Gennesaretin rannalla

Kavimme Pilgerhaus Tabghan rannalla. Tahan pyhiinvaeltajien majapaikkaan olisi

joskus kiva tulla viikonlopuksi. 

Youtuben kuvaa taalla. 

Retkiporukka ihailee bambumetsikkoa.

Tuuli humisi puiden latvoissa ja iltapaivan aurinko antoi kauniin valon.

Jarvelta tuli jarven ja kaislojen tuoksu joka toi kesaisen Suomen mieleen. 

Tassa kuvaa etelaan Tiberiaan suuntaan. 

Golanin puoli idassa nakyi myos hyvin. 

Kaunis kukka rumalla nimella

Miten nain suloista kukkaa voi sanoa myrkkyliljaksi?

On olemassa niin monta muutakin myrkyllista

kasvia, eika niita kutsuta myrkkyoleanteriksi

tai myrkkykieloksi. 

Alkusyksyn reippaat sateet olivatkin saaneet aikaiseksi 

harvinaisen runsaan kukinnan.

Päivän kuva

Kaksi nunnaa meditoimassa Gennesaretin rannalla.

Kutsu linnan juhliin

Tai ainakin melkein.

viime vuonnahan olimme itsenaisyyspaivavastaanotolla

ihan suurlahettilaan residenssissa. 

Sataa sataa ropisee

ja lainehtii!

Talta nayttivat Tel Avivin etelapuolella Holonin ja Bat Yamin 

kaupunkien katujen pahimmat paikat.

Iltapaivalla tuli siella vetta 40 mm tunnissa. 

Se on marraskuun koko kuukauden vuotuinen keskimaarainen sade.

Kaikki kuvat netista. 

Bussi oli kai joutunut jumiin isohkoon latakkoon.

Mitenkahan matkustajat paasivat pois, uimallako? 

Ei kiva!

Mina onnisuin kuurojen valissa luovimaan

matkani toimistoon ja takaisin suht kuivana.

Taalla ei tihkusadetta tunneta. Jos vetta tulee, sita

tulee yleensa kunnolla. 

Jääkaapin ovessa meillä

ei kovin paljon magneetteja ole.

Kalenteri ja pari kissakuvaa ja tama ystavan Suomesta tuotu  "koriste".

Se pitaa paikallaan retkiohjelmaa. 

Ja onhan siella meidan jaakaapinkorjaajan mainos. Han (pusi pusi) 

korjasi jaakaappimme muutama vuosi sitten juuri illalla, kun olimme

muutaman tunnin paasta lahdossa kahdeksi viikoksi Suomeen. 

Siita olen kertonut taalla. 

Annoimme talla ihan vieraalla miehelle avaimetkin, ja kavi myohemmin

katsomassa etta kaikki on hyvin. 

Kaapin sivussa on sitten hurjasti mainosmagneetteja. 

Taallahan ei ole postiluukkuja ovissa jonne mainoksia lykata. 

Alakerran postilokeroihin tulee lippusia mutta monet mainostajat

tekevat magneetteja ja latkaisevat ne asuntojen oviin, ovet kun ovat

yleensa rautaisia ja niihin tarttuu.

Lisaa naita mainoksia siirran aina ulkopuolelta sisapuolelle, 

kohta ei ole enaa tilaa. 90% niista nayttaa olevan putkimiehia. 

Vastarakit tiesivat, syksy on taalla

Mukavasti on "sadekausi" alkanut.
Sapattilounaan jalkeen saimme hienot sademaisemat parvekkeelta.
Koillisessa satoi ja jyrisi.

 Talometsaa. Naapuristomme alkaa vahitellen nayttaa joltain Hongkongilta.

Kaakossa paistoi viela aurinko. Eli aika paikallisia kuuroja.

No jopas, nytkin viela kuuluvat tipat rapsuttelevan parvekkeella.
Ihanan raikas touksu tulee ikkunasta.

Suolaista pikkurapeaa nopsaan

Ei todellakaan mikaan minun keksimani mutta kiva. 

