Bagnioregiossa oli meneillaan kaupunginjohtajan aidin hautajaiset ja osa kaduista
suljettuina mutta poliisit ohjasivat meidat iloisesti yksisuuntaiselle (vaaraan suuntaan
yksisuuntaiselle) kadulle ja muutaman jannittavan hetken jalkeen saavuimme perille.
Ja siellahan se oli. Civita di Bagnoregio. Kaikessa komeudessaan.
Olin nahnyt paikasta vilaukselta kuvan jossain italialaisessa ruokaohjelmassa
ja paatin etta se pitaa nahda. Kylla kannatti vaikka ei missaan Unescon heritage
listassa olekaan, viela. Oli siella muitakin turisteja.
Tai no ei nyt ihan perille mutta parkkipaikalle, josta johti jyrkka kavelypolku ensin
alas ja sitten tuolle sillalle. Tuulista ja kylmaa oli, mutta hieno paikka.
Etruskit ovat taman kaupungin rakentaneet 2500 vuotta sitten.
Maapera on vulkaanista pehmeaa tuffi-kivea ja eroosio nakertaa jatkuvasti kukkulan
seinamia. Ympari vuoden taalla asuu vain ihan muutamia ihmisia, kesalla tulee enemman.
Sitten suunnistimme autobaanalle ja navigaattorin avulla Tivoliin Rooman lahelle
seuraavaa yopaikkaa etsimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti