Pupuja jouluna!?

Kavin tanaan venalaisten suosimassa delikaupassa, jossa olin aikaisemmin
nahnyt suklaisia joulupukkeja. Monet venalaiset maahanmuuttajat
kun juhlivat taalla joulua/uutta vuotta/pakkasukkoa. Ajattelin ostaa pari koristeeksi
vahan joulun tuntua tekemaan  mutta eipa vaan loytynyt. Oli ilmeisesti myyty
loppuun. Sen sijaan siella oli taman tyyppisia suklaaPUPUJA! Kuva netista, en
kehdannut kaupassa kuvata.

Siis hah, jouluna. Olikohan viime vuoden paasiaisen jaanteita tuotu tanne?
Vai mita? No kylla en takuulla ostanut. Ihmettelen vaan. Taytyy huomenna viela
kysya venalaisilta tyokavereilta mutta aika lailla epailen etta puput eivat
ole heidan joulukoristeitaan.

Joulutoivotukset arkisesta toimistosta!

Taalla on maisemat tallaiset.

Eli toita tehdaan ja ruutua tuijotellaan.

Eiko ole vahan paradoksaalista etta taalla joulun "kotimaassa" ei juhlaa

vieteta. Kai sen kunniaksi nyt edes yhden lomapaivan voisi saada.

Mutta HYVAA JOULUA kaikille sita viettaville!

Talvipäivänseisaus

taitaa tana vuonna olla vasta huomenna.
En oikein ymmartanyt miksi se vuosittain vaihtelee.
Wikipedian mukaan aina kaksi vuotta 21/12 ja sitten kaksi vuotta 22/12.

Katselin Forecan sivuilta, millainen oli paivan pituus tanaan.
Ensin syntymaseudullani Orivedella  ja sitten nykyisessa kotikaupungissa
Ramat Ganissa.

Vahan on eroa. Lahes puolta pidempi on paivamme taalla.
Ja todella varmasti monta kertaa valoisampi. Kerroin perjantain
munkkikesteilla sukulaisille, etta koko marraskuussa oli Helsingissa
ollut 13 tuntia aurinko nakyvissa eika pilvien peitossa. Ihan pari kolme
kertaa piti se toistaa, ennen kuin edes ymmarsivat mita sanoin.

Taalla on yleensa pilvista vain silloin kun sataa. Ja ne sadepilvet ovat
kauniita ukkospilven tyylisia eika sellaista tasaisen harmaata tihkusadepilvea.
Pilvisia poutapaivia on tosi harvoin. Perjantai oli sellainen. En tieda oliko se
edes pilvea vaan oli kovin usvaista ja harmaata  ja nakyvyys heikko. Kylla
se heti mielialaan vaikutti. Potkottelin sohvalla dekkaria lukien iltapaivaan
asti kunnes oli pakko nousta niita munkkeja tekemaan.

Olen tosi kiitollinen, kun ei tarvii aamulla pimeassa toihin lahtea. Ja kun olen
vaan 7 tunnin virassa, niin kolmen aikaan yleensa pakenen toimistosta ja
paasen kotiinkin viela valoisaan aikaan.

Keittoa taas poytaan

Talvella on kiva tehda keittoja. Isannan vatsa ei oikein pida

papu- ja hernekeitoista, joten tallainen vihannes-liha-kanakeitto 

on hyva ratkaisu. 

Pataan menee ensin naudan/kanan palat. Jos on luita, mausta tulee vielakin parempi.

Vetta, sipuli, porkkanaa  ja laakerinlehtia ja lihat keitellaan lahes kypsiksi. 

Sitten lisataan enemman mausteita. Tahan tuli jeeraa, kurkumaa, mustapippuria, 

valkosipulia ja yllatys yllatys pullamauste kardemummaa. Jemenin juutalaiset

kayttavat sita keitoissaan. Tama nyt ei ollut oikeaoppinen jemenilainen

keitto mutta kardemumma sopii hyvin. 

Sitten vahan perunan paloja ja lopuksi kurpitsaa ja kesakurpitsaa

jotka kypsyvat nopeimmin. Paalle riputtelin viela pakastimesta loytamaani

muutaman (ainakin) vuoden vanhaa kuivattua lipstikkaa, jonka olen tuonut

Suomesta. Ihmeen hyvin siina oli viela maku sailynyt. 

Viime vuonna yritin kasvattaa lipstikkaa taalla mutta ei se oikein sujunut.

 Taimet jaivat noin kymmensenttisiksi eivatka kehittyneet siita

sen pidemmiksi. Suomen lapsuudenkodin puska oli parhaillaan yli metrinen!

