Ensin Heraklionista.
No kalaa tietysti. Saarellahan ollaan.
Nyt on artisokkien aika.
Nama olivat minulle uutta lajiketta, meilla on lehdissa
pyoreat karjet.
Ja manssujen.
Meli eli hunajaa. Jostain syysta en tykkaa hunajasta vaikka kaikki muu makea
meneekin. Siina on joku kumma sivumaku joka ei tunnu kivalta.
Isanta ostamassa verhokangasta. Onneksi ei
loytanyt mitaan sopivaa.
Ja kenkien myyjan poika meditoimassa.
Sipulit olivat tosi raikkaan ja pirtsakan oloisia.
Ja saman myyjan porkkanoita. Ihan teki mieli ostaa. Niin kauniisti
oli niputettu nekin.
Etanat yrittavat paeta kopasta varmaa kohtaloa kuumalla pannulla.
Hanian kauppahallissa oli tunnelmaa.
Ja meille vahan eksoottisempaa tavaraa lihakaupassa.
Kiva etta pupuille oli jatetty sukat jalkaan.
Turkista aikoinaan tuttu kokoretz valmiina grilliin. Kerta riitti. Epamaaraisia
sisuskaluja joiden ymparille kieputettu suolia. Ei mun juttu, vaikka tykkaankin
maksasta, munuaisista, sydamesta ym "normaaleista" sisusherkuista.
6 kommenttia:
Vähän tosiaankin eri näköisiä nuo artisokat täkäläisiin verrattuna.Porkkanat niputettu tosi nätisti:)
Jael,
oli siella niita meillekin tuttuja artisokkia. Nuo erimalliset vaan pistivat silmaan.
Oliko mansikat makeita?
Mansikoita ei maistettu. Ei ne ainakaan kovin tuoksuneet, eli ehka makukin oli vahan huono. Mansikoiden suhteen odotamme Suomen kesaa.
Ihanhan tuosta tuli kodikas olo. Paitsi pupuja ei Turkissa syötäisi.
Oli tosi mielenkiintoisia kuvia! Noh, paitsi ehkä tuo viimeinen. :-D
Lähetä kommentti