Paprikaa pataan

Kokkailin pitkasta aikaa taytettyja paprikoita. 

Tykkaisin tehda useamminkin, mutta tavallisista marketeista

ja hevikaupoista on vaikea loytaa tuollaisia suloisen pienia yksiloita

ja isot ovat liian isoja "annospaloiksi" ja vaikea niita on kattilaankin sovitella.

Taytetta odottamassa.

Paistettua jauhelihaa, riisia (osa kokojyvaa), persiljaa ja mausteita. 

Riisihan siis laitetaan kypsyttamattomana. Olipas vaikea sana. Piti ensin kirjoittaa

etta raakana, mutta se ei kuulostanut hyvalta.

Tietysti taytetta jai taas ylikin. Niin kuin aina. Mutta Kekkonenhan(?)  jo 

aikoinaan sanoi ettei hyvin piisaa jos ei jaa vahan yli. 

Missahan yhteydessa han mahtoi taman sanoa?

Tomaattipyreeta, vetta ja mausteita liemeen ja tulelle.

Ihmeesti se riisi turpoaa aina mutta ei haittaa.

Valmista. 

Ihan kuin kuulisin ukkosen jostain kaukaa. Nyt onkin luvattu sateita 

viikonlopuksi. Talvinen ilma on hyva lisamauste tallaiselle ruualle. 

Sprechen Sie Deutsch?

Eilen palasin Goethe-instituutin koulunpenkille pitkan
kesaloman jalkeen. Kylla olivat taidot, varsinkin puhesellaiset aika
ruosteessa noin pitkan tauon jalkeen. Mutta ilokseni huomasin
etta eipa tuntunut olevan muillakaan oppilailla tilanne yhtaan parempi.

Masokistisella harrastuksellani on syitakin.
Minahan opiskelin aikoinaan lukiossa saksaa jonkun verran.
Tarkemmin sanoen olin fyysisesti lasna tunneilla. Muuten ei aineeseen
energiaa juuri riittanyt. Matikkalinjalla oli niin paljon muitakin laksyja.
Tilannetta ei parantanut ikaloppu opettaja, jonka metodit olivat varmaan
suoraan 30-luvun opettajaseminaarista, jos sieltakaan.

Pahinta etta tuo opettaja opetti myos englantia, mutta sita treenasin omin
pain ja kavin kielikurssilla kesalomalla Englannissa.

Eli paastakseni vanhasta traumasta, ja muutenkin aivovoimistelun
kannalta aloin pari vuotta sitten opiskelemaan saksaa paikallisessa
Goethe-instituutissa. Kerran viikossa kokoontuu sekalainen seurakunta
kello 17:45 - 21:00 taitoja kartuttamaan.  Ikakirjo on suuti, oppilaita on
lukiolaisista elakelaisiin, Ryhmissa on korkeintaan 16 oppilasta, ja
puhumiseen laitetaan paljon painoa.

Eilen kello 21:00 olivat aivot kohtalaisen vasyneet, mutta eikohan
se tasta taas vauhtiin lahde.

Kalorivaroitus!

Tanaan maistoin jotain johon sanonta "syntisen hyva" ja "lihottava" ja

mika tahansa epaterveellinen superlatiivi sopisi niin mainiosti etta en ole toista tavannut.

Kaikkihan varmaan Suomessakin tuntevat nama Lotuskeksit. Karamellisen

ja kanelisen makuiset, usein yksittain pakatut keksit. Monin paikoin olen

niita saanut kahviloissa kupposen lisakkeena. Kaupastakin tietysti voi ostaa.

Mutta nyt heilla on myos kekseista tehty levite. Ai ai, ja uudempi cruncy levite

jossa on rapeita keksinpaloja viela lisana. Kaloreita on 572 sadalle grammalle,

rasvaa joku 35% ja loput sokeria yms nopeita hiilareita. Ei pitaisi paastaa

markkinoille tammoisia tuotteita! Eika  pitaisi lukea naistenlehtia, joissa

tallaisista uutuuksista kerrotaan. Ja sitten seuraavalla sivulla lehdessa on

tietysti joku uusi dieettiartikkeli. Hyvin menee.

Varoitus, omalla vastuulla maistamaan.

Enka ole mitaan bonusta belgialaiselta firmalta saanut.

