lainkaan mielessa. Tulin kibbutsiin viettamaan aurinkoista talvea ja mukavaa
valivuotta lukion ja yliopiston valilla.
Suomeen palattuani aloin opiskella farmasiaa Helsingin yliopistossa, ja siina vaiheessa
heprean opiskelu alkoi jotekin kiinnostaa. Teologian tiedekunnassa oli nykyheprean
alkeiskurssi, ja paastivat minutkin mukaan. Opiskelu loppui aika lyhyeen, kun kevatlukukaudeksi
meidat lahetettiin apteekkeihin harjoittelemaan, ja mina paadyin kaukaiseen Jyvaskylaan.
Tama harjoittelu aukaisi silmani, ja tajusin etta ehka farmasia olekaan minun alani.
Syyslukukauden viela sinniteltyani loppui opiskelu ja lennahdin toistamiseen Israeliin
ensimmaisella reissulla tapaamani helsinkilaisen ystavan kanssa. Pienten seikkailujen jalkeen
paadyimme samaiseen kibbutsiin, ja muutaman viikon paasta tapasin tulevan mieheni
ja romanssi alkoi kehittya.
Nyt oli kielen oppiminenkin sitten jo tarkeampaa. Syksylla alkoi kibbusissa "ulpan", eli heprean
kurssi, joka oli tarkoitettu uusille maahanmuuttajille ja ulkomaalaisille juutalaisnuorille.
Minutkin saatiin ujutettua mukaan. Ulpanistit opiskelivat puoli paivaa ja tekivat toisen
puolen toita erilaisissa tehtavissa kibbutsilla; pelloilla, tehtaassa, keittiossa yms.
Koska minulla oli jo entista pohjaa, paasinkin sitten suoraan ylemmalle luokalle. Kurssi
oli tehokas, ja kun muutenkin olin koko ajan hepreankielisessa ymparistossa, kyseessa oli
oikea kielikylpy. Aktiivisen puhumisen kanssa olin kylla aika hidas. Vasta kun olin oppinut
tarpeeksi laajan sanavaraston ja tarkeimmat kielioppiasiat, kuten aikamuodot, aloin puhua.
Noin yhden viikon kuluessa vaihdoimme miehen kanssa puhekielen englannista hepreaan.
Heprean lukeminen on vaikeaa ja hidasta. Kibbutsiaikana minulle tuli englanninkielinen
sanomalehti. Kun muutimme pois, ei ollut rahaa sita enaa tilata. Sanomalehtie kieli on
aika vaikeaa, ja aktiivisen lukemisen aloitinkin naistenlehdilla. Suosittelen muillekin!
Kevyet tekstit, juorut ja ruokauhjeet ovat mukavaa ja helpompaa luettavaa kuin sanomalehden
poliittiset ja talousartikkelit.
Viela nytkin lukeminen hepreaksi on hitaampaa kuin englanti tai tietysti suomi. Silti pyrin
treenaamaan jatkuvasti, ja pystyn nykyaan lukemaan kaunokirjallisuutta sujuvasti ja nauttien.
En kylla mielellani kaannettya kirjallisuutta viitsi hepreaksi lukea, vaan alkuperaiskielella tai
englanniksi tai suomeksi kaannettyna.
Kirjoitusvirheita tulee edelleen. Kirjoitusta ei tule muutenkaan kovin paljon harjoiteltua.
Israelissa kielenopiskelu on helppoa sen puolesta, etta taalla on paljon maahanmuuttajia,
ja kaikenlaisiin aksentteihin ja virheisiin on totuttu, ja sen puoleen omia mokiaan ei tarvi
haveta!
12 kommenttia:
heprea on varmasti huippuvaikea kieli, nain se ainakin korvakuulolta vaikuttaa! Minunkin mielestani, jos jossain maassa paattaa asua, on syyta opiskella maan kieli... ei vain itsensa vaan ihan kaikkien kannalta :)
Kerrassaan mielenkiintoinen postaus.
Se mikä meille muille on täyttä hepreaa on sinulle ihan ymmärrettävää kieltä. Käytätkö sitä töissäkin vai englantia?
Mielenkiintoista oli oppia susta vähän lisää.Minäkin aikoinani tänne tullessa ekaa kertaa olin tuollaisessa puoli päivää opiskelua ja puoli päivää töitä-ohjelmassa. Hepreaa uskalsin ihan alussa puhua vain pikkulasten kanssa,jotka nauroivat virheilleni.