Maukkain tulos tulee kun kayttaa VOItaikinaa eika mitaan

margariinilehtitaikinaa. Taalla tuo voinen taikina on aika uusi tuote

kaupoissa ja melko kallistakin. Sitahan eivat voi kosher-saantoja

noudattavat kayttaa liha-aterioiden raaka-aineena ja nain ollen kysynta

on ehka pienta. Kevaalla Viikkojuhlan aikaan oli hyvia tarjouksia, silloinhan

syodaan etupaassa maitotuotteita. Taikinasta oli tosi edullisia tarjouksia ja ostinkin

monta pakettia. Nyt pakastinta jarjestaessa tuli viela yksi vastaan. 

Taikina on valmiiksi kaulittu, paksuus joku 3-4 mm. Voitelin sen munalla ja

ripottelin paalle sesaminsiemenia, suolaa ja juustoraastetta. Leikkasin 

taikinapyoralla 10 senttia pitkiksi ja vahan yli sentin levyisiksi nauhoiksi. 

Otin paista kiinni ja kiersin vahan korkkiruuvin muotoon ja sitten uuniin.

Paistolampotila taisi olla vahan alempi kuin voitaikinassa yleensa. Halusin 

saada niista mahdollisimman rapeita. Ehka noin 190 astetta. 

Paprikaa pataan

Kokkailin pitkasta aikaa taytettyja paprikoita. 

Tykkaisin tehda useamminkin, mutta tavallisista marketeista

ja hevikaupoista on vaikea loytaa tuollaisia suloisen pienia yksiloita

ja isot ovat liian isoja "annospaloiksi" ja vaikea niita on kattilaankin sovitella.

Taytetta odottamassa.

Paistettua jauhelihaa, riisia (osa kokojyvaa), persiljaa ja mausteita. 

Riisihan siis laitetaan kypsyttamattomana. Olipas vaikea sana. Piti ensin kirjoittaa

etta raakana, mutta se ei kuulostanut hyvalta.

Tietysti taytetta jai taas ylikin. Niin kuin aina. Mutta Kekkonenhan(?)  jo 

aikoinaan sanoi ettei hyvin piisaa jos ei jaa vahan yli. 

Missahan yhteydessa han mahtoi taman sanoa?

Tomaattipyreeta, vetta ja mausteita liemeen ja tulelle.

Ihmeesti se riisi turpoaa aina mutta ei haittaa.

Valmista. 

Ihan kuin kuulisin ukkosen jostain kaukaa. Nyt onkin luvattu sateita 

viikonlopuksi. Talvinen ilma on hyva lisamauste tallaiselle ruualle. 

Sprechen Sie Deutsch?

Eilen palasin Goethe-instituutin koulunpenkille pitkan
kesaloman jalkeen. Kylla olivat taidot, varsinkin puhesellaiset aika
ruosteessa noin pitkan tauon jalkeen. Mutta ilokseni huomasin
etta eipa tuntunut olevan muillakaan oppilailla tilanne yhtaan parempi.

Masokistisella harrastuksellani on syitakin.
Minahan opiskelin aikoinaan lukiossa saksaa jonkun verran.
Tarkemmin sanoen olin fyysisesti lasna tunneilla. Muuten ei aineeseen
energiaa juuri riittanyt. Matikkalinjalla oli niin paljon muitakin laksyja.
Tilannetta ei parantanut ikaloppu opettaja, jonka metodit olivat varmaan
suoraan 30-luvun opettajaseminaarista, jos sieltakaan.

Pahinta etta tuo opettaja opetti myos englantia, mutta sita treenasin omin
pain ja kavin kielikurssilla kesalomalla Englannissa.

Eli paastakseni vanhasta traumasta, ja muutenkin aivovoimistelun
kannalta aloin pari vuotta sitten opiskelemaan saksaa paikallisessa
Goethe-instituutissa. Kerran viikossa kokoontuu sekalainen seurakunta
kello 17:45 - 21:00 taitoja kartuttamaan.  Ikakirjo on suuti, oppilaita on
lukiolaisista elakelaisiin, Ryhmissa on korkeintaan 16 oppilasta, ja
puhumiseen laitetaan paljon painoa.

Eilen kello 21:00 olivat aivot kohtalaisen vasyneet, mutta eikohan
se tasta taas vauhtiin lahde.