Västäräkistä vähäsen

...talveen taalla meilla. 

Viime viikolla kavelin laheisen puiston lapi ja nain ensimmaiset syksyn

vastarakit. Ainakin niita nelja siina nurmikolla hyppeli iloisena etelan

auringosta nauttien. 

Minulle tama oli mukava tulevan talven ennuste. Pitkan matkan ovat 

20 grammaa painavat lintuset tehneet. 

Kartassa nakyy lintujen asuinalueet. Keltainen kesalla, sininen talvella

ja vihrealla alueella linnut elelevat koko vuoden. 

Kuvat Wikipediasta. Sielta loytyy myos mielenkiintoista kansanperinnetarinaa

tasta viehkeasta linnusta.

Israelin oma "borrelioosi"

Taudin nimi on leishmania ja sita levittavat taalla taalla nama
suloiset Hyrax-otukset, jotka ovat yllattaen norsujen(!) sukua.
Ainakin Wikipedian mukaan. Vaikea uskoa mutta ehka Wiki tietaa.
Linkit valitettavasti vaan englanniksi.

Otukset ovat aikuisena noin 4-kiloisia ja aikaisemmin niita tavattiin vain
harvoissa paikoissa Israelissa, etupaassa Kuolleenmeren eramaissa
ja pohjoisessa Galileassa.

Viime vuosina be ovat jostain syysta levinneet ja niita asuu nyt monin
paikoin Galileassa ja Shomronin (Samarian) alueilla ihan asutuskeskusten lahella.

Tahan asti kaikki hyvin, paitsi etta kuivina kesina tekivat joskus
hyokkayksia omakotitalojen puutarhoihin nauttimaan tuoreesta ruohosta
ja koristekasveista. Se oli viela pieni haitta.

Nyttemmin on huomattu etta nama pikkukaverit ovat leishmania-alkulelaimen
kantajia ja kun pieni vikkela hiekkakarpanen kay ensin heita puraisemassa
ja tulee sitten ihmisen iholle, tulokset ovat tosi pahoja. Tama loinen aiheuttaa
hirvean nakoisia haavoja, joiden parantuminen kestaa kuukausia ja jattaa
sittenkin jalkeensa elinikaisia arpia.

Tassa yksi esimerkki netista, loytyy sielta pahempiakin.

Yhdella tyokaverillani on muutama tallainen kasivarsissa, voin todistaa.
Ei nayta kivalta. Ei viela kuukausienkaan jalkeen. Ehka nuo ropelot
ovat nyt hanella vahan kuivemman ja hilseilevamman nakoisia mutta ei mitaan
kauniita kumminkaan. Onneksi ei tullut kasvoihin.

Kunnon hoitoa ei ole. Nama thyrax-elaimet ovat rauhoitettuja edelleen, joten
niiden tappaminen asutusalueiden lahelta ei tule kysymykseen. Jos minulta
kysyttaisiin, vaikka elainten ja luonnon ystava olenkin, niin jos ovat niin
sopeutuvaisia ja lisaantyvia, niita voisi kylla asutuskeskusten lahelta harventaa.

Israel on ensimmainen "vahan kehittyneempi" maa, jonne tama vaiva on levinnyt.
Aikaisemmin sita tavattiin etupaassa Irakissa, Afganistanissa yms. Siella ei tietysti
ole ollut mitaan mahdollisuutta miettia ja kehittaa hoitoja. Nyt meilla ajatellaan
rokotuksen kehittamista mutta siihenhan menee hyvalla tuurilla vuosia.

Toistaiseksi suositellaan vaan hyttysmyrkkyja iholle ja verkkoja ikkunoihin.

Leipomista

Kokeilin eilen vahan erilaista leipareseptia, jonka olin
paikallisesta lehdesta loytanyt. Erilaista tassa oli hiivan maara ja kaytto
ja sen toimiminen kiinnosti. Isannan vatsa ei tykkaa kauheasti tuoreesta
leivasta ja ajattelin etta olisiko tama parempi hanellekin.

