Sateen jaljilta

Viela naista sateista...kiva video eilisen aamupaivan tuloksista.

Talvikuvia!

No kuvasin minakin vahan aamulla, ennen kuin isompi rytina alkoi. Aika fotogeenisia pilvia. Tama eka on pohjoiseen pain.

Tama on lanteen Tel Avivin ja meren suuntaan. Sielta pain pilvet tulivat.

Ja tama viimeinen koilliseen. Talla hetkella on sateissa taukoa. Talvisen kelin pitaisi kylla jatkua ainakin maanantaihin asti.

Talvi tuli!

Olemme hyvaa vauhtia muuttumassa Venetsiaksi! Eilisen puolen tunnin sateen jalkeen paasimmekin sitten tana aamuna itse asiaan. Tulokset olivatkin sitten sen mukaisia. Nama kuvat ovat netista, mina en ole nenaani parveketta pidemmalle pistanyt. Siellakin on aika pelottavaa, kun ukkonen on ihan paalla.

Lisaa Venetsiaa.

Autot sukelluskurssilla.

Jumissa risteyksessa.

Huomisen retkea ei olla (viela) peruutettu. Saapa nahda miten kay.

Uusi kalatuttavuus

Galilean reissulla tutustuttiin myos uuteen kalalajiin. Tama pienehko otus (10-15 cm) on onkimiesten kielella "koirakala". Se puree ja lujaa. Se on myos hyvin notkea vartalostaan, eli jos tartut sita pyrstosta kiinni, se pystyy kaantamaan paansa ja eturuumiinsa ja iskemaan hampaansa sormiisi.
Tama kalalaji on ilmeisesti livahtanut Punaiselta merelta Suezin kanavan kautta Valimereen jossa se nyt leviaa vahitellen. Tunnen jo ennestaan muutaman tallaisen "maahanmuuttajan" Valimeressa, mutta tama oli ihan uusi tuttavuus.

Surikaatteja

Viikonloppuna lomailimme pohjoisessa (eihan tassa olla pitkaan aikaan lomailtukaan!), ja vierailimme Naharyan kaupunkin botaanisessa puutarhassa. Botaniikan lisaksi paikalla oli faunaakin, ja vielapa varsin mielenkiintoisia yksiloita. Nama Kalaharin eramaasta kotoisin olevat mangustit eli surikaatit ovat sellaisia ikiliikkujia, etta niiden touhuja jaksaa seurata pitkaan. Tassa ollaan syomassa vesimelonia.

Joku ryhman jasenista on aina vartiossa, vihollinen saattaa tulla milloin vain! Petolinnut, kaarmeet ja muut vaarat huomataan jo kaukaa. Varoitushuudon kuultuaan koko lauma santaa salamana maan alle.

Lauma on hyvin sosiaalinen. Jatkuvasti leikitaan, painitaan, rapsutellaan ja muuten vaan kellitaan yhdessa. Pikkuiset pennut pyorivat muiden joukossa. On vaikea erottaa kuka on kenenkin emo.

Lisaa tietoa naista pikku vilpereista saa taalta.

Sunnuntaiklassikko

Ofra Haza on yksi tunnetuimmista israelilaisista laulajista. Han syntyi Tel Avivissa vuonna 1957 ja jo nuorena tyttona tuli tunnetuksi upean aanensa vuoksi. Eurovisiokilpailuissa vuonna 1983 han tuli toiseksi. Suomenkielisen Wikipedian mukaan han on laulanut jopa suomeksi!
Ofra sairastui ja kuoli vuonna 2000, kaikkien yllatykseksi AIDSiin, jonka oli ilmeisesti saanut mieheltaan. Mies kuoli myohemmin, luultavasti huumeiden iannostukseen. Nyt Ofran elamasta on tehty musikaali. Ofran sisarukset ovat musikaalia ja sen sisaltoa vastaan.
Kaikista Ofran kauniista lauluista (osa on ilmestynyt englanniksi, ja han lauloi myos taustoja kuuluisille artisteille) valitsin taman.
Lisaa klassikoita loytyy taalta.




loysin myos kaannoksen englanniksi Youtubesta.

