Jalkalihakset jumissa selvisimme tornista alas ja Duomon suuntaan. Rakennettu
1200-1300-luvulla. Upea niin ulkoa kuin sisaltakin.
Marmorilattiat olivat taynna kuvia.
Muta kirjaston katto se vasta mahtava olikin.
Seinien kuvia olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkaan.
Ja katon yksityiskohtia.
Urutkin olivat aika mahtipontisen oloiset.
Ja sitten taas silman kantamattomiin asti naita Toscanan vihreita peltoja ja sypressipuita.
Montepulcianossa oli iltapaivan pysahdys. Suloisia oliivioljykannuja.
Herkkukauppa. Tuttavalle ostimme tilauksesta kuivattuja porcini-sienia eli
herkkutatteja. Jostain luin etta osa Italiassa myytavista herkkutateista onkin
kotoisin Suomesta. Niinkohan?
Viinkellariinkin tuli kurkattua.
Uusiokayttoa vanhoille kengille.
Ajelimme viela muutaman kilometrin Chianciano Terme-nimiseen vahan nuukahtaneen oloiseen pikkukaupunkiin. Siella on ilmeisesti ollut paljon kylpylatoimintaa, nyt naytti aika uniselta. Monet
hotellit olivat sen nakoisia etta olivat sulkeneet ovensa jo vuosia sitten.
Hotel Edy tarjosi meille hyvan ja edullisen (50 E) yopaikan pitkan paivan jalkeen. Kannattaa
katsoa noita Tripadvisorin arvosteluja ja ihailla miten nainkin vaatimaton hotelli
saa kehuja maasta taivaaseen.
katsoa noita Tripadvisorin arvosteluja ja ihailla miten nainkin vaatimaton hotelli
saa kehuja maasta taivaaseen.
4 kommenttia:
Sienan duomo on kyllä ihan niitä mieleenpainuvimpia kohteita!
Voihan Toscana miten kauniit maisemat, ihan kuin postikortteja. Tuollaisen oliiviöljykannun haluaisin itsellenikin, ihania nekin! Kuvat talta reissulta on kylla niin huikeita etta Italiaan tekisi mieli lomalle, miehella on ollut Italia-kuume jo pitkaan.
Voi mikä duomo,upea! Ihanat kuvat:)
Oikea on tieto, että Suomesta viedään herkkutattia Italiaan niin paljon kuin vain irti saadaan. Pohjois-Karjalassa kiertää syksyisin sienikauppias Dalla Vallen kylmäautot ja hyvänä sienisyksynä ahkera kerääjä tienaa tuhansia.
Lähetä kommentti