Milano-Napoli osa 5b Civita

Bagnioregiossa oli meneillaan kaupunginjohtajan aidin hautajaiset ja osa kaduista

suljettuina mutta poliisit ohjasivat meidat iloisesti yksisuuntaiselle (vaaraan suuntaan

yksisuuntaiselle) kadulle ja muutaman jannittavan hetken jalkeen saavuimme perille. 

Ja siellahan se oli. Civita di Bagnoregio. Kaikessa komeudessaan.

Olin nahnyt paikasta vilaukselta kuvan jossain italialaisessa ruokaohjelmassa

ja paatin etta se pitaa nahda. Kylla kannatti vaikka ei missaan Unescon heritage

listassa olekaan, viela. Oli siella muitakin turisteja.

Tai no ei nyt ihan perille mutta parkkipaikalle, josta johti jyrkka kavelypolku ensin

alas ja sitten tuolle sillalle. Tuulista ja kylmaa oli, mutta hieno paikka. 

Etruskit ovat taman kaupungin rakentaneet 2500 vuotta sitten. 

Maapera on vulkaanista pehmeaa tuffi-kivea ja eroosio nakertaa jatkuvasti kukkulan 

seinamia. Ympari vuoden taalla asuu vain ihan muutamia ihmisia, kesalla tulee enemman. 

Sitten suunnistimme autobaanalle ja navigaattorin avulla  Tivoliin Rooman lahelle 

seuraavaa yopaikkaa etsimaan. 

Milano-Napoli osa 5(a) Orvieto

Seuraava etappimme oli Orvieto. Matkalla Duomon suuntaan tormasimme 

upeaan Teatro Mancinelliin. Parilla eurolla paasee katselemaan upeaa teatteria

niin alhaalta kuin ylhaaltakin. 

Kun on matkaa laiskasti suunnitellut niin tulee mukavia yllatyksia reissun varrelle. 

Ties mita jai nakematta laiskuuteni vuoksi mutta otetaan positiiviseen suuntaan 

Ja sitten Duomon aukiolle. 

Upea oli tamakin. 

 Katselemista riitti. Siina isanta ihmettelee seinan kohoveistoksia.

Sisallakin upeita maalauksia.

Kellonsoittaja katolla. 

Vahan maisemia muureilta.

Ja kaupunki viela kauempaa.

Ja paiva jatkuu Civita de Bagnoregioon, josta olin vilauksessa nahnyt kuvan jossain

kokkiohjelmassa....

Milano-Napoli osa 4b Siena ja iltapaivaa

Jalkalihakset jumissa selvisimme tornista alas ja Duomon suuntaan. Rakennettu

1200-1300-luvulla. Upea niin ulkoa kuin sisaltakin. 

Marmorilattiat olivat taynna kuvia. 

Muta kirjaston  katto se vasta mahtava olikin. 

Seinien kuvia olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkaan. 

Ja katon yksityiskohtia. 

Urutkin olivat aika mahtipontisen oloiset. 

Ja sitten taas silman kantamattomiin asti naita Toscanan vihreita peltoja ja sypressipuita. 

Montepulcianossa oli iltapaivan pysahdys. Suloisia oliivioljykannuja.

Herkkukauppa. Tuttavalle ostimme tilauksesta kuivattuja porcini-sienia eli

herkkutatteja. Jostain luin etta osa Italiassa myytavista herkkutateista onkin

kotoisin Suomesta. Niinkohan? 

Viinkellariinkin tuli kurkattua. 

Uusiokayttoa vanhoille kengille. 

Ajelimme viela muutaman kilometrin  Chianciano Terme-nimiseen vahan nuukahtaneen oloiseen pikkukaupunkiin. Siella on ilmeisesti ollut paljon kylpylatoimintaa, nyt naytti aika uniselta. Monet 

hotellit olivat sen nakoisia etta olivat sulkeneet ovensa jo vuosia sitten. 

Hotel Edy tarjosi meille hyvan ja edullisen (50 E) yopaikan pitkan paivan jalkeen. Kannattaa
katsoa noita Tripadvisorin arvosteluja ja ihailla miten nainkin vaatimaton hotelli
saa kehuja maasta taivaaseen.

Milano-Napoli osa 4a Siena

Aamulla olikin alle 10 kilometrin matka Sienaan. 

Lonely Planetin vinkin ja israelilaissyntyisen Waze-navigaattorin (suosittelen,

toimii hyvin Suomessakin)  avulla ajelimme suoraan vanhan kaupungin kyljessa

 olevan jalkapalloareenan parkkipaikalle. Volterran parkkipaikan etsimisesta kun jai 

trauma. No nyt oli tavallinen arkipaiva ja italiaanotkin rauhoittuneet pitkasta lomaviikonlopusta.

Suunnistimme tietysti Piazza del Campolle, ensin ihailemaan Fonte Gaia-suihkulahdetta. 

Sitten yleiskatsaus Campolle  ja tyylikas katulyhty.

Kaupungintalon yhteyteen rakennettu Torre del Magnia on 88 metria korkea.

Sinnehan piti taas kiiveta, vaatimattomat 400 porrasta. Lopussa taisi olla ihan

tikapuutkin. 

Duomo nakyi sielta hyvin. 

Ja hienoja yksityiskohtia.

Campon kahvilat ylhaaltapain. Siella jos halusit istua, kahvikin oli 

aika arvokas, 8 euroa. Me horppasimme omat espressomme paikallisten tapaan 

tiskilta.

Herkkukaupassa oli kiva possu mainostamassa liikkeen tuotteita.

Hiljaisilla kujilla jatkoimme Duomon suuntaan. 

Toscanalainen keramiikka on vahan liian varikasta ja rehevaa kotiin

vietavaksi, mutta kiva sita oli katsella.