(1)
Tell me how to stop the tears from running
Tell me, where there's an alternative world to live in?
Tell me why instead of truth it's all but delirium?
So tell me what's even the point of keep on trying
keep on crying?

[refrain]
In the depths of the sea
not waves hides, but a universe,
And it constantly shatters to shreds on the wharfs

(2)
Tell me how to stop the tears from running
Tell me, where there's an alternative world to live in?
In times when people run into inferno
as if it was a sea-
I shall run into the flames myself ,
if it could bring them all back again.

[refrain]

(3)
Tell me, how do you live
side by side with death like this?
Hiding your tears every night,
tell me, how much longer?
The fire that's calling me, it isn't real
And he who has gone, will he ever return
or is he really dead?

[refrain]

Tell me, how can I stop tearing?
Tell me, how? ...

-end-

Kroatia osa 6 - viimeinen!

Mlini oli sitten kanssa mukava pikkukylanen.

Tassa majapaikassa nukuimme viimeisen yon.

Meri ei ollut parvekkeelta kaukana. Aamulla kavimme korjaamassa puhjenneen renkaan. Tai oikeastaan vaihtoivat sen toiseen kaytettyyn, kun oli niin pahasti repeytynyt. Eivat sanoneet siita mitaan palauttaessa onneksi.

Jatkoimme Chavtatiin. Alunperin piti yopya taalla, mutta rengasrikko haittasi. Yksi kauneimmista etelan kylista.

Huom! Kalaparvi veneen alla. Kalastajamiehellani sormet syyhysivat. Tanne palataan!

Kovat oltavat mannylla.

Kipaisimme viela muutaman tunnin kierrokselle Montenegroon. Siella turismi on ilmeisesti viela vahaisempaa kuin Kroatiassa. Maisemat olivat upeat siellakin. Seuraavalla kerralla tutkimme sitakin paikkaa enemman.

Palasimme Cavtatiin lounaalle ja kiirehdimme lentokentalle. Croatia Airlinesin lennot olivat mennen tullen ajoillaan ja palvelu hyvaa.

Paatteeksi kysyin miehelta, mitka paikat jaivat eniten mieleen. Pitkan miettimisen jalkeen tuli vastaukseksi Vintgar Sloveniassa ja koko etelainen ranta Kroatiassa, varsinkin Cavtat. Myos Neum Bosniassa oli hanen mieleensa, varsinkin hyvatasoisen majapaikan vuoksi.

Sunnuntaiklassikko

Aikoinaan valitsin klassikoksi yhden Sweet-yhtyeen kappaleen. Nyt on sitten vuorossa saman kauden toinen suosikkimme Slade. Tama "Far far away" oli aika kiva.



Lisaa klassikoita loytyy taalta .

Kroatia osa 5

Lopukiri alkaa, koittakaa viela jaksaa!

Tassa on amerikkalaisten laiva. Olivat lahdossa hekin, en tieda minne. Kovin pitkaan nayttivat valmistelut kestavan.


Tama sitten jo Ston-kylasta. Kilometrien mittaiset valtavat muurit kiertavat ympariston kukkuloita. Taalla on myos suolateollisuutta seka osteriviljelmia.

Kyla on kaunis ja hiljainen. Taalla voisi viettaa mukavan kiireettoman stressiloman. Sellaisesta me aina valilla haaveilemme, mutta kuten huomaa, se ei tahdo toteutua.

Aina pitaa olla menossa nakemaan jotain uutta.

Jatkoimme etelaan kohti Dubrovnikia. Merenlahdet toinen toisiaan kauniimpia.

Pysahdyimme Trstenon arboteriumiin. Paikka oli hiukan hoitamattoman tuntuinen, mutta se lisasi jollain tapaa viehatysta.

Maisemat puutarhasta olivat upeat.

Sitten olimmekin jo Dubrovnikissa. Ensin lounaalle tahan muurien viereen...

