keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Päivan pulinat

Tyokaveri sai kuulemma potkut eilen. Taisi loppua tyot kertalaakista, kun ei ole hanta tanaan nakynyt. Tehdaankohan muuallakin talla tavalla, etta ilmoitetaan paivan lopussa, etta huomenna ei tarvii enaa tulla? Aika tyly kaytanto, mutta kai pelataan etta katkera irtisanottu tekisi jotain sabotaasia. Ja kyllahan sita olisi helppo taalla koneilla tehdakin. Delete vaan tiedostoille, mukavaa kiusaa saisi aikaan.
Aika hiljaista on kylla toimistossa. Uusia projekteja ei ole tulossa, ainakaan isompia. Joten ei ihmekaan etta "tarpeettomia" karsitaan. Tama eilen irtisanottu ei sopeutunut kunnolla mihinkaan tiimiin ja oli muutenkin hiukan rasittava tyyppi.

Aamulla oli valtava sumu. Nyt muuttunut helteeksi. Tama helmikuu on rikkonut kaikkien aikojen lampoennatykset. Pari paivaa sitten Jerusalemissa oli +28 astetta. Vaikea kuvitella etta helmikuussa siella saattaa sataa luntakin. Vasta ensi viikoksi on tulossa normaalimpaa talvikelia.

Ihana Väinö viettaa tanaan nimppareita. Onnittelut!

4 kommenttia:

sirokko kirjoitti...

Täällä aika yleistä, maksetaan kyllä irtisanomisajalta jos sellainen on, mutta tyyppiä ei enää haluta paikalle, ja usein hyvästä syystä.

Jael kirjoitti...

Aika kurjaa,ettei anneta edes aikaa,on se aika shokki varmaan,tai oliko se...
Toivottavasti teillä firmassa tulee uusia projekteja,ettei tarvitse tuolin menettämistä pelätä...
Huh,tämä helmikuu on kyllä aivan liian kuuma!

Lissu kirjoitti...

Irtisanominen noin vain. Hmmmmm!!!! Tàytyykò tyòntekijòiden olla hiljaa ja samaa mieltà kuin pomo? Pelottavaa... Kiitos muuten tuosta postauksestasi Sapattiretki.
Harmittaa edelleen, ettemme vuonna 1998 vuokranneet autoa ja làhteneet kiertelemààn Israelia. Olimme liian tunnollisia kongressiosallistujia (Jeruralemissa).

SaaraBee kirjoitti...

Kyllä tapahtuu täälläkin. Erorahat kouraan ja siinä se.
Edellisessä työpaikassani meni todella huonosti siis firmalla, ja minulle kävi juuri noin. Kyllä siinä vähän itkua väänsin, vaikka en mikään itkupilli olekkaan, kun oven pistin kiinni. Toisaalta firman omistaja oli itsekkin itkun partaalla. Ei helppoa hänellekkään.
Toisaalta olen tyytyväinen, että lähdin heti. Siivosin pöytäni ja tein keskeneräiset hommat loppuut ja lähdin. Onneksi löytyi pian uusi työpaikka joka on paljon parempi! Onni onnettomuudessa.