Yleensahan sellaisen "tavallisen"  kokoiseen taikinaan, johon tulee 5-6 dl
vetta, laitetaan 50 grammaa hiivaa.  Tassa ohjeessa piti tehda ensin
semmoinen taikinan alku, johon tuli desi vetta, puoltoista desia jauhoja ja
yksi gramma hiivaa. Se jatettiin huoneen lampoon n. 12 tunniksi, tein
sen aamulla ennen toihin lahtoa.

Illalla sitten jatkoin. Taikinaan tuli 5 dl vetta, vain 9 grammaa hiivaa, tama
aamulla tekemani sotku, suolaa ja sitten jauhoja tavalliseen tapaan. Jauhoissa
en sitten enaa ohjetta noudattanut niin tarkasti. Laitoin tummia ja vaaleita
vehnajauhoja ja vahan kaurahiutaleita  ja pikkasen kauralesettakin.
Lisasin myos pellavan- ja kurpitsansiemenia ja lorauksen oljya.

Jannityksella seurasin miten taikina nousee ja hyvinhan se tapahtui.

Taikinasta leivoin ensin kaksi isoa focaccia-leipaa joihin laitoin myos
kirsikkatomaatteja ja rosmariinin lehtia ja voitelin oliivioljylla.

Lopusta taikinasta tein isomman leivan vuokaan. Siita tuli ihan kauniskin
kun tein sen 4-saikeisen pullapitkon mukaan. Ihme kylla kadet muistivat
ihan luonnostaan miten se letitys menee vaikka en ole pullapitkoja
vuosikymmeniin letittanyt.

Onnistui hyvin ja tuli maukasta hyvin kohonnutta leipaa. Nuo tomaatit
jatan varmaan seuraavalla kerralla pois. Kauniitahan ne ovat mutta eivat
 lisaa makuelamykseen mielestani mitaan ja jattivat ymparoivan leivan
vahan kosteaksi ja taikinamaiseksi. Focaccian pinnalle voisi
riputella hiukan karkeaa suolaa.

Parvekkeelta satoa taas

Karsimyskukkakoynnos innostui kukkimaan uudemman kerran nyt elo- syyskuussa

ja tulossa on taas muutama hedelma. Ensimmaisesta sadostahan tuli yli 30 tosi

maukasta ja makeaa hedelmaa. Taytyy vaan huomata polyttaa se kukka 

pensselilla. Muuten ei tule satoa. En tieda mika sen polytyksen luonnossa

hoitaa. Kukka on iso eika siina mielestani mitaan metta ole. 

Pitaapa googlata.

Pikkupetunian viimeiset kukat. 

Mehikasvit ovat pirteita vuoden ympari. 

Seksiä makrona

Ei aina tarvitse lahtea viidakkoon luontoa kuvaamaan.

Joskus se tulee ihan omalle parvekkeelle.

Viski ja kahvimylly

Viskista ei nyt sen kummempaa. Piti vaan se mainita oikein otsikossakin
kun se on kuulemma nykyaan kiellettya mainontaa ihan yksityisissa
blogeissakin. Katsotaan tulevatko Suomen viranomaiset hakemaan
minut sinne kuulusteluihin. Siita voisi saada ilmaisen Suomen matkan.

Viskista en kylla tykkaa, enka oluestakaan. Kaikki muut alkoholipitoiset
(ei makeat) maistuvat.

Mutta asiaan.

Vanha hyva Moulinex kahvimyllyni hajosi vihdoin, varmaankin yli 10
vuoden hyvan palvelun jalkeen. Kaynnistysnappia painaessa kuului pieni
naksahdus eika sitten enaa muuta tapahtunutkaan.

Siis eihan silla koskaan kahvia jauhettu, mutta kaikkea muuta mahdollista kylla.
Mausteita yleensa eli kardemummaa pullaan, mustapippuria ja muutakin.
Polysokerin tein myos aina myllylla, kun kaupasta saatava on taalla
liian karkeaa.

Tanaan tuli uusi mylly taloon. Kaunis se oli, iloisen punainen.

Siina oli irroitettava sailio, eli vaikutti helpolta puhdistaa erilaisten
aromien jalkeen. Kaynnistys tapahtui kantta painamalla eika napista.

Hiljaisempikin oli.

Mutta mutta...

Kierrosnopeus tuntui hitaammalta ja polysokerin saaminen oikein
polyiseksi kesti pitkaan. Kardemumman jauhaminen vasta kestikin,
niita kuoriosia se jatti isoiksi haituviksi siina kun se vanha veti koko
satsin siistiksi rouheeksi sekunneissa.

