Tanaan olin hyvin vaikuttavan henkilon hautajaisissa. Kalyni (miehen veljen vaimon) isa Meishel kuoli perjantaina rauhallisesti 90 vuotiaana, oltuaan sairaalassa vain kaksi paivaa, tama oli ensimmainen vierailunsa sairaalassa. Pari kuukautta sitten pyoreita synttareita juhlittiin koko kibbutsin voimin, myos tytar Amerikasta ja poika Etela-Afrikasta osallistuvat juhliin. Viela viikko sitten Meishel istutti tyttaren pojan kanssa uusia taimia puutarhaan. Meishelin vaimo sai aivoinfarktin 10 vuotta sitten, puoli ruumista halvaantui, ja Meishel vietti hanen luonaan sairaskodissa paljon aikaa. Joka iltapaiva vaimo tuotiin myos kotiin, ja illalla Meishel saattoi hanet takaisin sairaskotiin nukkumaan.
Meishel syntyi Venajalla vuonna 1909. Kun han oli puolitoista vuotta vanha, vanhemmat paattivat muuttaa Israeliin. Romaniassa ryovarit hyokkasivat perheen kimppuun ja murhasivat heidat. Pieni Meishel heitettiin lumiseen kuoppaan, en tieda tekivatko sen vanhemmat vai murhaajat. Ohikulkija kuuli lapsen itkun ja nahtyaan etta kyseessa oli juutalainen (ymparileikattu) vauva, toi hanet kylan juutalaiselle myllarille, jonka perhe oli lapseton. Myohemmin Meishelin isovanhemmat loysivat hanet ja muuttivat hanen kanssaan Israeliin. Poika kasvoi Tel Avivissa, osallistui myohemmin itsenaisyystaisteluihin, koulutti maahanmuuttajia Italiassa, kehitti kibbutsiaan kalankasvatuksessa, kehitti uuden itsepuolustus taistelutyylin, muutti perheen kanssa muutamaksi vuodeksi USAan kannustamaan juutalaisten maahanmuuttoa, toimi moneen otteeseen kibbutsin sihteerina, kirjoitti kirjoja, jotka saivat arvokkaita palkintoja ja varmaan viela paljon muuta josta en tieda. Joskus todella tormaa ihmisiin, joiden elamantarina on niin uskomattoman taynna historiaa, etta itse jaa ihan sanattomaksi. Mutta ehka tama elamantarina liittyy jollain tapaa itsenaisyyspaivaan. Ei ehka Suomen, mutta kumminkin.