :sta avioliittovuoden jalkeen marokonjuutalaisen kanssa niin Israelilaistunut etta mitkaan karyt ,meteli ja mizrahimusiikki ei hairitse.Ma just nautin siita etta taalla ollaan vapaita ja osataan nauttia elamasta.Jos haluaisin hiljaisuutta asuisin varmaan nyt Suomessa.Tietysti kaikella on rajansa mutta viimeistaan nyt kolmen teinin aitina olisi tottuminen ainaiseen tuloon menoon ,halinaan ja kavereihin.Ruuhkista en minakaan tykkaa.
Kamala sää oli ja tämän kodin viereiset grillaajat tekivät ilmanlaadusta vieläkin huonomman.Vieläkin köhistelen...
P.S. minä olen lentänyt helikopterissa;Helsingin yläpuolella.Serkkuni mies Suomessa on helikopterilentäjä,joten pääsin kyytiin.Oli kivaa,joten toivottavasti se sunkin helikopterilento vielä onnistuu.
NetaLeena,
olen minakin sen verran israelilaistunut, etta Suomessa elama olisi varmaan tosi tylsaa. Sukulaisten metelissa parjaan jopa paremmin kuin jemenin juutalainen mieheni. Nuo RUUHKAT vaan tappavat kaiken ilon juhlinnasta. Ja se etta puistossakin kaikki jaavat siihen 10 metrin paahan autoa eivatka levittaydy vahan kauemmaksi.
Ja luonnossa kuuntelisin mieluummin luonnon aania kuin sita naapurigrillaajan mizrachi-musiikkia. Sitahan voi kuunnella ihan tarpeeksi autossa ja kotonakin. Ja kuuntelenkin.
Lähetä kommentti