Ja mika pahinta, koska kansiosa menee ylos alas sita painaessa, sailio
falskaa ja vuotaa sinne sen irroitettavan ja puhdistettavan osan allekin
ja siinahan vasta siivoaminen onkin.

Tama ketutus tulee suorana jatkona moniin muihin "uusittuihin"
kodinkoneisiin, jotka on kaytossa havaittu paljon huonommiksi
kuin ne edelliset.

Esimerkkeja:
Pyykinpesukone (Siemens kuten oli edellinenkin) poukkoilee
ja rytisee linkouksen alussa niin etta pelottaa. Ja sita ei voi
pysayttaa kesken ohjelman, ja laittaa jotain unohtunutta joukkoon,
kuten vanhassa koneessa.

Leivanpaahdin (Philips, ei ollut halvimmasta paasta)
ei paahda tasaisesti ja piippaa kun on valmia.

Mikro Sharp valo paloi kun luukku sen oli auki. Siis mina haluan jattaa
sen auki kayton jalkeen etta hoyryt haihtuu eika ruostu koko laite.
Lisaksi sekin piippaa ei vaan lammitysajan loppuessa vaan ainakin
viisi kertaa minuutin valein sen jalkeen, jos ei heti kiirehdi
ottamaan sita lammitettya tuotetta ulos.

Siis nuo piippausaanet minua arsyttaa todella. Ainoa hyva
piippaus on jaakaapissa jos sen ovi on jaanyt vahingossa auki.

Isanta aina valilla sanoo etta haluaa vaihtaa 10 v jaakaapin uuteen, mutta
mina en kylla uskalla. Tieda mita kummajaisia olisi uudessa. Olen
kuullut huhuja pakastimista, jotka eivat sahkokatkon jalkeen mene
uudestaan paalle, jos ei ole joku nappia painamassa. Mitahan sielta
loytaisi, jos lahtisi pariksi viikoksi ulkomaille ja toisena matkapaivana
olisi ollut 5 minuutin sahkokatko?

Jouluko jo?

No ei vaan lehtimajan juhla eli Sukkot. 

Ennen vanhaan perheen lapset tekivat itse majan koristeet, mutta nykyaan

ne ostetaan yleensa valmiina. Ja jouluhan tulee tassa mieleen.

Eli Kiinan koristetehtailla on nyt toinenkin sesonkiaika ennen joulun 

hassakkaa. Tai sitten saavat varastot tyhjaksi edellisvuoden ylijaamista

myymalla ne tanne Israeliin. 

Miehen siskon sukassa oli sentaan pari itse tehtya koristetta ja Tervetuloa-kyltti. 

Kayttavatkohan muutkin uskonnot juhlissaan naita bling bling koristeita? 

Kiinalaiset heidan uutena vuotenaan? 

Muslimeilla ei taida olla mitaan vastaavaa?

Miten muilla?

Liikaa lomapaivia?

Vai mika lie on iskenyt kun aloitin tallaisia napertelemaan. Rypytys nyt ei ollut

ihan taydellinen mutta sittenhan on kotitekoisen nakoinen. Siis hienosti sanottuna 

rustiikkinen. Eli ihan trendikas. 

Isanta soi nelja joten ilmeisesti maistui ihan oikeasti eika vaan

kohteliaisuudesta. Onhan han suomessa karjalanpiirakoita maistanut mutta

muistaaksen vai niita kaupan paksuja motikoita. 

Karjalanpiirakoita olen tehnyt Suomessa kerran tai pari. Siita vaan on yli 

30 vuotta. Israelissa ei ole koskaan ennen tullut tehtya. 

En oikein uskalla naita laajemmalle perheelle esitella. 

Tuloksena osaisin arvioida kaksi mahdollisuutta, eika kumpikaan niista ole hyva.

a. Pitavat piirakoita ihan kummallisina ja Suomen vaatimaton kulinaarinen maine

    saa uuden kolhun.

b. Tykkaavatkin naista ihan sikana ja tahtovat etta teen joka viikko. 

Syksy on taallakin

Pienta sadetta ja sateenkaaren patka. Tasta se alkaa!!