Ja sitten katselemaan kaupunkia. Liian kaupallinen, liikaa ravintoloita. Tama ei tuntunut asutulta kaupungilta vaan museolta.

Piispa ja pulu.

Paakatu ja sivukujatkin taynna poytia odottamaan turisteja. Matkamme kalleimmat kahvit juotiin taalla.

Ei ollut pyykkeja narulla, ei kukkalaatikoita ikkunoissa.

Aika nopsaan paatimmekin jatkaa matkaa kotoisampaan paikkaan.

Muurit on kylla komeat.

Upea iltavalaistus. Mantereen puolelta synkat pilvet, meren puolelta laskeva aurinko. Jatkoimme viimeiseksi yoksi Mlinin kylaan. Rengasrikko yllatti meidat, onneksi oli tarpeeksi valoa uuden vaihtamiseen (no taskulamppukin olisi kylla ollut). Ystavallinen ohikulkija jopa pysahtyi kysymaan, tarvitsemmeko apua.

Kroatia osa 4

Tassa maisemaa parvekkeelta Trogirin vanhan kaupungin suuntaan. Sadepilvet olivat kadonneet.

Aika tuulista kylla oli.

Taas yksi kellotorni valloitettava!

Tama katosta tunkeva apostoli oli aika janna.

Pulleita enkeleita.

Koristeellinen ikkuna kapriskasveilla. Ne sitten onnistuvat itamaan ja kasvamaan mita kuivimmilla seinilla ja kivimuureilla.

Ja sitten sielta kellotornista. Oli kamala tuulikin!

Toiselle puolelle. Hui! Taidan olla masokisti.

Tukevasti alhaalla takaisin. Ovenpielen leijonakin nayttaa tyytyvaiselta.

Enkelit poseeraavat taas.

Verhoista ja kukkaruukuista paatellen tamakin talo on jonkun koti.

Ihana sisaankaynti. Puuttuu vaan iso harmaaraitainen kissa portailta.

Torilla on satoa. Noista pienista punaisista en saanut selkoa mita ne ovat. Muuten, tama onkin jo Splitin kaupungista, jonne on Trogirista lyhyt matka. Split onkin iso kaupunki, noin 200 000 asukasta. Vanha kaupunki on ihastuttava roomalaisten raunoiden ja uudempien rakennusten sekasotku. Diolectianin palatsi on Unescon suojelukohde.

Yksi porteista.

Tornimasokisti. Tama oli kylla viimeinen!!

Risteilijoita satamassa. Mina en tallaisesta matkailusta pida. Laiva pysahtyy muutamaksi tunniksi ja tuhannet turistin hyokkaavat maihin kuin muurahaislauma.

Onneksi tama ei alkanut soida kun olimme tornissa!! Kerran Venetsiassa kavi niin.

Joka nurkassa taidetta.

Oliskohan neidin pitanyt laittaa pikkuisen peittavammat poksyt jalkaan!

Aika jatkaa matkaa. Mies vaan ajoi ja ajoi. Juuri kun alkoi tulla pimeaa, kaikki zimmer-kyltit katosivat. Lopulta tuli RAJA eteen. Kas, Bosnialla on pieni patka merenrantaa myos, ja se periaatteessa jakaa Kroatian kahteen osaan. Saavuimme Neumin kaupunkiin, joka naytti aika autiolta ja hoitamattomalta, vaikka pari isoa hotellia nakyikin keskustassa olevan. Loysimme mukavan yosijan asuntohotellista, jossa olimme varmaan talonmiehen ja siivoojan lisaksi ainoat asukkaat. Taydellinen asunto keittioineen ja merinakymineen, 30 euroa.

Ravintoloita oli suunnilleen yksi, ja siella nauttivat illallista amerikkalaiset merivaen sotilaat, joiden alus oli ankkurissa lahdella. Onneksi ei ollut kyse mistaan lentotukialusesta tuhansine sotilaineen! Ruoka oli tavan mukaan hyvaa ja hinnat alhaiset. Bosniassa valuuttana on jonkinlainen markka, mutta maksu kavi onneksi muillakin valuutoilla.