Niin hieno oli paikkamme mutta vain mina herasin viiden jalkeen ja aloin
vahdata auringon nousua.
Ilmavoimien tukikohta pohjoisessa.
Sielta se aurinko tulee
Vahemman reippaat heraajat saivat pilvisen maiseman.
Patikoimaan lahdettiin ja kasvit olivat alkuun kuivia.
Maukkaita marjoja tuli myos matkalle.
Ja jotain tatteja.
Vettakin loytyi.
Retken lopussa perheen pienimmat olivat aika vasyneita.
Mutta toisille pienille mehujaa vain lisaa vauhtia.
4 kommenttia:
Melkein kuin minun lenkkipolultani, aurinko sentään saa minun puolestani nousta omia aikojaan.
Hienot kuvat! Miten noita tatteja kasvaa kun on niin kuivaa vielä....
Kannattaahan se herätä vahtaamaan. Minä vain en yleensä jaksa. Meillä siis mies herää, jos joku herää. Olen antiaamuihminen.
Sirokko,
kuivia on Valimeren rannat tahan aikaan.
Jael,
tatit olivatkin tosi yllatys!
Mine,
kesaloman jalkeen joku juttu meni rytmissani sekaisin ja heraan nykyaan useimmiten viimeistaan puoli kuusi!
Lähetä kommentti