Luin englanninkielistä lehteä aina siihen saakka kunnes poikani syntyi.
Hepreankielisten lastenkirjojen avulla minäkin rupesin lukemaan enemmän hepreaa,mutta kyllä edelleenkin mieluummin luen kaikk englanniksi.
Karoliina,
en sanoisi etta heprea on kieliopiltaan vaikea. Vaikeaksi sen tekee erilaisuus eurooppalaisista kielista ja tietysti kirjaimet.
Nyt kun tanne on muuttanut yli miljoona venajankielista, olen huomannut etta heista jotkut ovat vhan laiskempia ollimaan hepreaa. Venajalla kun parjaa paikassa kuin paikassa.
Vihreatniityt, tyopaikkani on taydellisesti hepreankielinen. Mita nyt tietysti ammattikirjallisuutta ja pari hajanaista ulkomaalaista asiakasta (Kyproksella, USAssa ja Gazassa(!)).
Yael, lastenkirjat ovat tietysti hyva tapa myos. Ulpan-aikana katselimme telkkarista lastenohjelmia.
אני לומדת עברית, זה יפה אבל קשה
Tai jotain sinnepäin =). Parin viikon intensiivisen kotiopiskelun tuloksena sain tuollaisen lauseen aikaan, ihan itse kirjoitin, koitin tarkistaa translatorin avulla, mutta en kyllä tiiä yhtään menikö oikein! Toivon todella että pääsen mahdollisimman pian Israeliin harjoittelemaan, haaveena ois lähteä vapaaehtoistyöhön edes kuukaudeksi... Haastetta kyllä kielen kanssa riittää mutta sitähän mie en pelkää.
Munkin arabian lukeminen on edelleen hitaampaa kuin vaikka englannin ja kirjakieli on mulle vaikeampaa kuin puhekieli eli vaikka osaisin lukea jonkun jutun niin en kuitenkaan välttämättä ymmärrä sisältöä :D
Athelas,
ihan oikein kirjoitit!
Mizyena,
arabian kieli on varmaan viela vaikeampaa. Kirjaimetkin muuttavat muotoaan, ja kielenkin rakenne on varmaan paljon koukeroisempi. Nykyheprea on aika suoraviivaista. Vieraallekin voi sanoa suoraan "istu", eika tarvii hienostella "voisitteko olla niin hyva ja istua" tyyliin.
Raamatun ajan kielihan on sitten ihan eri juttu.
Huomasin kevààllà, ettà italian kieli alkaa sujua. Myòs puhuminen, vaikka ne verbimuodot tulevat kyllà vàhàn sinne pàin. Telkkari on ollut minun paras ja kàrsivàllisin opettaja. Italiassahan dupataan KAIKKI ohjelmat italiaksi. Ilmankos sitten englannin kieli onkin alkuasukkaille vàhàn 'hepreaa'! Vàhàn jo huvitti, kun englannin kieliset ystàvàt kysyivàt jotain ja minà vastasi italiaksi. Siis varsinaisesti kieli solmussa. Làppàrini on italian kielinen, joten tààllà Suomessakin luen aamun ensimmàiset asiat sillà kielellà. Silti suomi on suomi on suomi on suomi!!!
Kiva postaus. Minä en varmaan ikinä oppisi lukemaan tai kirjoittamaan hepreaa tai arabiaa.
Lissu,
mitenkahan kesa Suomessa vaikuttaa?
Allu,
never say never!
Mielenkiintoista.Minulla ei ole minkaanlaista tuntumaa edes hebreankieleen,mutta kasitys siita on,etta "vaikeaa".
Mutta kaikkea oppii,jos vain haluaa,uskon ainakin niin.
Se on mukavaa, että ilmapiiri on sellainen, että uskaltaa yrittää. Esimerkiksi Italiassa tarjoilijat eivät olleet moksiskaan kun en osannut lausua prosciuttoa proshutto, vaan ystävällisesti hymyilivät ja opastivat oikeaan ääntämykseen.
Kielten oppiminen on mielestäni kivaa ja hyödyllistä - samalla kun oppiii uutta kulttuuria.
Mukavaa loppuviikkoa!
Lähetä kommentti