Kiva kesakirja

Viktoria Hislopin kolme kirjaa on kaannetty hepreaksi, ja ne ovat kaikki olleet
taalla myyntilistojen ykkosina. Nyt ilahduin huomatessani etta henen esikoisteoksensa
on vihdoin kaannetty suomeksikin.
Paaosa tarinasta sijoittuu Spinalongan saarelle Kreetalle. Sinne eristettiin kaikki
leprasairaat ja he elivat siella yllattavankin tavallista elamaa.

Toinen Hislopin kirja sijoittuu Espanjaan sisallissodan aikoihin ja kolmas, jonka
juuri sain luettua, Kreikan Thessalonikiin. Naiden kaikkien kolmen teoksen parasta
antia on historiaan tutustuminen ja oppiminen. Hislop on tehnyt varmasti valtavasti
tyota ja lopputulos on hyvin uskottava. Itse tapahtumat etenevat nopeaa vauhtia eika
mitaan kovin syvallista tunteilua ja kuvailua esiinny. Teksti on kevytta ja sujuvaa, juuri
mukava kesakirja. Varmaan hyvin kiinnostavakin Suomen monille Kreikka-faneille.

Thessalonikista kertovan teoksen annoin lainaksi siella syntyneelle ja kasvaneelle
tuttavalleni, ja hanenkin mielestaan tapahtumien kuvaus ja historia oli hyvin
totuudenmukaista.

Toivotaan etta  Saari saa hyvan vastaanoton Suomessakin ja nuo muutkin Hislopin
kirjat kaannetaan.

Arkielaman pienia ongelmia!

Nyt olen hakenut jo viikon verran ihan yksinkertaista tuotetta kaupoista
eli hajutonta deodoranttia. Siis ei mitaan luontaiskaupan tuotetta vaan ihan tavallista
alumiinia sisaltavaa myrkkyrexonaa, kunhan vain olisi ilman mitaan hajustetta.
Vaan ei loydy! Ennen sentaan oli tarjolla Nivean ja Mumin tuotteita, nyt ei niitakaan.
On se kummaa. Mina kun olen joskus ostanut muutaman kalliin parfyymin, niin olisi
kiva jos voisin tuoksahtaa niilta, jos haluan keholleni jotain hajua, eika mitaan
imelia ja halvanoloisia deodoranttihajuja.
Onneksi olen menossa kohtapuoliin Suomeen, ja taidan tuoda sielta aika lastin
tallaisia tuotteita. Leivinpaperia ja raesokeria on jemmassa viime vuodeltakin, joten
taman vuoden maahantuonti taitaa olla isolta osin hajutonta deodoranttia!

Mita ihmetta?

Isanta osti kuukausi sitten uuden vedenkeittimen.

En olisi halunnut, vanha oli viela ihan hyva. Mita

nyt valilla vahan vuosi.

 No siinahan ei mitaan kummempaa.

Nyt vaan keitinta kallistin ja pohjasta loytyi jotain

merkillista. 

"EI SAA.UOTTAA BETEEN".

 Mitahan kielta se on?

Alustan pohjasta loytyi sama teksti. Nayttaisi noissa muunkin kielisissa

varoituksissa olevan vahan korjaamisen varaa, eiko?

Juhannus ja muuta ajankohtaista

Siinahan se meni, juhannus. Ei oikein tunnelmaa saanut taalla paalle.
Helletta ja kosteaa, tyypillinen kesa. Kokkoa ei varmaan saisi taalla polttaa,
tarpeeksi monta metsapaloa on ollut muutenkin. Pahimpana varmaan muistetaan
tama ja jatkoa.   Palon tuloksia kuvasin taalla.
Nyt on julkaistu tutkimusraportti, ja palolaitos ja sisaministerio saivat kyytia.
Saa sitten nahda onko siita apua jatkossa.

Viime viikolla kipaisin verikokeissa ja taytyy taas kehua takalaista julkista
terveydenhoitoa. Jonotus tiskille ja itse kokeeseen kesti kaikenkaikkiaan
noin 15 minuuttia. Koepaikka sijaitsee muutaman minuutin kavelymatkan paassa.
Itse asiassa ajattelin etta onkohan paikka kiinni, kun oli niin hiljaista. Onneksi
nykaisin ovea, ja aukihan se oli, jo ennen kello seitsemaa. Oli vaan vaikeeta
paastota ne 12 tuntia, kun joku naapuri keksi juuri grillata ja ihanat tuoksut
tulvivat meille koko illan. Eihan minulla oikeasti nalka ollut mutta ne tuoksut...

Ja tuloksetkin olivat ihan huippuluokkaa. Sokerit, kolesteroolit, trigytseriinit
yms. tosi hyvia. Ja meilla syodaan huoletta voita, rasvaisia juustoja, munia
ja lihaa. Isantakin teki samat kokeet ja hyvin tuloksin. Siis en mina mitaan
ylenmaaraista herkuttelua suosittele, olemme kumpikin ihan hoikkia ja
normaalipainoisia, mutta kun syomme, niin se on ihan normaaliruokaa
eika mitaan light-tuotteita. Joko tahan vaikuttaa hyvat geenit(?) tai sitten
se, etta ei mitaan junk-ruokaa tai valmiita naksuja/kekseja/kakkuja ei
osteta.

