paikallisesta lehdesta loytanyt. Erilaista tassa oli hiivan maara ja kaytto
ja sen toimiminen kiinnosti. Isannan vatsa ei tykkaa kauheasti tuoreesta
leivasta ja ajattelin etta olisiko tama parempi hanellekin.
Yleensahan sellaisen "tavallisen" kokoiseen taikinaan, johon tulee 5-6 dl
vetta, laitetaan 50 grammaa hiivaa. Tassa ohjeessa piti tehda ensin
semmoinen taikinan alku, johon tuli desi vetta, puoltoista desia jauhoja ja
yksi gramma hiivaa. Se jatettiin huoneen lampoon n. 12 tunniksi, tein
sen aamulla ennen toihin lahtoa.
Illalla sitten jatkoin. Taikinaan tuli 5 dl vetta, vain 9 grammaa hiivaa, tama
aamulla tekemani sotku, suolaa ja sitten jauhoja tavalliseen tapaan. Jauhoissa
en sitten enaa ohjetta noudattanut niin tarkasti. Laitoin tummia ja vaaleita
vehnajauhoja ja vahan kaurahiutaleita ja pikkasen kauralesettakin.
Lisasin myos pellavan- ja kurpitsansiemenia ja lorauksen oljya.
Jannityksella seurasin miten taikina nousee ja hyvinhan se tapahtui.
Taikinasta leivoin ensin kaksi isoa focaccia-leipaa joihin laitoin myos
kirsikkatomaatteja ja rosmariinin lehtia ja voitelin oliivioljylla.
Lopusta taikinasta tein isomman leivan vuokaan. Siita tuli ihan kauniskin
kun tein sen 4-saikeisen pullapitkon mukaan. Ihme kylla kadet muistivat
ihan luonnostaan miten se letitys menee vaikka en ole pullapitkoja
vuosikymmeniin letittanyt.
Onnistui hyvin ja tuli maukasta hyvin kohonnutta leipaa. Nuo tomaatit
jatan varmaan seuraavalla kerralla pois. Kauniitahan ne ovat mutta eivat
lisaa makuelamykseen mielestani mitaan ja jattivat ymparoivan leivan
vahan kosteaksi ja taikinamaiseksi. Focaccian pinnalle voisi
riputella hiukan karkeaa suolaa.
5 kommenttia:
Ehkä ne tomaatit onkin siinä vain näön vuoksi? Hyvältä näyttää.
Mielenkiintoinen ohje. Olisi kyllä kiva kokeilla tätä, kun ei meilläkään erityisemmin rakasteta hiivaa. Mutta toisaalta, mä olen hirveän huono tällaisissa pitkän kaavan leipomuksissa. Joskus olen kokeillut jotain ruisleipää, jota tehtiin muistaakseni kaksi päivää, ja hermohan siinä meni.
Satu,
meilla tehtiin kotona ruisleipaa. Oli iso puinen taikinatiinu jota ei koskaan pesty ja siina sailyi taikinan juuri. Siihen laitettiin lamminta vetta ja jauhoja ja paivan parin jalkeen tehtiin se oikea taikina ja leivottiin leivat. Olin noin 11-v kun aitini sairastui ja sen jalkeen se oli minun tehtavani. Ensin aidin apuja ja myohemmin yksinkin. Lintsasin koulusta ja leivoin ruisleipaa kotona :) Silloin meilla oli jo iso pakastin ja ne noin 30 leipaa menivat sinne.
No nyt tuli näläkä. :-) Nuo joutsenmerkit blogissani liittyvät Pohjolan päivään vuodelta 1956 ja olisikohan samat merkit julkaistu kaikissa viidessä maassa.
No tanne vaan Sauli herkuille! Hiiria ja rottiakkin takuulla loytyy jos ei focacciat maistu. Ja paljon kissakavereita. Ja syksyn ekat vastarakitkin bongasin tanaan jos lintupaisti maistuisi paremmin.
Minulla taisi olla kokoelmassami tuo Suomen joutsenmerkki, tutulta nayttaa.
Lähetä kommentti