 Hassua kylla kun sita ei mihinkaan kaytetty ja meille lapsille

jopa sanottiin etta se on myrkyllinen kasvi!

Miksi se sitten siella pihalla kasvoi?

Pari Romaniassa kasvanutta tyokaveriani tuntee muuten lipstikan hyvin

 ja heilla sita hyodynnettiin mausteena.

Chanukkaa juhlimassa

Joka vuotisen perinteen tapaan leivoin munkkeja anopilla

pidettavia Chanukka-kemuja varten. Ei tullut edes kuvaa otettua

mutta ihan saman nakoisia be olivat kun nama viimevuotisetkin

Paikalla juhlimassa olivat meidan lisaksemme mieheni isoveli vaimoineen,

hanen ex-vaimonsa (ihana ihminen joka on pidetty tiiiviisti perheessa 

vaikka heille ero tulikin) ja kaksi veljen ja exansa poikaa puolisoineen ja 

yhdella heista jo kaksi poikaa myoskin. Eli nelja sukupolvea. Anopilla on

viela tyttarensa kautta nelja muuta lapsenlapsenlasta! Kylla han oli tyytyvainen

sen kaiken hulinan keskella. 

Oli aika hiilaripitoinen ateria, kun miehen veli toi paaruuaksi pitsoja ja

sentaan salaattia onneksi ja sitten nama munkit viela paalle! On tosi

ahky olo. Varsinkin kun maistelin muutaman munkin jo paistovaiheessa. 

Loppuillasta tuli viela miehen veljen kouluajoista asti tuntema ystava kaymaan 

ja hanella hauskoja juttuja riitti. Hanen vanhempansa olivat Puolasta, 

holocaustin selviytyjia, ja oli loytanyt silloin kouluaikona taman 

jemenilaisen perheen ja kuulemma kovasti tykkasi tulla kaverinsa

kanssa nauttimaan vahan mausteisempaa ruokaa anopin kotiin. 

Mieheni aina muistelee, miten tama isoveljen ystava oli hanet tunkenut

jonnekin vaatekaappiin ja sulkenut sinne kun varmaan oli heita kiusannut. 

Mieheni tuntien en yhtaan tata ihmettele. 

Putinin paprikat

Kavin eilen hevi-ostoksilla ja huomasin etta yllattaen punaiset

paprikat olivat euron kilo, kun koko vuoden olivat yleensa ainakin

puolet kallimpia. Kesallakin, joka on paprikan luontaista kasvuaikaa.

No niitahan latasin pussin tayteen. Mielessa kun ovat viela vanhat Suomen

ajat kun jokainen paprika oli  yksittaispakattu ja hinta  hirvea.

Illalla lehtea lukiessa ymmarsin miksi. Venajalle menee ainakin

puolet Israelin paprikoista ja nyt ruplan kurssi on romahtanut ja

ruuan hinta noussut. Eli sikalaiset markkinat ovat jumissa ja taalla

hinnat alhaalla. Lehden mukaan myos iso osa Israelin porkkanoista

menee Venajan markkinoille, mutta porkkanan hintaa en huomannut

katsoa kun ei ollut tavetta talla kertaa ostaa.

Suomessahan myytiin joku aika sitten niita Putinin juustoja ja muita

maitotuotteita pilkkahintaan. Nyt on sama juttu tullut tannekin

vihannesten suhteen. Saaliksi kay viljelijoita, jotka ovat odottaneet

talven tuottavia markkinoita ja hyvia hintoja kylmasta

pohjolasta ja nyt tulot laskevat hurjasti.

Kirjoittajan blokki

Viime viikolla huomasin etta seuraava eli tama postaus olisi

blogini 1000. postaus. 

Siitakos tuli kauhea stressi. Ajattelin etta pitaisi jotain erikoista

tai juhlavaa tekstia ja kuvia siihen vaantaa. Mitaan ei vaan 

syntynyt, vaikka kuinka mietin ja tuskailin. 

Nyt paatin paasta siita eroon ihan nain muutamalla sanalla.

Seuraava postaus onkin sitten jo ihan arkea.

Phiiiiuh! Kyllapa helpotti.

Kurkkuja ja viela itsenaisyyspaivasta

Kavinko Ikeassa?

No en, vaan sain Pieni oliivipuu blogin kirjoittajalta ohjeen ja oli
sopivasti vanha Ikean purkkikin lisaa aitoutta tuomaan.

