Mistahan se johtuu, etta Italiasta on niin paljon kirjoja. Varsinkin utooppisia kertomuksia ihmisista,jotka ostavat autiotalon Toscanasta tai muusta eksoottisesta maakunnasta. Sitten he kuluttavat loppuelamansa, rahansa ja hermonsa remonteissa ja Italian kuuluisan byrokratian kanssa taistellessa. Kaikissa tapauksissavastoinkaymiset ja yllatykset ovat niin samankaltaisia, etta on kylla helppo uskoa etta juuri nain Italiassa asiat kulkevat.
Ongelmana ovat yleessa suurmalkaiset paikalliset remontti-Reiskat jotka tulevat ja menevat miten sattuu, ja ikavat yllatyset vuosisatoja vanhoissa taloissa. Puhumattakaan rakennusluvista ja vanhojen asuntojen korjaamista koskevista rajoituksista. Aviokriisikin on yleensa lahella.
Erillinen luku omataan naapureille, jotka ovat tavallisesti aika omalaatuisia; joskus vihamielisia, joskus ylitsevuotavan ystavallisia. Kirjoissa kuvaillan yleensa myos italialaisten ruokakulttuuria, autoilijoiden kayttaytymista, hemmotellun mammanpojan asumista kotonaan 40-vuotiaaksi asti ym ym.
Talla hetkella olen lukemassa Kirsi Pihan kirjaa Medicien naapureina. Lyhyehkot tarinat yllamainituista ja muistakin aiheista ovat harvinaisen hauskoja ja sujuvasti kirjoitettuja. Vaikka ajattelin etta olen jo tarpeeksi tata kirjatyylia kahlannut lapi, ei kaduta, etta tuli tamakin opus raahattua Kesalla Suomesta.
7 kommenttia:
Toscana on jo ylibuukattu. Kirsi Piha lanseeraa, vuoristomajan naapuria Marchea. Hyvä niin. Itse jaksan puhuan Pohjois-Lazion puolesta. Kohta taas siellä, Sabiinilaisvuorten kainalossa. Benvenuti!!!
Ehkä koska italia on kiintoisa maa! Ja kaunis luonto. mutta itse en ole koskaan siellä käynyt :(. Mayesin kirjan kyllä lukenut, ja musta se oli aika hyvin kirjoitettu.
Anu, osuit suoraan suoneen! Minulla meni 20 vuotta elämästä haaveilla talosta Italiassa. Kävin lukemattomat italian kielen kurssit, mutta en oppinut mitään:-) Sitten miehelleni tarjottiin mahdollisutta aloittaa työt Decenzanossa, ihan Gardan rannalla. Vietimme siellä muutamia kertoja lomia, mutta kun sitten lähdimme katsomaan sitä sillä silmällä, minä tajusin: Tämä ei ole mun juttu. Rakastan oopperaa ja vanhoja rakennuksia, joten eikun Veronaan, jonne on lyhyt matka Decenzanosta. Siellä näin heti ekaksi plazalla ukon kiusaamassa pientä koiraa ja kukaan ei puuttunut asiaan! Sitten tuli pissahätä ostosten jälkeen ja menimme yhteen kahvilaan, joka on kuuluisan aukion vierellä: en ole ikinä nähnyt karmeampaa vessaa. Kaikki reunat olivat kuivuneet täyteen sitä ihteänsä. Tulin vessasta pois voimatta tehdä tarvettani. Sattui kauheasti ja ei autanut muu kuin lähteä takaisin Decenzanoon ja oman hotellin siistiin vessaan! Onneksi ehdin koskettaa 2000 vuotta vanhaa talon seinää!Emme muuttaneet Italiaan edes kahdeksi vuodeksi!
Frances Mayesin kirjasta alkoi minun keittiöremonttini...,mutta minäkin ihmettelin, miten joku jaksaa elää ja remontoida siellä, missä kaikki tehdään miten sattuu ja työmiehet tulevat milloin huvittaa. Osa italialaisísta tuntuu myös töykeiltä, joten lomailen mielummin Itävallassa, Sveitsissä tai Irlannissa.
Kas kun huomasit! Minusta usein tuntuu, että on vain kuin trendi ihailla Italiaa. Ja siellä ovat uimavedetkin osin hyvin likaiset...Italialainen keittiö on kyllä yksi suosikkini, mutta sen voin toteuttaa itse ihan omassa keittiössäni.
Haluan hieman puolustaa Italiaa tuon Leena Lumen kommentin luettuani. Asun tätä nykyä puolet vuodesta Suomessa, puolet Italiassa, Lazion pohjoisosassa. Tukkään siitä osasta Italiaa. Ei ole turismi (siis me kaikki matkailijat) vielä pilannut seutua. Mielestäni seudun italialaiset pitävät kotinsa siistinä ja varsinaiset alkuasukkaat ovat ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita Suomesta. Aurinkoa ja lämpöä riittää enemmän kuin Suomessa. Italialainen keittiö on todella maukasta ja terveellista, johtuen siitä, että ruoka valmistetaan aina kauden tuoreista aineksista. Suomessa markettien vihannekset ja hedelmät ovat usein tuontitavaraa (puolikypsänä korjattu), ja hintakin hipoo eri euroja kuin esm Italiassa. Ulkomaalaisten Italiasta kirjoittamat kirjat kuvastavat mielestäni enemmän kirjailijan oman kulttuurin värittämiä odotuksia kuin itse Italian juuria. Totta kai minuakin riepoo esim jonkinasteinen luottamuspula remonttimiehiin jne, mutta siksipä on hyvä opetella itse joitain perushommeleita. Jos italialaiset kirjoittaisivat kirjoja Suomessa asumisesta, kyllä ainaskin minun poskeni kuumottaisivat! Tervetuloa vain Italiaan asustamaan. Turistimatkat ovat sitten asia erikseen.
Toteaahan Kirsi Pihakin kirjassaan, etta Italia on parasta pienina annoksina, ja jatkuva asuminen siella saattaa olla liikaa!
Lissu, niinhan sinakin teet.
Olispa jannaa asua puoli vuotta Suomessa, ja puoli vuotta etelassa. Se vaan ei ole ihan jokaisen palkkatyolaisen saavutettavissa.
Leena, no hyva etta tulit paatokseen, ennen kuin oli liian myohaista!
Anu, eikö ollutkin, mutta jossakin muualla me vielä asutaan...tai ainakin viivytään hyvin pitkään.
Minäkin luin Kirsi Pihan kirjan, olihan se ihan hauska, mutta hauskin kaikista on Peter Maylen kirja Vuosi Provencessa, jos nyt saa Ranskastakin puhua eikä vain Italiasta.
Lähetä kommentti