Huomenna meilla on 25v-haapaiva. Menemme iltapaivalla spa-hoitoon
ja sielta argentiinalaiseen ravintolaan. Siella on lihakaupan tapainen
tiski josta voi valita mita haluaa ja kuinka paljon. Alkupalat taidamme
jattaa valiin ja jos jaa tilaa niin otamme jalkkariksi maukkaita
hedelmasorbetteja. Namskis!

Makroviikko 64

Ei taida minun kuva-arsenaalissani olla mitaan kovin juhannukseen
liittyvaa, kun muistaakseni viimeinen Suomessa viettamani juhannus
oli vuonna 1982.
Rentun ruusut eivat taida ihan viela jussina kukkia, mutta onhan tassa ainakin
kesainen tunnelma.

Lisa ehka parempia juhannustunnelmia taalla.

Aurinkoa, aurinkoa, aur....

Etta voi olla tylsa saaennuste! 

Ja kaikki suomalaiset, ennen kuin alatte ihmettelemaan, 

mita tallaisesta unelmasaasta valitan, kosteusprosentti on ollut viime

paivina lahella kahdeksaakymmenta tassa rannikon seudulla, ja se on

 nihkeeta se. Kymmenen minuutin kavely bussipysakille, ja sitten kylmaan

ilmastoituun bussiin. Sitten taas 10 minuutin hiostava kavely kylmaan

toimistoon, ja takuulla iskee joku nuha tai kurkkukipu, joka sekin on

talla kelilla viela tavallistakin inhottavampi kokemus. 

Tata se on taas koko kesa, paitsi ihanat

pari viikkoa Suomessa heinakuussa. 

Ruokamarkkinoilla

Dizengoff Center-kaupakeskuksen alakerrassa on perjantai-aamuisin

ruokatori. Sielta voi ostaa annoksen ja syoda paikan paalla rappusilla istuen

(jos on tilaa) tai ottaa isomman annoksen take away-na ja nain kuitata 

monimutkaiset sapattikokkaukset. Makuja loytyy joka lahtoon. On irakilaista, 

marokkolaista, aasialaista, jemenilaista ja vaikka mita. Saavuin sinne ennen 

nalkaisia massoja ja kuvasin muutaman myntipoydan ylemmasta kerroksesta.

 Yleiskuvaa.

 Hedelmia jalkkariksi.

 Viininlehtikaaryleita, riisia, kaikenlaisia keitoksia. riisilla ja lihalla

taytettyja vihanneksia yms...

 Tassa viela lisaa. Lihapullia, kanankoipia, vihanneksia, pastoja...

Ja viela lisaa. Varikasta ja maukasta. Talla kertaa en pysahtynyt maistamaan,

mutta voin sanoa etta maut ja mausteet ovat tosi herkullisia, ja ruoka 

tuoretta ja hyvaa.

Rantakavelylla...jatkoa

Satamassa holkataan ja pyoraillaan. Tama pyora oli aika vekkuli. 

 Sataman puiset dekit ja levea rantapromenaadi on myos hyva

paikka tallaisille vammaisten kasikayttoisille pyorille.

Dekki kumpuilee ja hauskan muotoisia "penkkeja" on ripoteltu

sinne tanne.

Kajakkeja merella.

Ihanan avaraa ja rauhallista nain aamulla.  Iltaisin ja

viikonlopuisin taalla on tuhansia ihmisia. Parkkipaikan

loytaminen lahistolta on todellinen painajainen.

Seinalla oli vanha kuva rannasta, Jaffa taustalla.

Kajakit tauolla.

Palmuille oli jatetty mukavat helmat.  Kuivien oksien suojassa

on hyva varpusten pesia.

Hassun mallinen lentokone laskeutumassa laheiselle pikkukentalle.

Mastojen viidakkoa.

Ja rumat isot hotellit.

Kohta taalla alkaa gay-party.

Rantakavelylla

Perjataiaamuna aikaisin korottelin bussilla Tel Avivin satamaan.

.

 Puista dekkia riittaa pitkalle. Nain aamutuimaan taalla

on viela hiljaista.

Onkimiehet ovat tietysti jo asemissaan, seka aallonmurtajilla

(liukkaita, varustettu kyltein "paasy kielletty"), 

seka turvallisemmissakin paikoissa.

Kalaa ei kylla nayttanyt tulevan. Ehka tama on

enemmankin ajankulua kuin illallisen toivoa.

Piti tata viela jatkaakin, mutta kuvien lataaminen

ei jostain syysta onnistu, joten huomenna lisaa.

Sapattileipaa

Minikokoisia sapattileipia Tel Avivin Carmel-torilla.

Ei mitaan taysjyvaa, mutta niin hyvaa, ainakin ihan

tuoreena. Kuivahtaneesta tulee loistavaa paahdettuna.

Voita ja itsetehtya aprikoosihilloa paalle, nam!