lauantai 27. helmikuuta 2010

Kyllikki Villa on kuollut...

Voisin vaikka lukea nyt uudestaan  Vanhan Rouvan Lokikirjan. Rahtilaivoilla matkustava Villa saa menovarpaan kutkuttamaan. Tana paivana tuskin rahtilaivat enaa ottavat yksittaisia matkustajia tahan tyyliin.
Kertomisen rehellisyys myos matkan hankaluuksista ja omasta vanhenemisesta ja epavarmuudesta koskettaa.
Tytto Sodassa kirjaa aloin lukea, mutta se jai jostain syysta kesken. 17-vuotiaana lotaksi lahtenyt Villa julkaisee tassa teoksessa kolmen sotavuoden kirjeenvaihtoaaan aitinsa kanssa. Aion kylla lukea tamankin loppuun. Omakin aitini oli Karjalassa lottana, joten kuvaus kiinnostaa melkoisesti.

3 kommenttia:

Jael kirjoitti...

En ole Kyllikki Villan kirjoja lukenut,mutta lukenut hänen kirjoistaan parissa blogissa,sinunkin. Varmaan joskus luen,jos vastaan tulee...

Leena Lumi kirjoitti...

Anu, minun suuri unelma on aina ollut matkustaa rahtilaivoilla kauas. Saksaan olemme menneet monasti rahtilaivalla Itämeren ylitse. Sain toissapäivänä kuulla, että rahtilaivoihin pääsee, mutta hinta olisi 100 euroa/vrk! En tiedä, onko totta...

Villa teki unelmistaan totta.

Timbujen Dee kirjoitti...

Oltiin täällä myöhäisellä sunnuntaimusakierroksella ja törmättiin Villaan. Deetäkin miellytti kovasti tuo Lokikirja. Villan Pakomatkalla-kirja meni samaan imuun, vaikkei ole ihan yhtä mielenkiintoinen eikä monisivuinenkaan. Sotakirjan luvulle kävi samoin kuin siellä teillä, ei vetänyt. Mutta sitten on pieni kuvakirjahelmi tytär Saaralle omistettu runo-kuva-kollaasi Merilapsuus.