Tallainen oli hanen ohjeensa:

3 kurkkua(olivat aika isoja)
tillia
2 dl etikkaa
2dl sokeria(vahenna tata maaraa)
2dl vetta
ripaus suolaa
lisaksi lisasin vahan neilikkaa ja valkosipulinkynsia kokonaisina.
Keita vesi,sokeri,suola ja 
neilikka n.5 min.
Lisaa etikka ja kuumenna kiehumispisteeseen.
Laita kuumalla vedella huuhdottuun lasipurkkiin ohuet kurkkuviipaleet,tillisilppua,valkosipuli
Kaada mausteliemi paalle
Jaahdyta ja jaakaappiin.Alkaa olla valmista seuraavana paivana....

Mina laitoin vaan desin sokeria. Siitakin osa vaaleanruskeaa Demerara-sokeria 
kun tavallinen oli lopussa. 
Valkosipulia ja neilikkaa en lisannyt, sen sijaan vahan sinapinsiemenia. 
Maistuu ihan aidolta, huomenna varmaan viela paremmalta. Tallaisia 
makeita smorgos kurkkujahan ei taalta saa muualta kuin Ikeasta joten hyva
osata itsekin tehda. 

Perjantaina olimme tosiaan Yad Hashmonassa itsenaisyyspaivajuhlissa. 
Jael  jo kertoikin tilaisuudesta taalla ja hyvasta ruokapuolesta taalla hienoine kuvineen.
Jael mestaribloggaajana ryntasi tietysti heti poytia kuvaamaan ja mina jain
haahuilemaan taakse ja sitten olikin jo aikamoinen tungos!

Tuo brunssi olikin hieno yllatys kun kutsussa luki vaan "kahvitilaisuus". 

Ennen brunssia saimme vahan kulttuuria kun tama piano-viulu-sello trio
soitti meille Sibeliusta, Schubertia ja Melartinia.

Isanta ihastui sellistin elaytymiseen ja ilmeisiin. 

Bataattikeitto illalliseksi ja terveiset Elinalle!

Isanta soi kanakeiton loppuun ja kattila vapautui seuraavalle sopalle.
Ei taalla kylla nyt oikein soppailma ole, kun paivalla lampotila
nousi 26 asteeseen ja samanlaista on luvassa. Sateisen marraskuun jalkeen
joulukuu nayttaa ihan turhan kesaiselta.

Eli nain:
1 sipuli
kabanosmakkaraa maun mukaan, laitoin ihan vahan ehka 150 grammaa
(isanta tykkaa etta on vahan "riistan" makua myos)
3 isoa bataattia
1 iso peruna
kanaliemikuutio (meilla on taalla jauhona)
1 valkosipulinkynsi
vetta
pakasteherneita
kuivattua lipstikkaa (Suomesta tietysti, sellerinkin varret sopii)
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria

Ensin paistoin ihan pieniksi pilkotut makkarat ja sipulin ja laitoin sivuun.
Sitten bataatit ja peruna kuorittuina paloina kattilaan ja vetta peitteeksi.
Keitin pehmeaksi ja muussasin sauvasekottimella.
Lisasin liemijauheen ja muut mausteet seka pakasteherneet ja makkara-
sipuliseoksen ja annoin viela kypsya muutaman minuutin.

Tatahan voi soveltaa monin tavoin. Jos ei halua makkaraa, ei ole pakko.
Vahan kermaakin voi lurauttaa joukkoon tai vaikka nokareen sulatejuustoa kuten
Suomessa on usein tapana. Muitakin pakastevihanneksia voi tietysti
lisata, esim. maissia.

Ja terveisia Elinalle joka on toissa Suomen Israelin suurlahetystossa ja
matkusti sattumalta isannan taksissa juuri tana iltana ja kuulemma lukee blogianikin.
Hyvaa Tel Avivin lomaa Elinalle!

Mukaansavieva kirja ja palapeli flunssalaakkeena

Taman viikon Suomi-kirjastosta sieppasin Teemestarin kirjan,
joka on  on Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani.
Tarina kertoo tulevaisuuden maailmasta. Siella ovat mannerjaatikot sulaneet,
fossiilipolttoaine loppunut ja makea vesi on hyvin niukkaa. Aloin vasta tanaan kirjaa
lukemaan mutta yhdella sohvapotkotyksella meni yli sata sivua ja jatkoa odotan
innoissani. 
Kirja on kaannetty jo ainakin englanniksi ja saksaksi. Suosittelen jo nain alkuun!

Yksi palapelikin tuli valmiiksi viime viikon flunssataudissa. 
Kylla meinasi hermot menna mekon raidoissa.